Media-ala

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Tästä varoitettiin ennen haastattelua.

”Hän osaa olla todella hurmaava.”

”Hän osaa puhua asiasta riippumatta niin sujuvasti, että hänet on pakko keskeyttää välillä”.

”Hän on hyvä esiintyjä. Ole tarkkana, että hän oikeasti vastaa siihen, mitä kysyt.”

Näin sanovat Merja Ylä-Anttilaa tuntevat ihmiset. Varoituksista huolimatta Ylen toimitusjohtajan haastatteleminen on vähän yllättävää.

Kysymyksestä riippumatta puhetta tulee tasaiseen tahtiin asiasta ja sen ympäriltä kuin poliitikolta konsanaan.

Lämmittelykysymys Ylellä viihtymisestä tuottaa rönsyilevän vastauksen.

”Olen viihtynyt. Ajattelin, että tiedän Ylestä jopa vähän, kun minun mieheni on ollut täällä töissä. – – Onnellinen olin toki Maikkarillakin. – – Täällä on niin hyvä meininki ja draivi. Tämä on kansallinen instituutio. – – Tämä edelläkävijyys digitaaliseen maailmaan siirtymisessä. – – Yle on kuin kirjastolaitos tai päiväkoti. Se on kaikille yhteinen ja kaikille oma.”

Ylä-Anttilan kanssa on todella mukava jutella, mutta hänen pitkistä vastauksistaan on vaikea löytää tiukkoja mediapoliittisia näkemyksiä tai vastustajia herkullisesti kritisoivia suoria sitaatteja.

Puhe on diplomaattista ja vähän ympäripyöreää. Diplomatialla pärjää julkisuudessa, mutta vielä paremmin se toimii kulisseissa.

Ja siellä, kulisseissa, Ylä-Anttila on elementissään.

 

Merja Ylä-Anttila, 60, on toiminut Ylen toimitusjohtajana syyskuusta 2018 alkaen. Hän tuli tehtävään MTV:ltä, jossa hän työskenteli 34 vuotta, viimeiset 17 vuotta vastaavana päätoimittajana. Ylä-Anttila toimi kolme vuotta myös MTV:n sisällöntuotantoyhtiö Mediahubin toimitusjohtajana.

Kahden ja puolen vuoden työrupeaman aikana Ylä-Anttila on ehtinyt jättää kädenjälkensä Ylen uuteen strategiaan ja uudistaa Ylen organisaation.

Ensitöikseen Ylä-Anttila pyrki tutustumaan noin 3 000 uuteen alaiseensa. Kolmen kysymyksen sähköpostikysely tuotti noin 1 200 vastausta ja 300 arkkia iltalukemista. Vastausten perusteella hän huomasi ryhtyneensä hyvin innostuneen ja töihinsä sitoutuneen porukan pomoksi.

Ylä-Anttila kutsui uusia alaisiaan kahveille tusinan kokoisissa porukoissa. Hän ehti kahvitella noin neljänsadan yleläisen kanssa, kunnes korona keskeytti ”Merjan aamukahvit”.

”Merjan nuorisoryhmään” hän on kutsunut kaikista Ylen yksiköistä muutaman alle 40-vuotiaan työntekijän kerätäkseen tietoa nuoremman polven Yle-ajatuksista.

Ylä-Anttila on pitänyt selvästi edeltäjäänsä Lauri Kivistä enemmän infotilaisuuksia henkilöstölle. Tämän jutun taustahaastateltavat kiittelevät häntä siitä vuolaasti.

Kiitoksia sateli myös jäätelöistä, jotka Ylä-Anttila järjesti kaikille työntekijöille palkkioksi raskaan koronakevään ponnisteluista. Ele vähän huvitti yleläisiä, mutta työväki ymmärsi, että 3 000 työntekijän palkitseminen arvokkaammalla eleellä saattaisi olla pienen Yle-kohun aihe.

Yleläisten palkitsemista seurataan nimittäin muissa tiedotusvälineissä tarkasti.

Maaliskuun lopulla pieneksi kohuksi nousi Ylä-Anttilan tulospalkkio. Talouselämä uutisoi, että hänelle maksettiin 320 000 euron vuosipalkan päälle 40 500 euron palkkio. Sen perusteena olivat Ylä-Anttilan saavutukset vuonna 2019.

”Vuosi 2019 oli yksi Ylen parhaista vuosista ikinä. Henkilöstön tyytyväisyys parani merkittävästi ja saavutimme myös muut tavoitteet, jotka liittyivät digitaalisten sisältöjen tavoittavuuteen. Nämä kaikki menivät hyvin eteenpäin ja niistä se kokonaisuus muodostui,” Ylä-Anttila sanoo.

Ylä-Anttila ei halua arvioida asian uutisointia tai kommentoida palkkioasiaa tarkemmin. Hän muistuttaa, että palkasta ja palkkioista päättää Ylen hallitus, että hänen työsuhde-etunsa ovat samat kuin edeltäjällään ja että ne ovat myös linjassa valtio-omisteisten osakeyhtiöiden palkitsemiskäytäntöjen kanssa.

Ylen johdossa on ollut vain yksi nainen ennen Merja Ylä-Anttilaa, Hella Wuolijoki.

Ylellä Ylä-Anttila on ollut toimelias, mutta ulospäin hänen Yle-aikansa on toisinaan näyttänyt siltä, kuin hän olisi kadonnut julkisesta keskustelusta tai ainakin jättäytynyt taustalle.

Erityisen oudolta hänen vähäinen osallistumisensa julkiseen keskusteluun näytti silloin, kun uusi Yle-laki nousi puheenaiheeksi kesällä 2020. Silloin hallituksen esitys eteni lausuntokierrokselle.

Ehdotuksen mukaan Yle saisi julkaista tekstisisältöjä vain, jos niihin liittyy ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Taustalla on media-alan yritysten etujärjestön Medialiiton vuonna 2017 tekemä kantelu Euroopan komissiolle.

Hiljaisuutta ihmettelivät niin yleläiset kuin somekeskustelijat. Moni kaipasi Yle-pomolta jyrkempää kannanottoa lakiin, joka asettaisi Ylen journalismille omituisia rajoituksia, mutta ei kuitenkaan todistettavasti parantaisi kaupallisen median toimintaedellytyksiä.

Kyynisimpien arvioiden mukaan uusi laki ei vaikuta juuri mihinkään.

Ylä-Anttila kertoo kommentoineensa Yle-lakia kesällä 2020, mutta on ollut helmikuista A-studio-keskustelua lukuunottamatta viime aikoina melko vaitonainen. Pian alkavan eduskuntakäsittelyn takia lain kommentointi ei hänen mielestään ole suotavaa.

”On korrektia toimia näin, eikä olla koko ajan suuna päänä sitä kommentoimassa.”

Journalistin haastattelussa Ylä-Anttila sanoo, että hän on ollut vaitonainen myös siksi, ettei viime aikoina kukaan ole kysynyt hänen mielipidettään.

Merja Ylä-Anttila pitää Yle-lain uudistusta tarpeettomana, mutta välttelee kommentoimasta sitä julkisesti.

Eikö kukaan ole oikeasti kysynyt sinulta mielipidettä Yle-lakiin?

”Tarkoitan sitä, että Yle ei ole hirveästi halunnut sitä. Olemme olleet hyvin pidättyväisiä, ettei tule sellainen tunne, että käytämme areenoitamme hyväksemme. Jälkikäteen voi arvioida, että miten asian käsittely meni journalismin näkökulmasta. Totta kai olen keskustellut ja keskustelen kaikkien kanssa, jotka ovat kiinnostuneita. Mutta en voi mennä [haastatteluun], jos minua ei kysytä”, Ylä-Anttila sanoo.

Esimerkiksi Journalisti pyysi Ylä-Anttilalta Yle-lakia käsittelevään uutisjuttuun kommenttia elokuussa 2020, mutta hän kieltäytyi sihteerinsä välityksellä haastattelusta.

Nyt Ylä-Anttila kommentoi lakiehdotusta diplomaattisesti – kuinkas muuten.

”No. Kaikella rakkaudella alalla olevia kollegoitani kohtaan, näen ehdotuksen olevan menneestä maailmasta. En näe edessämme sellaista mediaa, jossa kuvaa, ääntä ja tekstiä voitaisiin erottaa, kuten nyt ehdotetaan.”

Vastaus jatkuu monipolvisena ja rönsyilevänä, mutta jos sen kiteyttää vähemmän diplomaattiseksi, Ylä-Anttila pitää lakimuutosta tarpeettomana. Hän ei usko, että jyrkätkään kommentit olisivat vaikuttaneet prosessiin.

”En päälläni seistenkään olisi voinut estää asiaa etenemästä. Koitamme nyt vaikuttaa siihen, millainen laista tulee, ja että Yle pystyy jatkossakin hoitamaan lainmukaiset tehtävänsä.”

Ylä-Anttila toivoo, että asiassa saataisiin nopeasti kansallinen sopimus, jonka kanssa osapuolet voivat elää.

 

Kulisseissa Ylä-Anttila on ollut aktiivisempi. Iltalehti uutisoi maaliskuussa, että Ylä-Anttila keskusteli pariin otteeseen Yle-lain sisällöstä suoraan liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan (sd.) kanssa.

Ylä-Anttila vierastaa tosin sanaa ”kulissi”. Hän ei halua tavata ihmisiä ”samettiverhojen takana” tai järjestää työtapaamisia kotonaan, vaan kertoo tapaavansa ihmisiä aina avoimesti.

”Minusta on hyvä, että lobbaamisen läpinäkyvyys lisääntyy, eikä tapaamisiin liity mitään salakähmäistä. Jos istumme kahvilla ja joku näkee, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.”

Ylä-Anttila ei siis erityisesti pyri salaamaan yksityisiä tapaamisiaan vallanpitäjien kanssa. Se ei tarkoita, että tapaamisten sisältö olisi julkista.

Kaupallisen median tuskaa Maikkarilla vuosia seuranneena Ylä-Anttila ymmärtää vastapuolen näkemykset, mutta ei usko, että lakimuutos parantaisi kaupallisen median taloudellista tilannetta.

Yleltä muutos edellyttää sopeutumista, mutta ei tuo kovin suurta muutosta käytännön työhön. Ratkaisun kanssa voidaan elää, Ylä-Anttila sanoo.

”Meillä pitää olla selvät sävelet, että mitä saa ja mitä ei saa julkaista. Tärkeintä on, ettei aluetoimittajien tarvitse sitä itsekseen arpoa. Se, mitä saa julkaista, pitää olla kristallinkirkasta kaikille toimittajille.”

Yle-lain uudistus on parhaillaan eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelyssä. Eduskunnan täysistuntokäsittelyn päivämäärä ei ole vielä tiedossa.

Yle-lain uudistuksen ei ole tarkoitus vaikuttaa yhtiön rahoitukseen. Ylen rahoitus on silti vaalikaudesta toiseen toistuva puheenaihe ja kolumnistien kestosuosikki. Ylä-Anttila sanoo, että hän on ollut aina vahvan Ylen kannattaja – myös Maikkari-vuosinaan.

”Minun perusajatteluni on pysynyt samana, mikä on peruja Pekka Karhuvaaralta (MTV:n entinen toimittaja ja toimitusjohtaja). Yle ja Maikkari ovat olleet rinnakkain vuosikymmeniä, ja ne tarvitsevat toisiansa ja rinnakkaiseloa.”

Viime aikoina rahoitusaihetta on pitänyt esillä erityisesti perussuomalainen puolue. Viesti on tuttu: Ylen rahoitusta täytyy pienentää.

Esimerkiksi Ylen hallintoneuvoston jäsenen, kansanedustaja Olli Immosen verkkosivuilla lukee näin:

”Suomessa olisi selvitettävä ja harkittava niin sanotusta Yle-verosta luopumista ja Yleisradion lähetysten siirtämistä maksu-tv-kortin taakse.”

Vaihtoehtobudjetissaan perussuomalainen puolue ehdottaa, että Ylen rahoituksesta leikattaisiin 100 miljoonaa euroa.

Ylä-Anttila ei perussuomalaisten Yle-linjauksista hätkähdä.

”Rahoituksesta ei päätä Ylen toimitusjohtaja eikä Suomen hallitus, vaan eduskunta. Haluan mielelläni olla siinä keskustelussa mukana ja tuoda keskusteluun Ylen näkökantoja. Näin demokratiassa toimitaan. Perussuomalaisilta saan muuten todella paljon kiitosta, että Yle Areena on mahtava”, Ylä-Anttila sanoo.

Ylä-Anttilan mukaan perussuomalaisten julkisuudessa esittämää kritiikkiä ei hallintoneuvoston kokouksissa kuulla. Siellä vuoropuhelu toimii Ylä-Anttilan mukaan hyvin.

”En tunnista sieltä tämmöistä keskustelua. Kaikki ovat siellä yksimielisesti hyväksyneet meidän strategiamme. Näen, että meidän keskusteluyhteytemme [hallintoneuvostossa] on erittäin hyvä.”

Ylä-Anttila on sitä paitsi laskenut, että edes kaikkien Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen toimittajien irtisanominen ja kansainvälisen ohjelmiston tilausten lopettaminen ei riittäisi kattamaan säästöjä, joista perussuomalaiset haaveilevat.

”Moni ei tule ajatelleeksi sitä, että tuhat toimittajaa maksaa 70 miljoonaa euroa. Koko kansainvälinen ohjelmisto vanhat elokuvat ja uuden vuoden konsertti mukaan lukien maksavat 12 –13 miljoonaa. Näillä kahdellakaan toimella emme pääsisi siihen sadan miljoonan euron säästöön, jota julkisuudessa on esitetty.”

Ylä-Anttila on poliitikkojen Yle-ajatusten sijaan enemmän huolissaan media-alan sisäisestä riitelystä. Yle-laista käyty keskustelu on nostanut pintaan kaupallisen median ja Ylen välisen juovan. Ylä-Anttila toivoo, että media-ala tekisi enemmän yhteistyötä, jotta ”saadaan pidettyä tämä kansa samassa veneessä”.

Hän muistuttaa, että jos Yle ei tee pienelle yleisölle suunnattuja sisältöjä, ne jäävät tekemättä kokonaan. Alan sisäinen riitely heikentää sekä Ylen että kaupallisen median asemaa.

”Toivoisin, että näistä poteroista voitaisiin tulla pois. Jos kaupallinen media tai Yleisradio heikkenevät, voittajia ovat kansainväliset mediajätit ja häviäjiä meidän kulttuurimme ja kielialueemme.”

 

Merja Ylä-Anttila tuli Ylen toimitusjohtajaksi vuonna 2018. Hän on sen jälkeen ehtinyt uudistaa Ylen organisaation, jättää kädenjälkensä Ylen strategiaan ja tutustua hieman uusiin kollegoihinsa kahvittelemalla noin neljänsadan yleläisen kanssa.

Ylestä puhuminen on Ylä-Anttilalle selvästi mieluisaa. Sen sijaan Maikkari-vuosien muistelu on vaikeampaa.

”Ei kai tämä mikään Maikkarin perintö -haastattelu ole”, hän sanoo muutaman MTV-aiheisen kysymyksen jälkeen.

Ylä-Anttila tuli MTV:n uutisiin kesätoimittajaksi vuonna 1984 ja kasvoi toimittajana samaan tahtiin kanavan tahdissa. Vuonna 2001 hänet nimitettiin uutisten pomoksi.

”Olin 17 vuotta vastaava päätoimittaja. Aluksi oli hyviä vuosia, mutta sitten tuli tämä median murros ja mainosmarkkinan muuntuminen hyvin toisenlaiseksi. Kyllähän siinä tuli sellaisia haavoja, jotka olisi voinut jäädä kokematta.”

MTV:n ja Ylä-Anttilan vaikeat vuodet alkoivat syksyllä 2012. Kanava alkoi tehdä valtavia tappioita. Käynnistyi yt-neuvotteluiden, omistajavaihdosten, ulkoistamisten, vuokratyövoiman käytön ja oikeudenkäyntien täyttämä ajanjakso, jota vääräleuat kuvaavat termillä ”työelämän koe-eläinpuisto”. Tuotantotekniikan MTV oli ulkoistanut jo aiemmin, vuonna 2012 vuorossa olivat av-kääntäjät.

MTV kokeili kaikkia kuviteltavissa olevia työsuhteiden muotoja. Ammattiyhdistyspiireissä lentäväksi lauseeksi jäi sutkautus:

”Jos jotain uutta kokeillaan työmarkkinoilla, sitä on kokeiltu jo Maikkarilla.”

Vaikeat vuodet johtivat myös useiden kymmenien työntekijöiden osin laittomiin irtisanomisiin. Journalistiliitto vei kuusi tapausta oikeuteen. MTV ja sen uutistuotantoyhtiö Mediahub Helsinki hävisivät eri oikeusasteissa ne kaikki. Viimeisin tuomio annettiin syksyllä 2020.

Ylä-Anttila ei halua tarkemmin arvioida, miksi MTV hävisi oikeustapaukset.

”Sitä on vaikea sanoa. Työntekijällä on näissä vahva suoja ja se on minun mielestäni ihan ok. Ne menevät miten menevät. Niiden kanssa on vain elettävä.”

Kitkerimmät yt-neuvottelut käytiin vuonna 2015 – jo kolmannet neljän vuoden sisällä. Silloin joka neljäs maikkarilainen sai lähteä. Toimittajat siirrettiin vasta perustetun Mediahubin palvelukseen tuottamaan uutisia alihankintana.

Eniten närää herätti Ylä-Anttilan hyvän ystävän Tapio Nurmisen omistaman Nouhau-yhtiön ja Maikkarin välinen alihankintajärjestely, joka kasvatti Nouhaun liikevaihtoa ja voittoja samaan aikaan kun Maikkari teki valtavia tappioita.

Journalisti kirjoitti yhteistyöstä maaliskuussa 2016.

Ylä-Anttila puolustaa vaikeiden vuosien aikana tekemiään ratkaisuja muistuttamalla, että ne tehtiin ”veitsi kurkulla”. Omistaja vaati miljoonien säästöjä, ja niiden toteuttaminen oli Ylä-Anttilan tehtävä.

Uutisten lopettaminen oli vuonna 2015 lähempänä kuin julkisuudessa on kerrottu, mutta Ylä-Anttila piti niistä kiinni viimeiseen asti.

”Silloisen uutistoiminnan johtoryhmälle oli tärkeää vain se, että saimme säilytettyä uutiset. Mutta meidän oli tehtävä aika isot säästöt. Se oli pakkorako suoraan sanottuna. Totta kai asiat olisivat voineet mennä himpun verran paremmin, ilman rajuja irtisanomisia, mutta uutiset ovat edelleen olemassa ja voivat hyvin. Niiden jatkumisen me halusimme taata. Tärkeää oli myös saada pää auki kaupallisen median tukiratkaisuille. Silloin syntyi uutistuki MTV:n uutisille ja STT:lle,” Ylä-Anttila sanoo.

Nyt kaikki Ylä-Anttilan ja silloisen johtoryhmän kokeilut on lopetettu. Toimittajat ovat taas työsuhteisina MTV Oy:n palveluksessa. Kanava on edelleen raskaasti tappiollinen, mutta uutisten asema yhtiön sisäisessä hierarkiassa on parempi kuin Ylä-Anttilan aikana.

Maikkarin vuosilta Ylä-Anttila sai kovan ulkoistajan maineen. Siksi yleläiset säikähtivät, kun Ylä-Anttilan nimityksestä uutisoitiin. Ylessä pelättiin, että Ylä-Anttila aloittaa vastaavanlaisen pilkkomisoperaation kuin Maikkarilla.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt eikä sellaista suunnitelmaa kuulemma ole Ylä-Anttilan pöydällä.

”Me etenemme edelleen sillä [Satosen työryhmän] suunnitelmalla, josta silloin 2016 sovittiin, eikä nyt ole mitään muita suunnitelmia. En näe tällaisia palasia, joita meidän täytyisi ulkoistamalla ulkoistaa”, Ylä-Anttila sanoo.

Hän viittaa kansanedustaja Arto Satosen (kok.) parlamentaarisen työryhmän suunnitelmaan, jonka mukaisesti Ylen rahoitus pidetään valtiontalouden kehysten ulkopuolella, rahoitustaso lukitaan seitsemäksi vuodeksi ja Yle ostaa 30 prosenttia aiempaa enemmän sisältöjä itsenäisiltä tuotantoyhtiöiltä vuoteen 2022 mennessä.

 

Sukupuolten tasa-arvo on Ylä-Anttilalle tärkeä asia. Hän oli media-alan uranuurtajia noustessaan ensimmäisenä naisena MTV:n uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi. Ylen johdossa ennen Ylä-Anttilaa on ollut vain yksi nainen, Hella Wuolijoki vuosina 1945 – 1949.

Ylä-Anttila haluaa olla esikuva muille naisille ja kannustaa naisia etenemään urallaan. Hänen oman uransa tärkeimmät edistäjät ovat olleet miehiä, koska 1980-luvulla MTV:llä ei vielä ollut naisia johtotehtävissä ja media-alalla naispomot olivat muutenkin harvassa.

”Nostaisin esiin kaksi tosi vahvaa tekijää: Pekka Karhuvaaran ja Tauno Äijälän. Pekka oli johtajana todella hyvä ja pidetty, hänellä oli hyvä arvomaailma ja johtamistyyli. Tanelle taas saatoin soittaa vaikeina aikoina ja purkaa sydäntä. Hän sanoi aina, että vihellä vaan niin ratsuväki saapuu apuun.”

Naisista Ylä-Anttila nostaa esiin kesätyöpaikkansa Hämeen Sanomien entisen päätoimittajan Terttu Häkkisen ja Mediahubin hallituksen puheenjohtajan Åsa Tillbergin. Mentorina Ylä-Anttilalle on toiminut kirjankustannuspuolella vaikuttanut Leena Majander.

Ylen uutisten vastaava päätoimittaja Jouko Jokinen on ollut edelläkävijä sukupuolineutraalin kielenkäytön juurruttajana. Jokinen poisti aiemmin päätoimittamastaan Aamulehdestä mies-johdannaiset ammattinimikkeet. Yle ei ole tehnyt vastaavaa muutosta, mutta on Jokisen mukaan siirtymässä kohti sukupuolineutraaleja nimikkeitä.

Ylä-Anttila ei ole täysin vakuuttunut linjauksesta.

”Minulle eduskunnan puhemies on edelleen eduskunnan puhemies. Näen, että on tehokkaampia tapoja vaikuttaa näihin asioihin, mutta onhan se hyvä tapa saada kieli vastaamaan nykyaikaa. Esimerkiksi esimies on meilläkin esihenkilö.”

Tehokkaammista keinoista hän mainitsee naisten valitsemisen esihenkilö- ja johtotehtäviin – kunhan vain naiset uskaltavat hakea paikkoja.

”Näin he pääsevät eteenpäin ja tulevat sitten valituksi myös hallituksiin ja sitä kautta koko rakenne yhteiskunnassa muuttuu.”

Ylä-Anttila itse on tullut valituksi esimerkiksi Palvelualojen työnantajien Paltan hallituksen puheenjohtaksi ja Elinkeinoelämän keskusliiton hallitukseen ja työvaliokuntaan.

 

Merja Ylä-Anttila on noussut urallaan niin ylös kuin media-alalla voi Suomessa päästä. Hän pitää vahvuuksinaan kykyään olla aina oma itsensä – ”juureva hämäläinen”– ja sitä, että pitää ihmisistä ja osaa toimia ihmisten kanssa.

”Olen aina ollut ihmisten käytettävissä. Se on minun juttuni. Olen monien, varsinkin kotiväen mielestä, vähän liiankin sosiaalinen.”

Sosiaalisuutensa ja pitkän toimittajauransa ansiosta Ylä-Anttilalla on huomattavan laajat verkostot eri puolille yhteiskuntaa. Hän ei ole pitänyt lukua kännykästään löytyvien puhelinnumeroiden määrästä, mutta Facebook-kavereita hänellä on noin 2 400, joista jokaisen hän tuntee ”jollakin tasolla henkilökohtaisesti”.

”En usko, että minulla kontakteja on sen enempää kuin muillakaan, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana erilaisissa yhteiskunnallisissa riennoissa. Olin pitkään politiikan toimittajana ja 17 vuotta päätoimittajana, jotenkin väkisin siinä kertyy kontakteja erilaisista piireistä.”

”Suurimmaksi osaksi koen, että nautin ihmisten kanssa yhteistyöstä, enkä osaa arvottaa, mikä osa on työtä ja mikä osa on jotain muuta sosiaalista kontaktointia.”

Merja Ylä-Anttila, 60

Yleisradion toimitusjohtaja 2018 –

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen jäsen 2021 –

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n hallituksen puheenjohtaja 2021 –

MTV:llä vuodesta 1984. MTV:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaava päätoimittaja 2001 – 2018

Tuotantoyhtiö Mediahub Helsingin toimitusjohtaja 2015 – 2018

Hyväntekeväisyysorgansaatio Naisten pankin perustajajäsen.

Opiskellut viestintää, valtio-oppia ja poliittista historiaa Helsingin yliopistossa.

Harrastukset: lukupiiri, järjestötyö, laulaminen ja kesämökkeily.