Journalistiliitto on taistellut journalistien oikeuksien ja paremman journalismin puolesta jo vuosisadan – työnantajan ja itse tsaarin vastustuksesta huolimatta.
1771
Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo julkaisee ensimmäisen numeronsa. Suomalainen sanomalehti syntyy. Lehteä kustantaa turkulainen salaseura.
1889
Sanomalehtien työntekijät yrittävät perustaa yhdistyksen. Tsaari Aleksanteri III kaataa hankkeen. Pietarista tulee kielto myös vuonna 1896. Vapaa, järjestäytynyt lehdistö on tsaarille liian pelottava.
1905 – 1907
Perustetaan erilaisia yhdistyksiä, kuten Suomalainen Sanomalehtimiesliitto, Nuorsuomalainen Sanomalehtimiesyhdistys, Finlands Svenska Publicistförbund ja Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto. Viimeksi mainittu alkaa keskustella työehdoista, kuten siitä, pitäisikö toimittajille maksaa palkkaa vankeuden ajalta. Toimittajat joutuvat usein vaikeuksiin sanomalehtikirjoittelun takia.
1913
Viipurissa perustetaan Itä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistys, josta tulee aikanaan Journalistiliiton vanhin jäsenyhdistys.
1920
Ennakkosensuurista on luovuttu. Suomessa on 128 vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvää sanomalehteä ja 350 aikakauslehteä. Vakinaisissa työsuhteissa on noin 400 toimittajaa, joista naisia on noin kahdeksan. Työpäivät ovat noin kymmentuntisia. Palkat ovat jääneet pahasti jälkeen elinkustannusten kasvettua lyhyessä ajassa 12-kertaisiksi.
1920 – 1921
Helsingin, Turun, Tampereen, Satakunnan, Hämeenlinnan, Vaasan, Pohjois-Suomen, Joensuun, Savonlinnan ja Etelä-Suomen lehtimiesyhdistykset perustetaan.
1921
28. maaliskuuta, toisena pääsiäispäivänä, 77 porvarillisia ryhmiä edustanutta toimittajaa kokoontuu Helsingin Oopperakellariin päättämään ammattiliiton perustamisesta. Suomen Sanomalehtimiesten Liiton tehtäviksi tulevat toimittajien taloudellisten etujen turvaaminen, toimittajan ammatin arvostuksen kohottaminen sekä ammattitaidon parantaminen. Aluksi keskitytään palkka-, sairaus- ja eläkeasioihin, esimerkiksi määritellään minimipalkka. Liiton ensimmäinen puheenjohtaja on vuosina 1919 – 1930 ilmestyneen Iltalehden päätoimittaja Yrjö Koskelainen.
1922
Pressikortti otetaan käyttöön nimellä lehtimiespassi.
1924
Sanomalehtimies – Journalisten alkaa ilmestyä. Liitto jakaa ensimmäiset virkistysapurahat ”sairaille ja ylirasittuneille toimittajille”, jotka pääsevät toipumaan parantoloihin tai kylpylöihin.
Liiton aloitteesta Suomessa ryhdytään kouluttamaan toimittajia.
1925
Vasemmistolaiset toimittajat toivotetaan tervetulleiksi liittoon. Jäsenmäärä on noin 250.
1926
Liitto on mukana perustamassa Yleisradiota.
Liitto on yksi kansainvälisen lehtimiesliiton FIJ:n perustajajäsenistä. FIJ pysyy pystyssä toiseen maailmansotaan asti, jolloin saksalaiset marssivat Pariisiin ja valtaavat liiton toimiston.
1927
Vuosikokouksessa perustetaan ”kunniaoikeusto”, alan sisäinen sovinto-oikeus, jonka tarkoitus on ojentaa sanomalehtiä tapauksissa, joissa kirjoitus on laadittu esimerkiksi törkeän huolimattomasti tai valheellisesti. Ensimmäinen kantelu saapuu vuonna 1932, jolloin STT:n johtaja syyttää Turun Sanomien päätoimittajaa siitä, että STT:n vastine on varustettu lehdessä loukkaavalla otsikolla.
1929
Jäseneksi halutaan päästää myös sanomalehdissä työskenteleviä kuvaajia ja piirtäjiä, lehtien avustajia ja taloudenhoitajia sekä kirjapainojen teknisiä johtajia eli faktoreita. Tulevina vuosina se toteutuu.
Aikakauslehtien toimittajat ovat järjestöön tyytymättömiä ja perustavat oman järjestönsä nimeltä Aikakauslehtimiesten Kerho.
1939
Liitto kerryttää kassaansa muun muassa arpajaisilla ja lahjoituksilla, joista ensimmäisen on antanut pietarsaarelainen tupakkatehdas.
1939 – 1945
Liitto protestoi sotasensuuria vastaan. Myös paperikiintiöt hankaloittavat lehtien julkaisemista. Neljännes toimittajista lähtee sotaan, ja neljä liiton jäsentä kaatuu. Lehtiin palkataan eläkeläisiä, opiskelijoita ja naisia. Liiton uusista jäsenistä naisia on kolmannes.
1945
SSL on yrittänyt saada työnantajia solmimaan yleistä työehtosopimusta jo melkein 20 vuotta. Työnantajat ovat haranneet raivoisasti vastaan. Neuvottelut johtavat vihdoin ”normaalisopimuksen” solmimiseen Sanomalehtikustantajien liiton kanssa.
Uusi työlainsäädäntö määrää, että työaika on jatkossa korkeintaan 45 tuntia viikossa ja työntekijöiden pitää saada vuosiloma. Toimituksiin täytyy siis luoda vuorotyöjärjestelmä. Alimmat palkat nousevat 37 prosenttia.
1947
Pohjoismainen Lehtimiesliitto NJF perustetaan.
1951
Liitto saa oman toimiston, kun Helsingin Vanhan kirkon puiston laidalta vuokrataan kaksi huonetta.
1956
Sanomalehdet osallistuvat yleislakkoon, radioon se ei vaikuta.
1958
Sanomalehtimies julkaisee toimittajien etikettisäännöt. Uutisen pitää olla tosi eikä se saa loukata, ja esimerkiksi kiistakysymyksissä on kuultava molempia osapuolia. Hyvää lehtimiestapaa rikkovat toimittajat joutuvat mustalle listalle, joka julkaistaan Sanomalehtimiehessä. Lehtiä kehotetaan olemaan ostamatta heiltä juttuja.
1960
Liitto perustaa työttömyyskassan. Alalla vallitsee käytännössä täystyöllisyys, joten sitä ei juuri tarvita.
1963
Liitossa on yli tuhat jäsentä. Heistä naisia on noin viidennes, ruotsinkielisiä noin kymmenen prosenttia ja alle 50-vuotiaita noin kaksi kolmasosaa. Liitolla on kolme työntekijää.
1965
Palkkaneuvotteluissa ovat mukana ensi kertaa toimittajien keskuudestaan valitsemat luottamushenkilöt, silloiset ”yhdysmiehet”.
Suomi siirtyy viisipäiväiseen ja 40-tuntiseen työviikkoon.
1967
Ensimmäinen työehtosopimus solmitaan vihdoin 6. huhtikuuta. Siinä säädetään muun muassa irtisanomissuojasta, loma-ajoista, tekijänoikeuksista, työajasta, ylityö- ja matkakorvauksista sekä palkankorotuksista.
Jäseniksi otetaan ryhmä kerrallaan lehtivalokuvaajat, piirtäjät, kääntäjät, oikolukijat ja arkistojen hoitajat.
1968
Liitto on mukana perustamassa Julkisen sanan neuvostoa.
1969
Liiton jäsenten virkistäytymiseen tarkoitettu Tunturimaja nousee Saariselälle. Myöhemmin hankintaan kaksi lomataloa lisää, Saariselältä ja Vierumäeltä.
1971
Aikakauslehtien toimittajat liiton jäseniksi. Liiton nimen muuttamista pohditaan ja tilalle ehdotetaan muun muassa Suomen Surnalistiliittoa. Lyhenne SSL pysyisi samana. Ehdotus hylätään.
1972
Liiton ensimmäinen lakko. Journalistiliitto on lakkoillut satavuotisen historiansa aikana kolmesti. Ensimmäinen lakoista alkoi 9. toukokuuta 1972 ja kesti 10 vuorokautta ja 10 tuntia. Lehdistön palkkoihin saatiin perusparannus.
Freelancereiden oma osasto perustetaan.
Liitto puolustaa jäsentään niin sanotussa Zavidovo-vuodossa. Vasabladet julkaisee Tor Högnäsin artikkelin, jossa paljastetaan sanatarkkoja lainauksia presidentti Urho Kekkosen ja Neuvostoliiton johtajan Leonid Brežnevin tapaamista koskevasta muistiosta. 85 ihmistä kuulustellaan ja ministeri eroaa, mutta Högnäs ei paljasta lähteitä.
1975
Hallitus liittää valtuustolta kysymättä liiton Suomi – Neuvostoliitto-Seuran jäseneksi.
SSL tekee ehkä ainoana maailmassa yhteistyötä kahden journalistien maailmanjärjestön kanssa. Toinen niistä on IFJ, parinkymmenen läntisen toimittajaliiton maailmanjärjestö. Toinen on Neuvostoliiton vahvassa ohjauksessa toimiva IOJ, jossa oli yli sata jäsenmaata.
1980
Radio- ja televisiotoimittajat liiton jäseniksi.
Lehdistön toinen lakko, jonka ansiosta esimerkiksi työaika lyhenee ja palvelusvuosilisäjärjestelmä ja lomaedut paranevat.
1987
Ensimmäiset Journalismin päivät järjestetään Lappeenrannassa.
1988
Yleisradion työntekijöiden lakko kestää kolme viikkoa. Sen jälkeen palkankorotus on kolme kertaa suurempi kuin työnantaja esitti. Myös Ylen freelancerit ovat lakossa, ja Yhtyneet-sopimuksesta neuvotellaan.
1992
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes aloittaa toimintansa.
1993
Suomen Sanomalehtimiesten Liitosta tulee Suomen Journalistiliitto.
1995
Kustannustoimittajat ja opiskelijat päätetään toivottaa tervetulleeksi liittoon.
Journalistissa ilmestyy ensimmäinen värikuva.
1997
Ylen ja MTV:n ohjelmatekninen henkilökunta, kuten äänitarkkailijat, kuvaajat, leikkaajat ja editoijat, mukaan liittoon. Liitossa on nyt yli 10 000 jäsentä, hieman yli puolet heistä naisia. Nykyään jäseniä on noin 14 000, joista naisia noin 60 prosenttia.
2005
Freelancerit saavat oman jäsenyhdistyksensä. Se on liiton tuorein, järjestyksessä 19. jäsenyhdistys.
Kehittyvien maiden journalisteja tukeva Viestintä- ja kehityssäätiö Vikes perustetaan.
2008
Liiton rakenne muuttuu, kun liittokokous lakkautetaan ja tehtävät siirtyvät valtuustolle.
2015
Liiton yhdenneksitoista puheenjohtajaksi valitaan ensimmäinen nainen, Hanne Aho.
2017
Journalismiin ja viestintään keskittyneiden keikkatyöläisten osuuskunta Mediakunta aloittaa toimintansa.
2021
Journalistiliitto täyttää sata vuotta.
Lähde: Leena Riska-Campbell ja Pirkko Leino-Kaukiainen: Ei mikään yhden illan juttu. Journalistiliiton järjestäytymisen vuosisata.
Suomen Journalistiliiton juhlavuoden ohjemaan voi tutustua liiton verkkosivuilla.
