Vanhempien työntekijöiden irtisanominen on yleistä media-alalla. Ikäsyrjinnän huomaa vasta, kun se osuus kohdalle, sanoo viestintäalan konkari.

Hilkka Hyrkkö, 62, tietää miltä tuntuu, kun työpaikka toisensa jälkeen menee nuoremmille hakijoille. Runsaat neljäkymmentä vuotta journalismin ja viestinnän parissa työskennellyt ammattilainen on parin viime vuoden aikana hakenut kymmeniä työpaikkoja, tuloksetta.

”Ikäsyrjintä on näkymätöntä. Se ilmenee vain meille, jotka tulemme syrjityiksi. Yksikään työnantaja ei tunnusta syrjivänsä työnhakijaa. Itse voin tulkita kokeneeni ikäsyrjintää, jos en pitkällä kokemuksellani pääse edes haastatteluun”, Hyrkkö sanoo.

Hyrkkö on työskennellyt viestintätehtävissä sekä Suomessa että ulkomailla ja journalismin parissa sähköisissä viestimissä ja printtimediassa. Hänen pätkätyöläisyytensä alkoi kaksitoista vuotta sitten. Puolet tuosta ajasta hän on ollut työttömänä työnhakijana.

Muutama vuosi sitten Hyrkkö haki viestintäpäällikön paikkaa alalta, josta hänellä oli asiantuntemusta ja työkokemusta. Paikan sai Hyrkköä kaksikymmentä vuotta nuorempi mies.

”Ikäsyrjinnästä on vaikea valittaa, mutta otin yhteyttä tasa-arvovaltuutetun toimistoon ja valitin sukupuolisyrjinnästä. Prosessi oli pitkä ja hävisin sen. Toimiston kokenut virkailija sanoi, että työntekijät eivät juuri koskaan voita näitä tapauksia. Työnantajalla on aina joku pykälä, johon vedota. Tapauksessani työnantaja ilmoitti, että nuoremmalla miehellä oli osaamista, joka minulta puuttui.”

Hyrkön mukaan työnhakija jää syrjintää epäillessään yksin arvailemaan päätöksen syitä.

”Toki työnantajalla on oikeus olla perustelematta, kenet hän palkkaa. Irtisanomistilanteen voi riitauttaa ja jotkut voittavatkin oikeudessa, mutta työnhaussa hakijan keinot ovat vähissä.”

Moni media-alalla pitkään työskennellyt kokee, että ikäsyrjintä on yleistä. Kun mediatalo ilmoittaa yt-neuvotteluista, ikääntyneet osaavat jo odottaa irtisanomista.

Asiantuntija-ammateissa kokemusta on tavattu arvostaa, koska se tuo laatua, varmuutta ja nopeutta. Kokeneella ihmisellä on yleensä hyvät verkostot.

Enää tämä ei välttämättä päde, kun työnantajat palkkaavat nuoria digiosaajia työehtosopimukseen kirjatulla peruspalkalla. Näin iän lisäksi syrjintään vaikuttaa palkka – nuori työntekijä tulee kokenutta halvemmaksi.

Tämän on kokenut muiden muassa keskisuuressa maakuntakaupungissa työskentelevä 54-vuotias toimittaja. Hänen kokemuksensa mukaan ikäsyrjintä kohdistuu eniten yli 50-vuotiaisiin naisiin, joilla on kokemusta ja jotka uskaltavat kyseenalaistaa pomojen pompottelut ja suosikkijärjestelmät.

”Olen ollut viisikymppinen kesätoimittaja, joka on istunut aamupalavereissa alle 30-vuotiaiden kollegoiden kanssa. Olin ainoa, jolla oli omia aiheita. Minua ei tarvinnut paimentaa”, hän kertoo.

Hän työskenteli viisi vuotta lehdessä, jonne palkattiin nuori kesätoimittaja. Toimittaja perehdytti uuden työntekijän.

”Hän oli hyvä toimittaja. Viiden kuukauden talossa olon jälkeen hän sai paikan, joka olisi kuulunut minulle. Lähdin pois talosta, mutta niin lähti myös tämä nuori mies.”

Moni tähän juttuun haastatelluista kertoo journalismin olevan kutsumusammatti.

”Työn menettäminen ja ammatillisesta identiteetistä luopuminen on kokeneelle toimittajalle sokki”, kuvailee alalla neljä vuosikymmentä työskennellyt toimittaja.

Journalistin identiteetti ei synny tyhjästä, vaan kasvaa työyhteisössä pitkän ajan kuluessa. Alalla on paljon eettisiä kysymyksiä ja tietoa, jota nuori toimittaja oppii kuunnellessaan kokeneita ammattilaisia.  Mestari-kisällisuhde on hyvä kouluttaja.

”Vanhemman toimittajan tuki antaa turvallisuutta nuorelle. Oppiminen työyhteisössä on kuin toinen korkeakoulu. Maisterin paperit eivät korvaa sitä. Parhaissa työyhteisöissä on kaikenikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Ne ovat tuottavia ja niissä uuvutaan vähemmän. Tämä on tärkeää media-alalla”, toimittaja sanoo.

Pitkän palkkatyöuran jälkeen toimittaja aloittaa freemarkkinoilla tavallaan tyhjästä. Suuri ja nimekäs työpaikka ei ole kaikille meriitti työnhaussa tai freejuttuja tarjotessa.

Freelancer ideoi ja lähettää juttutarjouksia, mutta sähköposteihin ei usein edes vastata. Sinnikäs toimittaja voi kuitenkin onnistua luomaan uran freelancerina. Kun asiakkaita löytyy, freelancerit ovat Journalistiliiton jäsenkyselyn mukaan tyytyväisiä työhönsä.

Joskus työnhaussa syntyy hupaisia tilanteita. Lähes kolmekymmentä vuotta sähköisessä mediassa ja monissa eri lehdissä työskennellyt toimittaja haki isohkoon lehteen kesätoimittajaksi. Hänelle vastattiin, että kiitos hakemuksestasi, tällä kertaa sinua ei onnistanut, mutta hae uudelleen sitten, kun olet hankkinut lisää kokemusta ja koulutusta.

Irtisanotut toimittajat hakevat myös kesätoimittajien paikkoja, mutta työnantajat olettavat, että hakijat ovat nuoria. Kielteinen vastaus lähtee kesätyötä hakeneille toimittajille samalla kaavalla.

”Tämä antaa hölmön kuvan työnantajasta, vaikka ymmärränkin sen, että vastauskaavakkeet ovat valmiina”, suurimman osan työurastaan freelancerina työskennellyt kuusikymppinen toimittaja sanoo.

Kohtelu saattaa olla tökeröä. Eräälle toimittajalle ilmoitettiin haastattelun jälkeen, että häntä ei oteta, koska hänen ”persoonassaan oli piirteitä”, joiden vuoksi hän ”ei sopinut työtehtävään”.

Hilkka Hyrkön mielestä ikäsyrjintä näkyy koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaisilla työpaikoilla ikääntyviä pidetään jarruna ja hidasteina, kun taas nuorten valtteja ovat näppäryys ja notkeus.

Hyrkkö uskoo, että hyvät esihenkilöt voisivat vaikuttaa paljon työpaikan asenteisiin. Työt voitaisiin organisoida niin, että eri-ikäisillä olisi sopivia tehtäviä.

”Yhteiskunnallisilla keinoilla eriarvoisuutta voitaisiin kitkeä esimerkiksi Ruotsin mallin mukaan niin, että työnantajat saavat palkkatukea palkatessaan yli 55-vuotiaan. Porkkana on tehokkaampi kuin keppi.”

Hyrkön mielestä ikäsyrjinnän poistamiseksi tarvitaan asenteiden päivittämistä ja suunnanmuutosta. Jonkin verran liikehdintää on jo, mutta keskusteluun pitäisi saada mukaan myös työnantajia ja vaikutusvaltaisia ihmisiä.

Ikäsyrjintää ovat pitäneet esillä muiden muassa toimittajat Auli Leskinen Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa ja Asta Leppä, joka on kirjoittanut aiheesta muun muassa Ylen verkkosivuille ja Annaan.

Hilkka Hyrkkö jakaa syrjintäkokemuksen monien ikätovereidensa kanssa.

”Meitä noin kuusikymppisiä ikäsyrjintää kokeneita ihmisiä on paljon. Hieno cv ja tunnettu nimi eivät takaa työn saantia. Media-alalla toimittajia sanotaan irti, mutta työt eivät vähene. Välillä käy niinkin, että kun irtisanottu jää freelanceriksi, häneltä ostetaan hänen työpanoksensa halvemmalla hinnalla. Eräs ikäiseni irtisanottu tuttavani tekee freelancerina sähköiselle medialle kaksitoistatuntisia työpäiviä. Hänen on vaikea kieltäytyä työtarjouksista. Uhkana on, että uusia tilauksia ei tule.”