Mielenosoittajien viha saattaa vaaraan kirjeenvaihtajat – turvana kevyt kalusto, pressitunnusten piilottaminen ja kollegat

Kun Capitol-kukkulan valtaajat tammikuussa riepottelivat journalisteja ja rikkoivat kuvauskalustoa Yhdysvalloissa, Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen tunnisti tilanteen. Toimittajat ovat olleet vaarassa myös Saksassa, hän twiittasi 10. tammikuuta.

Kuvausryhmien kimppuun käyty useasti myös Saksan koronatoimia vastustavissa mielenosoituksissa. Liikkeessä mm. salaliittoteoreetikoita ja äärioikeistoa. Nykyään niissä voi kuvata vain turvamiehet mukana. Suorat tehtävä sivussa ja ilman Yle-tunnuksia.

Ensimmäisen kerran Turtiainen raportoi koronamielenosoituksesta keväällä 2020 Stuttgartista. Silloin moni osallistuja piti koronatoimia liioiteltuina. Sittemmin mukaan on tullut lisää äärioikeistoa ja salaliittoteoreetikoita. Turtiaisen mukaan oikeistopopulistinen AfD-puolue tukee mielenosoituksia ja haastaa siten Angela Merkelin hallitusta.

Stuttgartissa Turtiaisen maski sai aikaan kiukkuista huutelua. Kesän mittaan hyökkäykset toimittajia ja kuvausryhmiä vastaan yleistyivät koronamielenosoituksissa. Silloin Turtiaisen usein käyttämä saksalainen freelancekuvaaja sanoi, että kaksikko ei enää lähde kuvaamaan isolla tv-kalustolla ilman turvamiehiä. Kuvaajan saksalaisia kollegoja oli lyöty ja heiltä oli revitty kamerat käsistä.

Sittemmin Turtiainen on tehnyt koronamielenosoituksista suoria raportteja esimerkiksi tv-uutisiin vain kännykällä, ilman Ylen mikrofonia. Tv-kuvaa mielenosoituksista Yle hankkii kuvatoimistoilta ja kansainvälisestä kuvavaihdosta. Haastatteluja olisi joka tapauksessa vaikea kuvata.

”Mielenosoittajat puhuvat kameralle nihkeästi. He ajattelevat, että media vääristelee eikä kerro sitä ’totuutta’, johon he uskovat”, Turtiainen sanoo.

Myös toimittajan nappimikki, kännykän kolmijalka ja valo vetävät helposti puoleensa häiritsijöitä. Paikka on valittava niin, ettei ihmisiä pääse tulemaan joka suunnasta.

Kollegat tuovat turvaa.

”Pidämme tiiviisti yhteyttä ja vaihdamme tietoja siitä, onko ollut huutelua tai tönimistä. Kun kukin tekee tv-suoran kotimaahansa vähän eri aikaan, voimme vahtia vuorotellen toistemme selustaa.”

 

Jo ennen korona-aikaa journalisteilla oli Saksassa turvallisuushuolia äärioikeiston ja äärivasemmiston mielenosoituksissa. Äärivasemmisto on julkaissut nimilistoja toimittajista, joita pitää vihollisinaan.

Median joutuminen koronamielenosoitusten silmätikuksi huolettaa Suvi Turtiaista erityisesti, koska koronamielenosoituksissa mukana on myös tavallisia kansalaisia.

”Viha on levinnyt ääriryhmistä maltillisempiin koronavuoden aikana.”

Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajana Turtiainen on raportoinut myös esimerkiksi Valko-Venäjältä. Siellä ja Venäjällä toimittajia eivät uhkaa mielenosoittajat vaan viranomaiset. Elokuussa Turtiainen työskenteli Valko-Venäjällä vielä koronamielenosoituksiakin kevyemmällä kalustolla.

Tammikuun lopussa mellakkapoliisi riuhtoi ja iski pampulla Ylen Venäjän-kirjeenvaihtajaa Erkka Mikkosta Moskovassa. Mikkosella oli Ylen mikrofoni ja pressiliivi.

Ylen ulkomaantoimituksen päällikkö Krista Taubert kertoo, että turvallisuutta ja riskejä pohditaan koko ajan enemmän myös muualla kuin sota- ja konfliktialueilla.

”Ulkomaantoimittajia on koulutettu ja henkilökohtaisia suojavarusteita on päivitetty. Seuraamme median turvallisuustilannetta maailmalla tiiviisti erilaisten verkostojen kautta.”

 

Capitolin mellakasta raportoivat muun muassa Ilta-Sanomien kirjeenvaihtaja Mikko Marttinen ja Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Berner.

Myös he työskentelivät mielenosoittajien joukossa pääosin ilman näkyviä pressitunnuksia, vaikka lehtitoimittajan onkin tarvittaessa helpompi piilottaa työvälineensä kuin tv-toimittajan tai kuvaajan.

Marttinen otti kesän kokemuksistaan viisastuneena mukaansa luotiliivin ja kaasunaamarin. Hän sai kesäkuussa Minneapolisissa rotusyrjinnän ja poliisiväkivallan vastaisessa mielenosoituksessa kyynelkaasupatruunasta osuman silmälaseihinsa.

Anna-Sofia Berner oli kesän mielenosoitusten aikaan Suomessa, mutta myös hän hankki niiden jälkeen turvavarusteita.

”Silloin ajatuksena oli enemmän kyynelkaasu poliisin taholta tai se, että joutuisin keskelle poliisin ja mielenosoittajien välistä yhteenottoa”, Berner sanoo.

Capitolilla Marttinen koki kaksi uhkatilannetta. Kuljettuaan väkijoukon mukana kukkulalle hän vetäytyi sivummalle tekemään haastatteluita. Hän arvioi, että jos poliisi käyttäisi kyynelkaasua, ihmisiä tallautuisi kuoliaaksi ruuhkassa.

Palatessaan kukkulalle illemmalla hän pukeutui luotiliiviin mediatunnuksilla. Kun se herätti aggressiivista huutelua, hän poisti tunnukset, mutta palautti ne, kun poliisi alkoi ajaa väkeä pois Capitolilta. Silloin hän myös hakeutui samaan paikkaan pohjoismaisten kollegojensa kanssa.

”Toimittajan tehtävä on olla siellä, missä tapahtuu. Samaan aikaan pitää arvioida, mikä on järkevää. Suomesta on vaikea antaa tänne yksityiskohtaisia ohjeita.”

Marttinen tekee Ilta-Sanomille myös kännykkäraportteja, mutta mielenosoituksiin hän ei ota kolmijalkaa edes mukaan.

Anna-Sofia Berner kysyi ennen Capitolin haastattelujen aloittamista kotitoimituksesta arviota tilanteen turvallisuudesta. Haastattelut sujuivat rauhallisesti, vaikka sivusta seuranneet mielenosoittajat kommentoivat hänen työtään ikävästi.

Berner näki ja kuuli jälkikäteen, mitä kollegoille oli tapahtunut Capitolilla. Se tuntui hurjalta.

”Ennen pressiliivit suojasivat toimittajaa, nyt tunnukset pitää ennemmin piilottaa. Nykyään median tunnuksia käyttää myös väki, joka ei ole mediaa.”

 

Vaikka mielenosoittajien viha vaikuttaa työtapoihin, asioita ei ole jäänyt sen vuoksi kertomatta, Ylen Suvi Turtiainen sanoo. Jos jotain jää kuvaamatta, sen voi kertoa verkossa ja radiossa.

Välillä hän on miettinyt, saavatko mielenosoitukset liikaa mediatilaa. Kun mielenosoittajat yrittivät elokuussa tunkeutua valtiopäivätaloon Berliinissä, tapaus sai Saksassa valtavasti huomiota.

”Teko oli symbolisesti iso, mutta myös ’vain temppu’, toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa pyrittiin estämään vaalituloksen vahvistaminen. Täällä oli lauantai, eikä istuntoa ollut käynnissä.”

”Samaan aikaan parlamentissa istuu AfD, jonka yksi laita on Saksan tiedustelupalvelun tarkkailussa, koska sitä pidetään demokratiaa uhkaavana. Mielenosoitukset näkyvät ja kiinnostavat, mutta journalistien on huolehdittava kokonaiskuvasta ja liikehdinnän taustojen avaamisesta.”