Journalismi

Lauri Nurmi hankki vuoden kovimman politiikan uutisen. Miksi Lännen Media halusi estää sen julkaisemisen?

Iltalehti ja Aamulehti julkaisivat vuoden 2017 mieleenpainuvimman uutisen: pääministeri Juha Sipilä oli käynyt perussuomalaisten kanssa salaisia neuvotteluja, joista valtiosihteeri oli kuljetettu pois auton takaluukkuun piilotettuna. Uutisen oli hankkinut Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi. Kiitosten sijaan häneltä pyydettiin kirjallista selvitystä.

Iltalehden ja Aamulehden verkkosivuilla ilmestyi torstaina 9. marraskuuta 2017 aamutuimaan erikoinen uutinen.

Sen mukaan ulkoministeri Timo Soinin (ps./sin.) valtiosihteeri Samuli Virtanen oli kesäkuussa poistunut pääministeri Juha Sipilän (kesk.) salaisista neuvotteluista auton takakontissa. 

Iltalehti oli jo pari viikkoa aiemmin uutisoinut, että Sipilä oli käynyt salaisia neuvotteluita.

Jussi Halla-ahosta (ps.) oli kesäkuun puoluekokouksessa tullut perussuomalaisten puheenjohtaja. Puoluekokouksen ollessa vielä käynnissä Sipilä sopi salaa jatkavansa hallitusyhteistyötä perussuomalaisesta puolueesta irrottautuvien, tulevan Sinisen puolueen edustajien kanssa. Sen jälkeen Sipilä tapasi Halla-ahon ja yritti luoda julkisuuteen kuvaa siitä, että hän neuvotteli tosissaan myös tämän kanssa. Se oli silmänlumetta, jonka Iltalehti paljasti uutisellaan pötypuheeksi.

Nyt uutinen salaisista neuvotteluista täydentyi tiedolla peräkonttiin sullotusta valtiosihteeristä. Takaluukkuskuuppi oli täysosuma, jokaisen uutistoimittajan unelma: poikkeuksellinen uutinen politiikan ytimestä.  Siitä tuli valtakunnallinen puheenaihe, ja uutisen koomiset piirteet saivat lukijat ja oppositiopoliitikotkin naureskelemaan. 

”Ensin oli avokonttori, sitten tuli u-käännös ja nyt auton takakontti. Mikä näitä yhdistää? Sipilän tahto saada maakuntahallinto”, twiittasi Anna-Maja Henriksson (r.). 

”Mitä liikenneministeri @AnneBerner sanoo hallituskumppanin ja Sinisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan  @TiinaElovaara:n kommentista, että auton takakontissa saa matkustaa. Eikö meillä olekaan turvavyöpakkoa?” sanaili puolestaan tuleva pääministeri Sanna Marin (sd.). 

Lännen Median toimittajaa Lauri Nurmea ei kuitenkaan naurattanut. Uutisvinkki Sipilän salaneuvotteluista ja valtiosihteerin takakonttimatkustelusta oli alkujaan vuodettu hänelle. Kiitosten sijaan Lännen Median päätoimittajakollegio oli lähettänyt hänelle tiukkasävyisen sähköpostin, jossa päätoimittajat tivasivat häneltä kirjallista selvitystä uutisen taustoista.

 

Kolme vuotta aikaisemmin lokakuussa 2014 Scandic-hotelliin Tampereelle oli kokoontunut iso joukko väkeä käynnistämään Lännen Median toimintaa.

Tunnelma oli korkealla. Kahden päivän mittaisessa seminaarissa käytiin päätoimittajaksi valitun Matti Posion johdolla läpi uuden toimituksen eli ”pumpun” toimintaa, tavoitteita ja käytännön asioita työvuorojen järjestämisestä uutiskriteereihin. 

Paikaksi valikoitui Tampere, koska Lännen Media oli ennen kaikkea Alma Median ja Aamulehden hanke, jota silloinen päätoimittaja Jouko Jokinen ajoi voimakkaasti.

Paikalla olleet uuden toimituksen työntekijät katselivat toisiaan uteliaina ja ymmärsivät, että suomalaiselle mediakentälle oli syntymässä jotain uutta ja ainutlaatuista.

Kaksi päivää tehtiin ryhmätöitä, illallisella kilisteltiin laseja ja Tampereen yön baarikierroksella tutustuttiin uusiin kollegoihin epämuodollisemmissa tunnelmissa. 

Uuden toimituksen väki tiesi, että mukana oli maan parhaita toimittajia – sana eliittitoimitus vilahti puheissa. Heidät oli valittu toimitusten sisäisen haun perusteella, mutta lehtien pomojen julkilausumaton sopimus oli, että Lännen Mediaan ”ei sijoiteta toimituksen ongelmia”. 

Sinne valittiin lehtien parhaat tekijät.

Lännen Median perustamisen taustalla oli halu saada Helsingin median vastapainoksi vahva maakuntalehtiä palveleva yhteistoimitus, joka tuottaisi osakaslehtien sivuille huippulaatuista journalismia valmiiksi taitettuna.

 Mukana olivat Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen, Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

Jokainen osakaslehti antoi Lännen Median käyttöön toimit-tajia kokonsa mukaisessa suhteessa ja sai vastineeksi käyttöönsä koko 40 hengen toimituksen tuottaman sisällön.

Maakuntalehtien välisiä yhteistyökuvioita oli kokeiltu vaihtelevalla menestyksellä ja kokoonpanoilla jo 1980-luvulta lähtien, mutta mikään niistä ei ollut yhtä laaja ja kattava kuin Lännen Media.

Lukijoita uuden toimituksen jutuilla oli potentiaalisesti yli miljoona, ja toimituksen budjetti oli noin 3,9 miljoonaa euroa. Toimituksen resurssit ja toimittajien mahdollisuudet kunnianhimoisten juttujen tekemiseen olivat yt-kierteeseen joutuneella media-alalla poikkeuksellisen hyvät.

Jos juttuidean toteutus vaati matkustamista ulkomaille, se yleensä onnistui. Politiikan toimittajia kannustettiin tapaaman politiikkoja, ja puoluekokouksiin mentiin moneksi päiväksi paitsi tekemään uutisia myös luomaan kontakteja. 

Tulosvastuuta tai taloudellista painetta toimituksella ei ollut. Tärkeintä oli tuottaa mahdollisimman hyvää journalismia.

Alkuvaiheessa suunniteltiin jopa 60 hengen toimitusta ja suurempaa panostusta digitaaliseen julkaisemiseen, mutta erityisesti Turun Sanomien, Ilkan ja Pohjalaisen tahdosta päädyttiin pienempään malliin ja printtipainotukseen. Digipainotusta ajoi erityisesti Alma Media, mutta verkkotoimitukseen sijoitettiin lopulta vain kaksi toimittajaa.

 

Lännen Median tarkoituksena oli palvella maakuntalehtiä eri tavoin kuin Suomen Tietotoimisto (STT) omia asiakkaitaan. Työnjaon mukaisesti STT hoitaisi perusuutisoinnin ja Lännen Media keskittyisi pidemmälle jalostettuun sisältöön. Lännen Media tekisi omia valtakunnallisia uutisia sekä selvityksiä ja analyysejä. 

Ulkomaanuutisointiin ei maakuntalehdissä aina riittänyt resursseja, joten se oli tärkeä osa Lännen Median sisältötarjontaa.

Uutisten lisäksi Lännen Media tuotti paljon ajatonta sisältöä lehtien viikonvaihdesivustoille ja teemaliitteisiin. Työnjaon tarkoituksena oli vapauttaa kotitoimituksen resursseja paikallisten aiheiden käsittelyyn.

STT:ssä moni toimittaja oli huolissaan uudesta yhteistoimituksesta, koska he pelkäsivät, että Lännen Media syrjäyttäisi STT:n.

Ensimmäiset uutiset julkaistiin osakaslehdissä pian avauskokoontumisen jälkeen lokakuussa, ja koko pumppu saatiin käyntiin loppuvuoden 2014 aikana.

Alku oli huikea menestys. Ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotenaan 2015 Lännen Media teki 104 STT:n siteeraamaa uutista. Monista tuli valtakunnallisia puheenaiheita päiväkausiksi. Uutisvoittojensa ansiosta toimitus nousi viidenneksi STT:n siteeratuimpien listalla.

Seuraavana vuonna Lännen Media oli listalla jo kolmantena 142 siteerauksella. Lännen Median uutishuoneen päällikkö Jussi Orell sanoi Journalistissa tammikuussa 2017, että tulos on ”toimittajien uutisnälän ansiota”.

Seuraavina vuosina tahti hieman hiipui, mutta Lännen Media on pysynyt kymmenen kärjessä.

Lännen Median koko ja toimituksen uutisnälkä tekivät vaikutuksen poliitikkoihin ja haastateltaviin. Monet tietojen vuotajat kääntyivät nimenomaan Lännen Median puoleen, ja yhteistoimitus alkoi saada saada haastatteluja myös ulkomaalaisilta tahoilta, jotka aiemmin olivat ottaneet yhteyttä esimerkiksi Helsingin Sanomiin tai Yleisradioon.

Esimerkiksi Naton yhdysvaltalainen apulaispääsihteeri  Alexander Vershbow kävi Helsingissä vuonna 2016 tapaamassa Suomen valtionjohtoa ja tarjosi nimenomaan Lännen Medialle tunnin haastatteluaikaa. 

Syksyllä 2017 Lauri Nurmi oli takonut uutisia pomonsa Matti Posion johdolla jo kolme vuotta. Yhteistyö oli sujunut mallikkaasti. Nurmi luotti Posioon, joka puolestaan antoi ahkeran uutistoimittajansa tehdä työtään melko vapaasti.

 Marraskuun alussa 2017 Nurmi palkittiin Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla skuupistaan, joka liittyi perussuomalaisen puolueen jakautumiseen.

Muutamaa päivää aiemmin hän oli saanut politiikan toimittajanuransa kiinnostavimman uutisvinkin. Sen mukaan pääministeri Juha Sipilä oli käynyt kesällä salaisia neuvotteluja perussuomalaisten kanssa ja neuvotteluista oli poistuttu takaluukussa.

Nurmen hämmästykseksi Posio suhtautui vinkkiin ja uutisen julkaisuun nihkeästi. Posio vaikutti Nurmen mielestä vaivaantuneelta ja sanoi, ettei uutinen ole ”Lännen Median brändin mukainen”.

Posio ei kehottanut penkomaan vinkkiä lisää eikä varmistelemaan sen todenperäisyyttä, Nurmi kertoo. Sen sijaan hän ehdotti tietojen vuotamista jollekin toiselle tiedotusvälineelle. Posio ei suoraan perustellut päätöstään, vaan pohti muun muassa uutisen yleistä merkitystä.

Nurmi pöyristyi Posion ehdotuksesta ja yritti monta kertaa saada tämän pään kääntymään – tuloksetta.

Hän kuitenkin jatkoi vinkin selvittämistä ja otti yhteyttä samassa talossa työskentelevään Iltalehden politiikan toimituksen esihenkilöön Juha Ristamäkeen.

Ristamäki oli Nurmelle entuudestaan tuttu, happamissa uutisliemissä keitetty politiikan toimittaja, mutta miehet eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä.

Ristamäkeä ihmetytti, miksi Lännen Median toimittaja kääntyi kilpailevan lehden edustajan puoleen, paljasti hänelle valtavan skuupin ja ehdotti jopa, että uutinen voitaisiin julkaista  Iltalehdessä.

Ristamäki kertoi Nurmelta saamansa tiedot Iltalehden silloiselle päätoimittajalle Petri Hakalalle. Tämän mielestä tapaus kuulosti lähes agenttitarinalta, mutta Hakala luotti toimittajaansa ja patisti miehiä jatkamaan tietojen tarkistamista.

Lauri Nurmi kertoi vinkistä myös oman palkanmaksajansa eli Aamulehden päätoimittajalle Jussi Tuulensuulle, joka Nurmen mukaan raivostui ajatuksesta, että juttua ei julkaistaisi. 

Tuulensuu arvioi, että juttu perustuu hyvään työhön ja luotettaviin lähteisiin. Hän linjasi, että Aamulehti julkaisee jutun. Iltalehti ja Aamulehti kuuluivat molemmat Alma Mediaan, mutta vain Aamulehti oli osa Lännen Mediaa.

Ristamäki tarttui toimeen ja kirjoitti salaneuvotteluista uutisen, joka ilmestyi Iltalehdessä jo seuraavana päivänä vinkin saamisesta, 27. lokakuuta. Nurmea sapetti, että hänen nimensä ei näkynyt uutisessa. Näin oli sovittu, koska Nurmi työskenteli Iltalehden kilpailijalle Lännen Medialle, mutta asia jäi vaivaamaan.

Miehet jatkoivat takaluukkumatkustamiseen liittyvien tietojen varmistamista. Nurmi puolestaan jatkoi Posion pään kääntämistä, mutta tämä ei taipunut. Yhteydenpitoa haittasi Posion työmatka Afrikkaan, jonne hän lähti pian salaneuvottelu-uutisen julkaisun jälkeen.

Miehet saivat tiedot varmistettua ja takakonttiuutinen ilmestyi 9. marraskuuta Iltalehden ja Aamulehden verkkosivuilla kello kuusi aamulla. Uutisen kirjoitti jälleen Juha Ristamäki, mutta nyt mukana oli Nurmenkin nimi. Uutisen yhteydessä julkaistiin Nurmen kirjoittama kommentti, jossa hänen kerrottiin olevan Aamulehden toimittaja.

Miehet olivat syöttäneet uutisen edellisenä iltana myös toimitusjärjestelmään tarjolle kaikille Lännen Median osakaslehdille, mutta Posio kielsi iltavuorolaisia laittamasta sitä jakoon.

Posio soitti myöhään illalla Ristamäelle, joka oli nukkumassa. Posio halusi varmistaa, ettei Lännen Mediaa mainita uutisen yhteydessä. Ristamäki vastasi, että ole kuule huoleti, ei mainita.

Aamulla uutinen levisi hetkessä tiedotusvälineestä toiseen. Myöhemmin samana päivänä juttu jaettiin myös Lännen Median kautta ja iltapäivällä se julkaistiin joidenkin Lännen Median osakaslehtien verkkosivuilla.

 

Osa Lännen Median osakaslehtien päätoimittajista oli raivoissaan uutisen julkaisusta. Heitä ei suututtanut niinkään se, että valtavan iso uutinen oli julkaistu vain Iltalehdessä ja Aamulehdessä, vaan se, että Nurmi ”oli rikkonut Lännen Median sääntöjä”.

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio tulistui Nurmen toiminnasta niin pahoin, että hän kielsi kaikkien Lauri Nurmen tekemien uutisten julkaisemisen Turun Sanomissa.

”Lauri Nurmi rikkoi lojaliteettiaan Lännen Mediaa kohtaan, kun hän esiintyi kilpailevassa mediassa. Ei hän siinä tilanteessa voinut jatkaa meidän kanssamme, jos hän ei ole lojaali Lännen Medialle. Sanoin silloin toimituksessa ääneen, että jos nyt tulee Lauri Nurmelta juttuja niin me ei niitä julkaista”, Vainio sanoo.

Lännen Median päätoimittajakollegion puheenjohtajana jutun julkaisun aikaan toiminut Kalevan silloinen päätoimittaja Kyösti Karvonen puolestaan halusi Nurmelta kirjallisen selvityksen uutisen taustoista.

Häntä kiinnosti, oliko Nurmen tarkoituksena ohittaa Lännen Median toimituksen työnjohto, ja miksi Juha Ristamäen kirjoittamaa uutisjuttua oli yritetty tarjota julkaistavaksi Lännen Median lehdissä. 

Eläkkeellä oleva Karvonen sanoo Journalistin haastattelussa, ettei muista kolmen vuoden takaisen tapauksen yksityiskohtia.

Harmittiko, että näin iso skuuppi meni sivu suun? 

”Eikö sitä julkaistu Kalevassa? En nyt muista yksityiskohtia.” 

Juttu julkaistiin alun perin vain Iltalehdessä ja Aamulehdessä.

”Tätä en nyt muista ollenkaan, että missä se on ollut ja missä se ei ole ollut.”

Olisitko toivonut, että juttu olisi julkaistu normaaliin tapaan Lännen Mediassa?

”Nyt kun en lainkaan muista, oliko se tullut sinne alustoille lainkaan julkaistavaksi. En millään muista yksityiskohtia. Sen muistan, että Nurmen menettelystä keskusteltiin päätoimittajien kesken.” 

 

Tammikuussa 2021 Matti Posio perustelee päätöstään olla julkaisematta juttua sillä, että Nurmen esittelemät nimettömät lähteet eivät olleet hänen mielestään uskottavia, ja sillä, ettei Juha Sipilää tavoitettu. Hän ei halua avata tarkemmin käymiään keskusteluita, mutta kertoo keskustelleensa Nurmen kanssa tuntikausia.

Miksi peräkonttiuutista ei julkaistu Lännen Median lehdissä? 

”Vähän on haihtunut muistista, siitä on jo aikaa… Yritän muistaa, mistä siinä olikaan kyse. [–] Juttu siis julkaistiin Iltalehdessä, eikä se kuulu Lännen Median yhteistyöhön. Meidän pelisääntömme ovat alusta lähtien olleet sellaiset, että jutut tehdään ainoastaan meidän osakaslehdillemme, eikä toimittajalla ole lupaa julkaista juttuja muissa lehdissä.”

Mutta miksi uutista ei julkaistu Lännen Mediassa? 

”Eikö sitä sitten julkaistu Lännen Mediassa? Yritin tässä nyt kaivella arkistoja, ja kyllähän se varmaan julkaistiinkin, mutta alkuvaiheessa… Se tarinahan on äärettömän värikäs. Ei kaikkea, mitä kuulemme, voi aina julkaista ennen kuin tiedot ovat tarvittavalla tasolla vahvistettu. Tästä oli kyse, prosessi oli käynnissä. Toivoin, että asia olisi vielä paremmin selvitetty. Toinen tähän liittyvä asia on se, että Sipilää ei kyetty tavoittamaan ja tarkistamaan uutista huolella ja toimimaan normaalien pelisääntöjen mukaan.”

Miksi et pyytänyt oman toimituksen väkeä varmistamaan tietoja?

”Nyt mennään niin vahvasti jossittelun maailmaan, että en halua tätä enää jatkaa. Totta kai oman toimituksen väki…niin. Lauri on hyvin itsenäinen tekijä. Ei ollut mitään tiimiä.”

Millaisia ratkaisuja sinä teit, että juttu päätyi Iltalehdelle eikä Lännen Medialle?

”Siitä on vastuussa yksinomaan Lauri Nurmi, että juttu on päätynyt Iltalehteen. Hän päätti tehdä tällaista yhteistyötä.”

”En ole kehottanut häntä vuotamaan juttua kilpailijalle. Olen myönnellyt, että voihan siitä tarvittaessa Ristamäen kanssa yhdessä jutella”, Posio sanoo.

Päätoimittajakollegiota vaikutti vuotamisen sijaan hiertävän se, että Nurmi esiintyi Iltalehdessä nimellään.

”En ole antanut hänelle lupaa julkaista Iltalehden toimittajan juttua Lännen Mediassa enkä Lännen Median juttua Iltaleh- dessä.”

Harmittaako sinua nyt, että et julkaissut juttua?

”Tilanne oli silloin hyvin hankala, mutta totta kai jälkikäteen ajatellen se olisi ollut kiva julkaista.” 

Posio ei halua kommentoida sitä, miksi hän perusteli peräkonttiuutisen hyllyttämistä uutisen sopimattomuudella Lännen Median brändiin.

”En pidä tapanani referoida toimitusteni sisäisiä keskusteluja mediassa, en oikein enkä väärin.”

 

Posio huokaisee. Hän ei haluaisi puhua peräkonttiuutisesta vaan Lännen Median tulevaisuudesta, vaikka se on ihan erilainen yritys kuin missä hän aikanaan aloitti. Reilun kuuden vuoden toiminnan jälkeen 40 hengen yhteistoimitus on kutistunut kuuden hengen kokoiseksi. Posion titteli on muutettu päätoimittajasta toimituksen päälliköksi.

”Ei tässä olla laittamassa köyttä kaulaan eikä pensseleitä santaan. Yhteistyö jatkuu, mutta selvästi eri muodossa”, Posio sanoo.

Kutistuminen sai lähtölaukauksen noin vuosi sitten, kun Sanoma kertoi helmikuussa 2020 ostaneensa kaksi Lännen Median osakaslehteä eli Aamulehden ja Satakunnan Kansan. Samalla yhteistyöstä irtautui hankkeen tärkein alullepanija Alma Media.

Vuotta aiemmin toimituksen kokoa oli pienennetty 30 työntekijään.

Pian kaupan jälkeen Sanoma kertoi, ettei se halunnut jatkaa Lännen Media -yhteistyötä, ja toimituksen rahoituksesta putosi pois noin kolmannes. Joulukuussa 2020 Lännen Media tiedotti jatkavansa yhdeksän lehden voimin ja tulevansa ”entistä lähemmäksi lukijaansa”.

Pienennetty Lännen Media aloitti toimintansa helmikuussa 2021.

Sanoman Alma-kauppa oli kova isku Lännen Medialle ja kiristi tunnelmia yhtiössä. Lännen Mediaan kuuluvan Hämeen Sanomien toimitusjohtaja ja päätoimittaja Mikko Soini kirjoitti kolumnissaan 2. tammikuuta 2021 lehtensä ”seuraavan tarkasti, mihin Lännen Media jatkossa menee”.

Soinin mukaan Sanoma-kauppa nosti esiin Lännen Median osakaslehtien sisäiset ristiriidat.

”Tuloksena on ollut loputtomia Teams-palavereita milloin mistäkin sivuseikasta, käpertymistä omaan pikku koloseen, viisastelua omasta näkökulmasta ja vankkumatonta tietäväisyyttä siitä, miten asiat pitäisi hoitaa 500 kilometrin päässä”, Soini kirjoitti.

”Tuloksena on myös se, että Lännen Mediassa työskentelee nyt kolmisenkymmentä journalistia, mutta tammikuun jälkeen kaikkiaan kuusi. Siis 6. Tämä fakta piti jotenkin verhota edistykseksi ja palvelun parantumiseksi. Hämeen Sanomat ei tähän hölmöilyuutisointiin lähtenyt mukaan.”

 

Alma Median kiinnostus Lännen Mediaa kohtaan oli alkanut hiipua jo ennen Sanoma-kauppaa. Se halusi painottua entistä enemmän digitaaliseen julkaisuun.

Lisäksi osakaslehdet olivat vähentäneet STT:n käyttöä ja irtisanoneet toimittajiaan. Lännen Medialta vaadittiin lähes mahdottomia: sen olisi pitänyt tehdä nopeasti paikallista sisältöä jokaisen lehden erityyppisiin verkkotarpeisiin.

Maakuntalehdet halusivat lisää lukijoita houkuttavia verkkojuttuja ja mieluiten paikallisista aiheista, mutta printtivetoinen Lännen Media tarjosi lähinnä kaikkea muuta.

Mainos- ja levikkitulojen hiipuessa sanomalehtien oli pakko yrittää saada enemmän tuottoja verkosta. Lännen Median yleisvaltakunnallisilla sisällöillä se ei onnistunut toivotusti. Muutokset lisäsivät työmäärää ja aiheuttivat paineita Lännen Median toimituksessa.

Myös Lännen Median puutteellinen – joidenkin toimittajien mukaan olematon – verkkostrategia hiersi osakaslehtiä. Lehdet olivat alkuvaiheessa jakautuneet kahteen leiriin suhteessa digitaaliseen julkaisemiseen.

Turun Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen näkivät painetun lehden roolin Lännen Mediassa digiä tärkeämpänä. Alma Media olisi halunnut heti isommat panostukset verkkojulkaisemiseen, mutta kun toiminta saatiin käyntiin, digipuolen kehittäminen jäi jalkoihin.

Viime vuosina Lännen Media muutti hieman strategiaansa ja pyrki tekemään digitilaajille suunnattuja juttuja, mutta ne eivät nousseet lehtien luetuimpien juttujen joukkoon eivätkä tuoneet toivottua lisärahaa.

”Näin jälkiviisaasti voi sanoa, että painotuksen olisi pitänyt olla digitaalisempi, mutta toisaalta journalistinen sisältö oli meillä kaiken ydin ja oli oikea ratkaisu yhdistää kaikki voimat siihen. Jokainen teki sitten omat ratkaisut omassa lopputuotteessaan”, Posio sanoo.

Posio on Lännen Median kutistumisesta huolimatta toiveikas ja jopa innostunut uudesta Lännen Mediasta. Toimituksen jutut tavoittavat edelleen noin 620 000 lukijaa ja Posio itse voi keskittyä entistä enemmän uutistyöhön ja kirjoittamiseen. Aiemmin hänen aikansa meni pääasiassa kokonaisuuden hallintaan – ”toimituksen liimana toimimiseen”. Nyt hän voi syventyä leipälajiinsa eli ulkomaanasioiden seuraamiseen.

”Taustani on kirjeenvaihtajana, ja olemme kirjoittaneet paljon esimerkiksi Venäjän ja USA:n asioista. Jatkossa aion toimittajana käsitellä näitä aiheita.”

 

Lauri Nurmi puhuu pitkään ja perusteellisesti noin kolmen vuoden mittaisesta työrupeamastaan Lännen Mediassa. Kokemus oli ristiriitainen.

Aluksi tunnelma oli innostunut ja kannustava, lähes euforinen. Keski-Uusimaassa vuonna 2002 journalistin uransa aloittanut ja Aamulehteen edennyt toimittaja pääsi Lännen Median ansiosta vihdoin tekemään valtakunnallisia politiikan uutisia.

”Olin silloin 34-vuotias ja koin, että mahdollisuudet olivat likipitäen rajattomat. Se oli mahtava paikka ammatillisesti nuorehkolle, mutta perusammattitaidon hankkineelle toimittajalle”, Nurmi sanoo.

Lännen Median alkuvuosien uutisvoitoista ison osan teki nimenomaan Nurmi. Hänen nimensä tuli alalla ja laajemminkin tutuksi viimeistään silloin, kun hän uutisoi perussuomalaisten jakautumisesta kaksi viikkoa ennen puoluekokousta.

Nurmen mukaan yhteistoimituksessa oli kuitenkin ”valuvika”, mikä vaivasi häntä alusta lähtien. Se johtui Nurmen mielestä eri puolilta Suomea tulevien toimittajien erilaisesta suhtautumisesta journalismin tekemiseen.

”Osa pienemmistä maakuntalehdistä oli tottunut sellaiseen kulttuuriin, että ministeri on ikään kuin auktoriteetti. Itse ajattelen niin, että ministeri voi puhua jotain, mutta me otamme selvää, onko se totta”, Nurmi sanoo.

Myös tekijöiden vaihtuvuus vaivasi. Osa palasi työkiertosopimuksen mukaisesti omaan toimitukseensa, mutta moni myös halusi oma-aloitteisesti pois yhteistoimituksen ristipaineista. Lisäksi lehdiltä tulevat ristiriitaiset toiveet aiheuttivat päänvaivaa.

Peräkonttiuutinen johti Nurmen ja Posion yhteentörmäykseen. Nurmen mielestä kyseessä oli iso valtakunnallinen uutinen, jolla oli poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä pääministerin toiminnan arvioinnissa ja jonka lähteet oli varmistettu kahden politiikan toimittajan voimin. Lähteiden henkilöllisyydet olivat toimituksen tiedossa.

Päätoimittaja näki asian toisin ja päätti olla julkaisematta juttua. Nurmi ei hyväksynyt päätoimittajan ratkaisua, sillä uutisen julkaisematta jättäminen olisi ollut epäeettistä.

”Ajattelin, että olen vastuussa yleisölle. Minun oli julkaistava tiedot, joita pääministeri yritti salata. Minusta uutiset olisivat vahvistaneet Lännen Median brändiä ja sen uskottavuutta. Olisi ollut toimittajan ammattietiikan vastaista olla julkaisematta tietoja”, Nurmi sanoo.

Hän ei edelleenkään tiedä, miksi päätoimittaja suhtautui Sipilän salaisia neuvotteluja koskevien tietojen julkaisemiseen kielteisesti. Hän pitää päätoimittajan toimintaa sensuurina, joka sai hänet miettimään journalismin perimmäisiä kysymyksiä.

”Minulle se oli syvällinen ammatillisen kriisin paikka, kun tajusin, että on sittenkin olemassa asioita, joista ei saa Lännen Mediassa kertoa. Vahvasti vaikutti siltä, että joku jossain halusi suojella keskustalaista pääministeriä. Kuukautta myöhemmin Matti kirjoitti ihailevan oloisen henkilöhaastattelun Sipilästä.”

Posio kiistää, että hän tai Lännen Media olisi suhtautunut Sipilään tai keskustapuolueeseen kritiikittömästi.

Jos toimittaja ja päätoimittaja ovat erimielisiä julkaisupäätöksestä, toimittaja on se, joka lähtee. Nurmi palasi Aamulehden politiikan toimittajaksi joulukuussa ja sai tammikuussa 2018 Jussi Tuulensuulta 4 000 euron arvoisen Aamulehden Sulka hattuun -palkinnon.

Noin vuotta myöhemmin hän siirtyi Iltalehden politiikan toimitukseen – Juha Ristamäen johtamaan yksikköön.

”Olen viihtynyt hyvin Iltalehdessä ja arvostan paljon lehden uutisvetoista tyyliä. Täällä on helpompi työskennellä, kun ei ole kymmentä kokkia sekoittamassa yhtä keittoa.”
 

Oikaisu 11.2. kello 9.50. Sulka Hattuun -palkinto on Aamulehden myöntämä, ei Alma Median, kuten jutussa alun perin todettiin.

Lännen Media

Lännen Media aloittaa toimintansa 12 osakaslehden voimin. Toimituksessa työskentelee 40 ihmistä, joista 10 Helsingin toimituksessa ja loput osakaslehtien toimituksissa eri puolilla Suomea. Lehtien yhteenlaskettu levikki on noin 500 000 kappaletta ja lukijamäärä noin 1,3 miljoonaa.

Toimitus tekee ensimmäisen kokonaisen toimintavuotensa aikana 104 STT:n siteeraamaa uutista ja nousee Journalistin julkaiseman STT:n siteeratuimmat -vertailun viidennelle sijalle.

Lännen Media nousee STT:n siteeratuimmat -listan kolmanneksi 142 uutisvoitollaan. Toimitus saa uutisvoittoja muun muassa yhteiskunta-sopimusneuvotteluista ja soteuudistuksesta.

Lännen Median STT-siteerausmäärä laskee 88:aan ja sijoitus listalla putoaa neljänneksi. Osakaslehtien määrä vähenee yhdellä, kun Pohjolan Sanomat lakkautetaan.

Raumalainen Länsi-Suomi liittyy Lännen Mediaan.

Lännen Median resursseja vähennetään ja toimituksen koko pienenee 30 työntekijään.

Sanoma kertoo ostavansa Aamulehden ja Satakunnan Kansan ja irtisanovansa Lännen Media -sopimuksen. Osakaslehtien määrä vähenee, kun Ilkka ja Pohjalainen yhdistyvät.

Aamulehti ja Satakunnan Kansa irtaantuvat Lännen Mediasta. Toimitus jatkaa kuuden hengen voimin. Osakaslehdet: Turun Sanomat, Kaleva ja Lapin Kansa, Ilkka-Pohjalainen, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti, Keskipohjanmaa, Kainuun Sanomat ja Länsi-Suomi. Lehtien yhteenlaskettu lukijamäärä on päivittäin 620 000. Uusi tuotantokeskus aloittaa Kajaanissa.