Sanomalehtimiesliiton jäsenten toiveet ja pelot vuodelta 1969 kuulostavat tutuilta.
Työtä on liian paljon ja tekijöitä liian vähän. Tutkivaa journalismia pitäisi tehdä enemmän. Kustantaja ei ymmärrä, että kannattaa kilpailla määrän sijaan journalismin laadulla. Muun muassa tällaisia huolenaiheita esittivät Sanomalehtimiesliiton jäsenet vuonna 1969 aluepäivillä Helsingissä ja Tampereella.
Toiveet ja pelot kuulostavat tutuilta. Juttuvaihtoa pidetään hyvänä ideana, mutta sen myös pelätään yhdenmukaistavan sisältöjä liikaa. Tekniikan toivotaan helpottavan arkea, mutta uhkana on tietokonesamaistuminen. Luotto journalistin ammatin säilymiseen on vankka, ovathan kustantajat vastikään ilmoittaneet tarpeekseen 120 uutta toimittajaa vuosittain. Kilpailu toivotetaan tervetulleeksi, sillä se nostaa tiedonvälityksen laatua – kunhan pidetään huolta, ettei kilpailu ”paisuta sensaatio-hakuisuutta tai vääristä uutisarvostusta”.
Sanomalehdistön tulee ”edistää eikä hidastaa yhteiskunnan kehitystä” ja työpaikoilla ”tulee lisätä yritysdemokratiaa eli ottaa toimittajia mukaan suunnitteluuun”. Myös värikuvien käyttäminen lehdissä puhuttaa jäseniä.
”Pelkän ilottelun takia ei kannata väriä käyttää”, toteaa nimettömäksi jäävä aluepäivien osallistuja.
Uusimmassa lehdessä
- Koulujournalismi myy, koska kaikilla on koulusta mielipide. Antavatko jutut ”kouluihmeen” romahtamisesta koulusta liian mustavalkoisen kuvan?
- ”Viisaampi väistää” – Journalisti selvitti, miten kolme lehteä otti kantaa ay-liikkeen ja hallituksen kiistaan
- Naisen paikka on elokuva-alalla – yhtä hyvin palkattuna kuin miehen
- Identisk oro för public service i Finland och Sverige