Moni toimittaja harkitsee viestijän uraa. Toimittaja ei kuitenkaan ole automaattisesti viestinnän ammattilainen. Kolme ex-toimittajaa listaa viestijöiksi hakeutuvien toimittajien kompastuskiviä.

Riihimäen kaupungin viestintä- ja markkinointipäällikkö Mia Miettinen rekrytoi hiljattain viestinnän asiantuntijan. Hän kävi läpi noin 120 työhakemusta ja totesi, että toimittajat eivät ole kovin hyviä kertomaan vahvuuksistaan.

”Osaamisesta kertominen on aika ohutta ja ylätasolla”, Miettinen sanoo.

Saman ongelman kanssa hän paini aiemmin itsekin. Miettinen haki viestinnän päällikkötason töitä lähes parin vuoden ajan ennen kuin loppuvuodesta 2018 tärppäsi. Aiemmin hän työskenteli eri tehtävissä sanomalehdissä, viimeksi uutispäällikkönä Etelä-Suomen Sanomissa.

Työhakemuksiaan parannellessaan Miettinen oivalsi, ettei riitä, että kertoo esimerkiksi seuranneensa uutispäällikkönä analytiikkaa. Pitää kertoa, mitä hyötyä analytiikan seuraamisesta on ollut ja miten uusi organisaatio voisi hyötyä siinä kertyneestä analytiikan osaamisesta.

Toisena ratkaisevana asiana Miettinen pitää sitä, että opiskeli viestinnän johtamisen koulutusohjelman Helsingin yliopistossa. Siitä sai konkreettisen viestintään viittaavan merkinnän cv:hen, jossa koko työhistoria 1990-luvun lopulta lähtien oli journalismin parista.

”Mediaviestintä on aika pieni osa viestijän työtä, ja se kannattaa tiedostaa hakiessa”, Miettinen sanoo.

Esimerkiksi hänen nykyiseen työhönsä kuuluu kaikenlaista brändityöstä viestinnän opettamiseen ja esihenkilönä toimimisesta sisäisen viestinnän kehittämiseen.

Strateginen ajattelu, pitkäjänteinen suunnittelu ja erilaisten työkalujen hallinta ovat asioita, joihin tämän jutun haastateltavat eivät koe toimittajakokemuksen valmentaneen.

WWF Suomen viestintäjohtaja Joonas Fritze kertoo, että etenkin aloittelevana viestijänä hänen oli vaikea pitää mielessä strateginen ”miksi?”-kysymys. Miksi järjestön kannattaa tai ei kannata vaikkapa laatia jokin artikkeli?

”Vaikka hyvä uutisnenäni haistaisi mielenkiintoisen aiheen, josta voitaisiin tehdä juttu ja se varmasti kiinnostaisi, niin pitää osata miettiä, miten sen sisällön tuottaminen auttaisi organisaatiota tavoitteiden saavuttamisessa ja strategian toteuttamisessa”, Fritze kuvailee.

Hän aloitti WWF:n viestinnän harjoittelijana vuonna 2014. Sitä ennen hän teki usean vuoden freelance- ja pätkätöitä toimittajana, pisimpään Ylen eri ohjelmissa.

WWF:llä hän sai pian vakinaisen paikan tiedottajana, ja sittemmin titteli muuttui viestintäasiantuntijaksi. Työ sisälsi paitsi mediaviestintää, myös esimerkiksi tapahtumien järjestämistä, sosiaalisen median päivittämistä ja uutiskirjeiden koostamista.

Tänä kesänä hän aloitti viestintäjohtajana. Fritze kertoo, että haluaa tiimiinsä ihmisiä eri taustoista. Toimittajatausta ei hänestä ole haitaksi, mutta pitkäkään kokemus isosta tiedotusvälineestä ei automaattisesti avaa ovia viestinnän töihin.

Toki tämä riippuu tehtävästä: toimittaja-tausta antaa Fritzen mielestä parhaat eväät mediasuhteiden hoitamiseen, mutta jos työnkuvaan kuuluu monipuolisesti viestinnän tehtäviä, muut asiat painavat valinnassa.

Pauliina Pietilä hakeutui viestintäalalla aluksi toimistoihin viestintäkonsultiksi, ensin viestintätoimisto Hill+Knowltonille ja sitten mainostoimisto TBWAHelsinkiin. Hän ei hakenut avoimissa hauissa, vaan pääsi kontaktiensa kautta työhaastatteluihin, vaikka paikkoja ei ollut virallisesti auki.

”Markkinointi- ja viestintätoimistot ovat tosi hyviä paikkoja opetella viestintää. Niissä näkee hienosti, mitä kaikkea siihen kuuluu”, Pietilä sanoo.

Hän työskenteli aiemmin vuosia STT:llä eri tehtävissä, muun muassa taloustoimittajana, tuottajana ja esihenkilönä. Jo silloin hän päätyi tekemään myös viestinnällisiä tehtäviä, kuten toimituksen sisäisen viestinnän ja STT:n somepresenssin kehittämistä.

Toimistoissa Pietilä oppi tekemään eri organisaatioille viestintäsuunnitelmia ja toteuttamaan niitä. Työhön kuului myös mediaseurantaa ja siitä raportoimista. Täysin uutta oli esimerkiksi englanniksi kirjoittaminen ja Powerpoint-presentaatioiden tekeminen.

Kesällä Pietilä aloitti Gummeruksen markkinointiviestinnän tuottajana. Työ on osin samankaltaista kuin toimistoissa, mutta uutena on tullut esimerkiksi sosiaalisen median mainoskampanjoiden ostamista. Paljon opettelemista on myös itse alassa, esimerkiksi kirjan kustannusprosessissa ja painon toiminnassa.

Viestinnän töihin siirtyminen voi vaatia toimittajilta myös identiteetin työstämistä. Pietilä kertoo, että hänelle oli vaikeaa tehdä toimistoissa viestintää yritykselle kuin yritykselle. Työpaikan vaihtaminen kustantamoon helpotti. Siinä missä hän aiemmin edisti STT:llä tiedonvälitystä, nyt Gummeruksella hän edistää itselleen rakasta lukemista.

”Koen, että olen päivittänyt identiteettini enemmänkin siihen, että olen kulttuuri- ja media-alan ammattilainen”, Pietilä sanoo.

Mia Miettinen sanoo, ettei töitä vaihtaessaan miettinyt koko identiteettikysymystä. Hän kaipasi vaihtelua ja kehittymismahdollisuuksia, ja niitä tuntui löytyvän enemmän viestinnän kuin journalismin parista.

Joonas Fritzelle yksi syy vaihtaa viestintään oli nimenomaan halu päästä edistämään omien arvojen mukaisia asioita. Silti WWF:n viestinnän harjoittelijana aloittaessaan hän jätti jalan journalismin oven väliin ja teki samalla vuoroja Helsingin Sanomien urheilutoimituksessa. Viestijän ja luonnonsuojelijan identiteetti löytyi kuitenkin nopeasti.

”Se, että saa olla rehellisesti puolueellinen, on ihan nastaa”, Fritze toteaa.