Työelämä

Melissa Heikkilä loikkasi Ylioppilaslehdestä The Economistiin ja sai ensimmäisen vakipaikkansa Politicosta. Forbes valitsi hänet yhdeksi media-alan lupauksista.

Melissa Heikkilän, 28, urapolku oli Ylioppilaslehteen saakka suomalaiselle nuorelle toimittajalle melko tavallinen: Ensin lukioikäisenä Nuorten Ääneen, sitten opintoja valtiotieteellisessä ja kesätöitä Hesarissa. Vaihtovuosi Lontoossa. Ylioppilaslehden aikoihin Heikkilä myös luki uutisia englanniksi Ylellä.

Sitten, syksyllä 2017, Heikkilä sai pitkän määräaikaisuuden yllättävästä paikasta – The Economistista.

Heikkilä oli tavannut Helsingissä teknologiatapahtuma Slushissa kaksi lehden toimituspäällikköä ja onnistui sopimaan näiden kanssa kahvit Lontooseen jutellakseen juttuideoista.

Kahvitreffejä oli lopulta kolmet. Kävi ilmi, että lehti kaipasi täydennystä sometiimiinsä.

”Aavistin, että jokainen kahvitapaaminen oli vähän kuin työhaastattelu, mutta rennompi”, Heikkilä kertoo.

Loikka ulkomaille oli ammatillisesti hurja, Heikkilä myöntää.

Ylioppilaslehden toimitus on kerrostalon kellarissa, ja yhtäkkiä olin Lontoossa kerrostalon tasanteella, josta näkyy London Eye. Ja Bill Gates kirjoittaa samaan lehteen.”

 

Kahta vuotta myöhemmin Heikkilä aloitti Politico Europen teknologiatoimittajana. Yhdysvaltalaislähtöinen Politico on asiantuntijoille ja päättäjille suunnattu verkkomedia, jonka päätuotteita ovat uutiskirjeet ja analyysit. Euroopan-versio on viisivuotias ja sen toimitus sijaitsee Brysselissä.

The Economistin toimitukseen verrattuna Politico Europe on nuori, kansainvälinen ja rento, Heikkilä sanoo. Hän kuuluu kahdeksanhenkiseen teknologiatiimiin, joka tekee paljon yhteistyötä muun muassa teollisuus- ja kilpailupolitiikkaa seuraavien tiimien kanssa.

Brysselissä hyvät lähdesuhteet ovat journalistin työssä ensisijaisen tärkeitä, Heikkilä sanoo. Ensimmäisinä työkuukausinaan hän lähestyi sähköpostitse satoja ihmisiä ja sopi kahvitreffejä, vähintään neljät per päivä.

Suhteet lähteisiin ovat Heikkilän mukaan korostuneet entisestään pandemian aikana. Puhelimessa täytyy olla oikeat numerot, jotta voi saada uutisvinkkejä tai vuotoja Signalissa ja WhatsAppissa.

Ulkomaisella uralla alkuun pääseminen on Heikkilän mukaan vaatinut taitoa myydä itsensä ja pokkaa avata suunsa oikeassa paikassa. Häntä on auttanut myös se, että englanti on hänelle toinen äidinkieli.

 

Kansainvälisessä työnhaussa Heikkilää auttoi lisäksi suhteellisen pitkä työkokemus Suomessa. Maailmalla moni nuori journalisti etsii ensimmäisiä oikeita töitään vasta valmistumisen jälkeen. Heikkilä taas saattoi kertoa kirjoittaneensa kolumnia valtakunnalliseen päivälehteen ja juontaneensa suoraa lähetystä.

Ei uran aloittaminen ulkomailla silti helppoa ollut. Vuonna 1843 perustetussa The Economistissa Heikkilä kohtasi Suomeen verrattuna hyvin jäykän brittiläisen toimitushierarkian.

Toisaalta lehden pääkirjoitusten aiheet ja linja päätettiin koko toimituksen viikkopalaverissa tasavertaisesti väitellen, kuten brittien huippuyliopistoissa.

”Se oli pelottavaa ja ufoa”, Heikkilä muistelee.

Meni vuosi, että hän löysi rohkeuden ”pitchata” itsekin toimituksen johtoa ja huippukolumnisteja vastaan. Väittelyihin piti valmistautua hyvin.

”Sieltä saattoi tulla jotain tosi erikoisiakin argumentteja. Menestyminen vaati sitä, että ne pystyi kumoamaan lennosta.”

Teknologiassa Heikkilää kiinnostaa ”ihan kaikki” – etenkin se, miten teknologia vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan.

”Olen ollut aina internetissä ja rakastanut tietokoneita ja netti-ilmiöitä.”

Suomalaisuudesta on Heikkilän mukaan EU:n teknologiapolitiikan seuraamisessa yllättävää etua.

”Komissio rakastaa Suomea. Jos EU:ta johtavat Saksa ja Ranska, niin teknologiapolitiikassa Suomi on ihan ’up there’. Suomella on paljon aloitteita ja ideoita, jotka inspiroivat EU:n teknologiapolitiikkaa.”

Esimerkiksi EU-puheenjohtajuuskautensa aikana Suomi profiloitui reilu datatalous -teemalla.

 

Viime keväänä Heikkilä valittiin Forbesin markkinointi- ja media-alan 30 under 30 -listalle. Talousmedia listaa vuosittain eri aloilta nuoria ammattilaisia, joista se povaa tulevaisuuden kärkinimiä. Suomesta mukana oli myös Woltin varatoimitusjohtaja Marianne Vikkula.

Heikkilä uskoo journalismin elinvoimaan, vaikka pitää alaa vaikeana.

Politico on ensimmäinen vakinainen työpaikkani, vaikka olen ollut alalla kymmenen vuotta.”

Ulkomailla Heikkilä on herännyt journalismin rakenteellisiin ongelmiin, kuten siihen, että toimituksissa työskentelee pääosin edelleen lähinnä vain valkoisia, hyvin toimeentulevia ja eliittiyliopistoista valmistuneita ihmisiä. Harjoittelupalkalla ei makseta asuntoa Euroopan pääkaupungeissa, vaan rahaa on oltava omasta takaa. Ensimmäisen paikan saa usein suhteilla.

”Vaatii kulttuurista ja rahallista pääomaa ja valmiin suhdeverkoston, että edes pääsee alalle.”

Nyt rakenteista ja toimitusten moninaisuudesta kuitenkin puhutaan paljon, Heikkilä sanoo. Hän haluaa osaltaan olla varmistamassa, ettei journalismia tehdä vain valkoisten, varttuneiden ja varakkaiden miesten näkökulmasta.

”Haluan olla tällä alalla siihen saakka, kun se ei enää halua minua.”

Melissa Heikkilä, 28

Politico Europen teknologiatoimittaja. Aloitti työssään elokuussa 2019.

Valittiin keväällä Forbesin 30 under 30 -listalle media-alalta.

Työskenteli aiemmin The Economistin toimittajana ja toimitussihteerinä.

Työskennellyt myös Ylioppilaslehdessä, ylioppilaslehti Ainossa, Helsingin Sanomissa ja Ylessä. Aloitti uransa Nuorten Ääni -toimituksessa.

Opiskellut viestintää Helsingin yliopistossa ja kansainvälisiä suhteita University College Londonissa, missä hän oli Erasmus-vaihdossa vuonna 2016.