Työelämä

Elinkustannukset ja työsuhteisten palkat nousevat, mutta freelancereiden palkkiot polkevat paikoillaan

”Eihän tämä urakehityksellisesti järkevää hommaa ole”, freelance-toimittaja ja kirjailija Anna Tommola toteaa.

Hän ryhtyi freelanceriksi vuonna 2013 ja arvioi, että lehtijutuista maksetaan nykyään suunnilleen saman verran kuin tuolloin.

”Joissakin tapauksissa on ollut hilaamista alaspäin tietyn tyyppisistä tai mittaisista jutuista, mutta juurikaan ei nousua”, Tommola kertoo.

Elinkustannukset nousevat, mutta freelancereiden palkkiot eivät. Journalistiliiton työmarkkinatutkimuksista selviää, että valtaosalla freelance-jäsenistä palkkiot junnaavat paikoillaan. Samaan aikaan työsuhteisten palkat nousevat vähintään työehtosopimuksissa sovitun mukaisesti. Ero työsuhteisten ja freelancereiden ansioissa siis kasvaa.

Tommola kirjoitti vuosina 2013 – 2018 Meidän Perhe -lehteen Ymmärrä lasta -juttuja 500 euron palkkiolla. Toisella juttupaikalla palkkio puolestaan laski 450 eurosta 400 euroon eli 11,1 prosenttia.

Tommolan kokemuksen mukaan myös Helsingin Sanomissa palkkiot polkevat paikoillaan tai laskevat. Hän on kirjoittanut Torstai-liitteeseen aukeaman juttuja 800 euron palkkiolla vuodesta 2013 lähtien.

Suunnilleen vastaavan kokoisesta Tiede-sivujen jutusta Tommolalle tarjottiin vuonna 2018 palk-kioksi 500 euroa. Juttu lykkääntyi seuraavalle vuodelle, jolloin eri ihminen ehdotti palkkioksi 400 euroa.

”Lopulta sain sen 500 euroa, koska siitä oli jo sovittu”, Tommola kertoo.

 

Jos palkkiot pysyvät vuodesta toiseen samoina, ne eivät kata edes elinkustannuksia samaan tapaan kuin aiemmin, koska inflaatio nostaa kuluttajahintoja.

Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin avulla voi laskea, että jos vuonna 2013 jutun palkkio on ollut 800 euroa, viime vuonna sen olisi pitänyt olla noin 833 euroa eli kasvaa nelisen prosenttia, jotta se kattaisi keskimääräisen elinkustannusten nousun. Freelancereiden onneksi inflaatio on ollut hidasta.

Yhdeksässä vuodessa 800 euron palkkion olisi pitänyt kasvaa jo satasella. Jos Anna Tommola siis olisi vuonna 2010 saanut jutustaan 800 euron palkkion, olisi hänen pitänyt viime vuonna saada samanlaisesta jutusta jo 899 euroa. Se kattaisi keskimääräisen yli 12 prosentin elinkustannusten nousun.

Tommola kertoo, että vuosina 2014 – 2018 hänen vuosittainen kokonaislaskutuksensa oli 36 000 – 40 000 euroa ja verotettava tulonsa 26  000 – 30 000 euroa. Pieni osa laskutuksesta tulee viestinnän töistä, mutta suurin osa journalismista. Lisäksi hän sai esimerkiksi vuonna 2017 muutaman tuhat euroa apurahaa. Hän arvioi, ettei tee ihan täyttä työpäivää. Parin viime vuoden aikana käteen jäävä rahamäärä on vähän noussut, koska merkittävä osa tuloista on tullut kirjojen tekemisestä, ennen kaikkea verottomista työskentelyapurahoista.

 

Helsingin Sanomien päätoimittajan Anu Ubaudin mukaan palkkioissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia viime vuosina, ja hän on siinä käsityksessä, että avustajat ovat paria yksittäistapausta lukuun ottamatta tyytyväisiä palkkioihinsa. Ubaud vastaa muun muassa Tiede-sivuista ja Torstai-liitteestä sekä Meidän Perheestä, jonka toimitus yhdistyi viime vuonna Helsingin Sanomien toimitukseen.

”Varmasti mediataloissa on ennen kaikkea mietitty oman, työsuhteisen väen palkkakehitystä”, Ubaud sanoo.

Hän ei pidä työsuhteisten ja freelancereiden ansioiden eriytymistä epäreiluna, koska työsuhteessa olevien tuottavuusvaatimukset ovat kasvaneet.

”Varmaan olisimme käyneet enemmän keskustelua talon sisällä, jos meillä olisi jotain näyttöä siitä, että avustajamme olisivat tyytymättömiä”, Ubaud sanoo.

Ubaudin mukaan juttujen tilaajat keskustelevat palkkioista avustajien kanssa juttuja sovittaessa tai esimerkiksi silloin, kun solmitaan säännöllinen ja toistuva freelancesuhde. Tommolan kokemuksen mukaan keskustelu palkkioista on ollut käytännössä sitä, että toimeksiantaja on juttua ostaessa ilmoittanut palkkion suuruuden.

”Olen vakaasti sitä mieltä, että me kohtelemme avustajiamme reilusti ja että tällainen näkemys on myös avustajilla”, Ubaud sanoo.

Tommola kokee, että juttuja ostavat työntekijät ovat kyllä kohdelleet häntä hyvin. Palkkioiden junnaaminen paikoillaan tai jopa laskeminen ei kuitenkaan ole tuntunut hänestä erityisen reilulta.

 

Suomen freelance-journalistien puheenjohtaja Maria Markus pelkää, että ansioiden eriytyminen vaikuttaa negatiivisesti niin freelancereihin kuin työsuhteessa oleviin.

”Me olemme luomassa halpatyömarkkinoita journalismiin”, Markus sanoo.

Markuksen mukaan voi käydä niin, että työnantajat irtisanovat vakituista työvoimaa aiempaa helpommin ja ostavat työn halvemmalla freelancereilta. Freelancereiden on entistä vaikeampi tulla toimeen, jolloin moni palaa loppuun tai vaihtaa alaa. Samalla työn laatu heikkenee.

Vuodesta 2007 saakka freelancerina työskennelleellä Markuksella on myös kokemusta palkkioiden junnaamisesta. Hän kertoo, että teki erääseen lehteen usean vuoden ajan töitä samoilla palkkioilla. Vuonna 2012 hän yritti neuvotella 10 prosentin korotuksen vedoten kuluttajahintaindeksiin.

”Sanottiin, että tilaajan mielestä on parempi antaa työt sellaiselle, joka arvostaa töitä enemmän. Eli asiakas lähti”, Markus kertoo.

Hän pitääkin erittäin tärkeänä, että liitto ajaa kollektiivista neuvotteluoikeutta freelancereille. Toinen tärkeä asia on hänestä se, että palkkiosta puhutaan, jotta tietoisuus niistä kasvaa.

Juttua varten on haastateltu myös Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolaista ja Tilastokeskuksen yliaktuaari Kristiina Niemistä.

Freelancereiden palkkiot junnaavat

Journalistiliitto kysyy freejäseniltä palkkioiden muutoksista kahden vuoden välein. Vuosina 2009 – 2019 vastaajista noin kaksi kolmannesta, 62 – 71 prosenttia, kertoi, että palkkiot ovat pysyneet osapuilleen entisellään vuoden takaiseen verrattuna. Palkkioiden pienentyminen oli yleisempää kuin kasvaminen.

Journalistiliiton työsuhteisten jäsenten keskimääräinen kuukausipalkka kasvoi esimerkiksi vuosina 2014 – 2020 noin 4,6 prosenttia.

Vuonna 2018 freelancereiden keskimääräiset ansiot olivat noin 58 prosenttia työsuhteisten keskimääräisistä kokonaisansioista.

Freelancerit kertoivat käyttävänsä työntekoon keskimäärin 34 tuntia viikossa.