Journalismi

Mainostajan keinoäly kaihtaa ikäviä aiheita ja suosii kevyitä sisältöjä – miten se vaikuttaa journalismiin?

Englantilainen sanomalehti The Guardian houkuttelee verkkosivulleen mainostajia lupaamalla, että mainoksia ei myydä ikävien artikkelien yhteyteen. Apuna on keinoäly, joka lukee lehden läpi ja pitää huolta, ettei mainos satu huonon uutisen yhteyteen.

”Mainonnan optimointiohjelma käy läpi julkaisumme kaikki sivut ja luokittelee hakusanojen perusteella sisällöt kuuteen kategoriaan: aikuissisältö, alkoholi, huumeet, vihapuhe, laittomat lataukset internetistä ja loukkaava kielenkäyttö”, verkkosivulla todetaan.

Lehti lupaa ottaa huomioon mainostajien vaatimukset siitä, mitkä teemat tai hakusanat voivat olla tuotemerkin imagolle haitallisia.

Keinoäly voidaan ohjelmoida esimerkiksi välttämään sisältöjä, joissa mainitaan jokin ikäviä mielikuvia luova sana kuten ”sota” tai ”ase”. Toisaalta sitä voidaan käyttää myös rajaamaan mainonnan piiristä pois vaikkapa sukupuolivähemmistöihin liittyvä sisältö.

Tuotemerkkien omien kiellettyjen sanojen listalla saattaa olla yrityksestä riippuen jopa 1 500 sanaa. Yhdysvalloissa listan kärjestä löytyy muun muassa sana ”Trump”.

Asiaa käsitellään Baltimoren yliopiston professori Roberto Cabezosin tammikuussa julkaistussa tutkimusraportissa The Economic Cost of Keyword Blacklists for Further Online Publishers.

 

Alma Median digimainonnan palveluista ja kehityksestä vastaava Johanna Vartiainen kertoo, että toimituksellisen sisällön läpi käyminen mainostajan näkökulmasta on tuttu asia myös Suomessa.

”Kyseessä ei ole uusi ilmiö. Näin on toimittu jo aiemmin sanomalehdissä ja verkkosivustoilla, mutta toimenpide on ollut manuaalinen. Nykyään analysoimme sisällön koneoppimisen keinoin ja mainonta estetään automatisoidusti”, Vartiainen sanoo.

”Uutisoinnin sinällään pitää olla totuudenmukaista ja vaikeitakin aiheita tulee käsitellä, mutta lukiessaan erityisen järkyttävää uutisointia kuluttaja ei ole altis vastaanottamaan mainosviestiä.”

Vartiaisen mukaan esimerkiksi koulusurmia koskevan uutisoinnin yhteyteen ei lisätä mainoksia.

Hän korostaa, että sisällön analysointi on mainostajien palvelemista, eikä se vaikuta lehtien toimituksellisiin ratkaisuihin.

 

Yhdysvaltalaisen mainostoimiston Teads:n varatoimitusjohtaja Eric Shih varoittaa digitaalisten sisällöntuottajayritysten yhdistyksen (DCN) verkkosivulla liiallisen tuotemerkin suojelun kääntyvän lopulta itseään vastaan.

Teads välittää mainoksia 1,5 miljardille kuluttajalle 29 eri maassa. Laajalle, kulutuskykyiselle lukijakunnalle kirjoittavat uutislehdet jäävät Shih’n mukaan ilman mainosrahoja keinoälyn kiintyessä kevyisiin sisältöihin ja jopa valeuutisiin.

Baltimoren yliopiston tutkimuksen mukaan englannin- ja ranskankielisissä maissa on no-peasti huomattu, että lukijarobotti voi erehtyä. Keinoäly esimerkiksi tulkitsee sanan ”veitsi” liian väkivaltaiseksi ja jättää ruokalehden ilman mainontaa. Samoin käy, kun kolumnissa mainitaan Damokleen miekka.

Sussexin herttuaparin Harryn ja Meghanin haastattelussa taas särähtää Sussex-sanan loppuosa sex.

”Kyse on teknologiasta, joka ei ole aukotonta, mutta koneoppimisen keinoin algoritmeja pyritään kehittämään koko ajan”, Johanna Vartiainen sanoo.

Hän kertoo Alma Median lehdet läpi lukevan keinoälyn käyttävän semanttista analyysia, jossa yksittäisten sanojen sijaan otetaan huomioon koko konteksti.

Keinoäly voidaan myös ohjelmoida välttämään tuotemerkin imagolle haitallisia sanoja ja esimerkiksi rasismia ja vihapuhetta sisältäviä julkaisuja.

”Toivoisin, että mainostajat toimisivat vastuullisesti myös mainonnan ostamisessa ja miettisivät, millaista sisältöä haluavat mainonnallaan tukea”, Johanna Vartiainen sanoo.

Hän pelkää mainostajien hakevan ennen kaikkea edullista mainostilaa, jolloin he saattavat päätyä esimerkiksi paljon katsotulle vihapuhesivulle.

Myös lehtien on syytä pitää varansa. Tuotemerkkien markkinointiosastoilla väsätyistä kiellettyjen sanojen listoista on lyhyt matka itsesensuuriin. Miten lehdessä menetellään sinä päivänä, jona numerossa ei ole keinoälyn mielestä tarpeeksi mainostajaystävällistä materiaalia?