Journalismi

Pilapiirtäjien uuden tähtikolmikon kuvat voivat olla kevennyksiä tai sananvapauden rajoja testaavaa yhteiskunnallista keskustelua

PERTTI JARlA VILLE RANNAN PIIRTÄMÄNÄ

”Jarla on tosi helppo piirtää. Hänen piirroksis­saan kaikki teknologia on vintagea, joten ahdoin vanhaa teknologiaa tähänkin. Pikku apulainen symboloi sitä, että Jarla käyttää Fingerporin ideointiapuna lukijoita.”

Suomen pilapiirtäjäpiirejä hallitsi vuosikymmenten ajan yksi nimi – Kari, jonka syntymästä tuli lokakuussa kuluneeksi sata vuotta. Viime vuosina poliittisen pilapiirroksen näkyville paikoille on noussut aiemmista töistään tunnettuja uusia tekijöitä.

Syyskuussa Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä aloitti Pertti Jarla. Ville Ranta siirtyi viime vuonna Kirkosta ja kaupungista Iltalehteen. Jyrki Vainio aloitti Ilta-Sanomissa 2017 ja Turun Sanomissa 2016.

Rannalla on kolmikosta pisin kokemus pilapiirtäjänä. Häntä pyydettiin alalle, kun kohu Kaltio-lehteen tehdystä sarjakuvasta Muhammed, pelko ja sananvapaus nosti hänet julkisuuteen vuonna 2006. Yksi ensimmäisistä pesteistä oli Journalistissa 2007.

”Toimittajaperheessä sain vahvat pohjat politiikan seuraamiseen jo kotoa. Joissain varhaisissa sarjakuvissanikin oli yhteiskunnallisia aiheita, joten hyppy pilapiirroksiin tuntui luontevalta”, Ranta sanoo. Hänen vanhempansa työskentelivät sanomalehti Kalevassa.

Ranta aloitti Muhammed-provokaatiolla ja on jatkanut pilapiirtäjänä pitkälti samoilla linjoilla. Kolmikon räväkin ei kumartele eikä pidä pyhänä mitään. Iltalehteen hän piirtää kahdesti viikossa.

”Pilapiirros ei ole viihdettä vaan yhteiskunnallista keskustelua. Pilapiirtäjä on hovinarri, joka testaa sananvapauden rajoja ja näkee, missä ihmisten ajattelu on pielessä. Pahikset ovat ilmeisiä maaleja, hyviksiä on kiinnostavampi lyödä. Mutta haluan tehdä oikeamielisiä piirroksia.”

Some on räjäyttänyt Rannan saaman palautteen määrän. Joka kuvasta tulee satoja kommentteja. Niistä 90 prosenttia on kielteistä, mutta Rannan mielestä niin pitää ollakin, ja hän sanoo tottuneensa siihen. Iltalehden toimitus tukee Rannan rajua linjaa.

VILLE RANTA JYRKI VAINION PIIRTÄMÄNÄ

”Villeä tuntuu lakkaamatta seuraavan huutelijoiden taustakuoro, joten halusin sen mukaan kuvaan. Olen vuorotellen ihmeissäni, että miten semmoista jaksaa – ja kateellinen siitä, että siinä ainakin on piirroksille uskollinen yleisö.”

Vainio kuulostaa pehmeämmältä.

”Teen perinteistä huumoria. Sarjakuva-alalla revitellään nykyään, joten ilahduin, kun minulle löytyi tilaa pilapiirrosten puolelta. Turun Sanomat on kannustanut iskevyyteen, Ilta-Sanomat taas antanut ymmärtää, että piirrosten on tarkoitus toimia uutisten kevennyksenä”, Vainio sanoo.

Vainio ehti haaveilla pilapiirtämisestä pitkään ennen kuin alan töitä löytyi. Häntä ajoi ennen kaikkea halu piirtää ammatikseen. Siemenet kylvi yhdysvaltalainen Jim Borgman, joka on palkittu Pulitzerilla pilapiirroksistaan.

”Opiskelin Lapin yliopistossa graafista suunnittelua. Borgman vieraili 1999 Suomessa Jere-sarjakuvan piirtäjänä, mutta esitelmöi pikakuvista. Tein kandityöni suomalaisista pilapiirroksista.”

Jos haluaa elättää itsensä piirtämällä, väyliä on vain muutama. Vainio mainitsee sanomalehtisarjakuvan, lastenkirjakuvituksen – ja poliittisen pilapiirtämisen.

JYRKI VAINIO PERTTI JARLAN PIIRTÄMÄNÄ

”Pyrin piirtämään Jyrki Vainion sellaisena ja sen muotoisena kuin hänet vuosien ajalta tunnen.”

Myöskään Jarla ei kerjää verta nenästään. Hesarin kuvista hän ei tähän mennessä ole saanut vielä ollenkaan palautetta.

”Olen tehnyt Fingerporia reilusti yli kymmenen vuotta. Kun Hesari ehdotti poliittisia pilapiirroksia, kiinnostuin, koska en osaa sitä. Tämä on vieläkin jännää touhua, pelottavaa ja virkistävää syvään päähän sukeltamista.”

Fingerpori ei ole poliittinen eikä juuri yhteiskunnallinenkaan, mutta varsinkin alkuaikoina se nähtiin usein provosoivana. Siksi hänen linjansa pilapiirtäjänä voi tuntua yllättävältä.

”On virkistävää katsoa Charlie Hebdoa ja tykkään Willemin piirroksista, mutta en itse jaksa tehdä törkeitä. Se ei ole minulle luontevaa, ja nyt yhteiskunnassa on niin kireä ilmapiiri, etten halua osallistua sen pahentamiseen.”

Ranskalaisen Charlie Hebdo -lehden rienaava linja ärsyttää kaikkia ja on saanut niskaansa islamistiterroristien väkivallan. Hollantilainen Willem piirtää Libérationiin Ranskan valtalehdistön rajuimmat kuvat. Hän on yksi Rannan esikuvista.

Kaikki kolme pilapiirtäjää tekevät myös sarjakuvia. Vainio aloitti äskettäin Keskenkasvuisia-sarjan sunnuntain Hesarissa. Rannan sarjakuvakirjat on julkaistu myös Ranskassa. Jarla tekee Fingerporia, yhtä Suomen suosituimmista stripeistä.

Pilapiirtäjien työtavat eivät ole muuttuneet ratkaisevasti vuosikymmenien mittaan. Seurataan uutisia ja reagoidaan niihin. Sosiaalinen media on toki uutta. Ranta sanoo sukeltavansa usein likaviemäriksi luonnehtimaansa Twitteriin aiheita hakemaan.

Kaikki kolme toteavat suosivansa enimmäkseen kotimaisia aiheita. Kansainvälisille löytyy maailmalta kilpailukykyisiä käsittelijöitä.

”Trump on niin ilmeinen aihe, ettei haittaa, vaikken piirtäisi häntä ikinä”, Jarla sanoo.

Vainio tekee peräti kuusi pilapiirrosta ja yhden sarjakuvan viikossa. Hän myöntää, että se on liikaa, ja suosii uutisseurannassa radiota, jota voi kuunnella samalla, kun piirtää.

Jarlaa huoletti aluksi, ettei hän osaa seurata uutisia tarpeeksi. Pian hän totesi, että aiheita riittää viikoittaiseen piirrokseen, vaikkei ole selvillä eduskunnan kaikkien valiokuntien toiminnasta. Lisäksi hän piirtää kuusi Fingerpori-strippiä viikossa.

 

Kari Suomalainen lopetti Helsingin Sanomissa vuonna 1991. Jarlan edeltäjistä Henrik Karlsson oli aloittanut 1986 ja Terho Ovaska 1991. Ilta- Sanomien piirtäjistä Timo Mäkelä aloitti 1980 ja Heikki Paakkanen 1994. Jouko Innanen aloitti Iltalehdessä 1984 ja Turun Sanomissa 1991.

Suurin dinosaurus on ollut Jarmo ”Kätsy” Koivunen, joka aloitti Ilta-Sanomissa 1960-luvun puolivälissä. Hänen 52 vuoden uransa on harvinainen maailmanlaajuisestikin. Karikin piirsi Hesariin ”vain” 41 vuotta. Kätsyn paikan perivät Vainio ja Markus Majaluoma.

Vainio puhuu sukupolvenvaihdoksesta, jossa 1950-luvulla syntyneiden tilalle on tullut 1970-luvun lapsia. Onkin vaikea keksiä 1960-luvulla syntyneitä poliittisia pilapiirtäjiä. Kalevaan vuodesta 1994 piirtänyt Jari Elsilä syntyi 1960 ja edustaa siis vuosikymmentä nipin napin.

Entä vieläkö Karin varjo häilyy nykyisen pilapiirtäjäsukupolven yllä?

”En itse vertaa piirtämistäni Kariin, mutta minua kyllä verrataan häneen. Kansa tuntee vieläkin vain Karin. Palautteessa häntä ikävöidään koko ajan. Varsinkin persupiireissä elää Kari-kultti, koska hän haukkui somaleita”, Ranta miettii.

Suunnilleen samaa sanovat Vainio ja Jarla. Kaikki kolme tuntevat Karin piirroksia, mutta omat tyylit ovat erilaisia. Karin pitkä varjo on lopulta väistynyt.

Pilapiirtäjäkolmikko on myös sarjakuvataiteilijoita

Pertti Jarla (s. 1971) on tehnyt viikoittaista pilapiirrosta Helsingin Sanomiin syyskuusta 2020 alkaen. Fingerpori-sarjakuva on ilmestynyt Helsingin Sanomissa vuodesta 2007. Fingerpori ilmestyy Hesarin lisäksi 40 muussa julkaisussa.

Ville Ranta (s. 1978) on tehnyt pilapiirroksia Journalistiin 2007 – 2009, Ilta-Sanomiin 2007 – 2008, Kirkkoon ja kaupunkiin 2009 – 2019, Demokraattiin 2016 – 2019 ja Iltalehteen vuodesta 2019 alkaen. Julkaissut muun muassa sarjakuvakirjat Isi on vähän väsynyt (2005), Kajaani (2008) ja Kuningas menettää päänsä (2018).

Jyrki Vainio (s. 1977) on tehnyt pilapiirroksia Helsingin Uutisiin 2016 – 2019, Turun Sanomiin, Vantaan Sanomin ja Länsiväylään vuodesta 2016 ja Ilta- Sanomiin vuodesta 2017. Tekee Helsingin Sanomiin Keskenkasvuisia-sarjakuvaa.