Paula Vilén palasi Helsinkiin seurattuaan kolme vuotta Trumpin Amerikan syvenevää kahtiajakoa

”Äiti, miksi sulla on noin mustat silmänaluset?”

”No katsos kun olen ollut kolme vuotta Yhdysvalloissa kirjeenvaihtajana.”

Ylen ulkomaantoimittaja Paula Vilén on palannut perheineen heinäkuussa Helsinkiin pestiltä Ylen Washingtonin-kirjeenvaihtajana.

”Kirjeenvaihtajan työ on unelmahomma ja minusta paras duuni, mitä toimittaja voi tehdä”, Vilén sanoo.

Silti rivien välistä ja riveiltäkin voi lukea Yhdysvaltain-vuosien olleen myös kiireisiä ja kuluttavia.

Vilén oli ensimmäisen kerran Ylen Washingtonin-kirjeenvaihtajana vuosina 2008  –  2011. Se oli George W. Bushin ja Barack Obaman aikaa. Nyt päättynyt kirjeenvaihtajapesti alkoi ja loppui Donald Trumpin kaudella. Eroja oli paljon.

Trumpin vaikutusta on Yhdysvaltain poliittisen kahtiajaon kärjistyminen ja se, että toimittajiin nuivasti suhtautuvia on nyt enemmän.

Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili Yhdysvalloissa elokuussa 2017, Trump sekoitti tiedotustilaisuudessa hymyillen Vilénin ja STT:n Yhdysvaltain-avustajan Maria Annalan toisiinsa.

Niinistö antoi ensin kysymysvuoron Vilénille, ja toisella kierroksella sen sai Annala. Annalan noustessa Trump ihmetteli Niinistölle, miksi tämä antaa vuoron samalle naiselle. ”No, she is not the same lady”, Niinistö vastasi hämmentyneenä.

Tilanne oli samaan aikaan kamala ja hauska. Naiset ovat yksilöitä, ja muiden oli helppo erottaa heidät jo aivan erivärisistä vaatteista. Hauskaa oli toimittajien älykäs leikinlasku tilanteesta ja runsas huomio, jota Vilén ja Annala tapauksen jälkeen saivat.

Reilua vuotta myöhemmin Trumpin kampanjatilaisuudessa Texasissa ilmassa ei ollut mitään hauskaa.

”Siihen aikaan hänellä oli tapana lietsoa kannattajaan haukkumaan mediaa. Koronaa ei vielä ollut, ja iso areena oli täynnä. Medialehteri oli keskellä. Äkkiä Trump osoittaa meitä: ’Tuolla sitä valemediaa on.’ Pian koko areena osoittaa meitä mylvien: ’CNN sucks, CNN sucks.’ Katsoimme kuvaaja Nina Svahnin kanssa toisiimme: nyt jos joku kuumakalle agitoituu, tilanne voi kärjistyä.”

Tilaisuuden jälkeen sen osallistujia kulki toimittajien ohi kuin sanoen: ”Anteeksi, ei me teitä tarkoitettu.”

”Mutta median demonisointi on vaarallista. Siitä ei mennyt kauan, kun BBC:n kuvaaja sai Trumpin tilaisuudessa köniinsä.”

Kirjeenvaihtajan työpäivät venyvät, koska Yhdysvallat on valtava maa, ja tietenkin siitä haluaa kertoa muutakin kuin Washingtonin politiikan kuulumiset tai sen, mitä voi nähdä Hollywood-elokuvista. Aikaeron takia Washingtonin-kirjeenvaihtaja tekee samana työpäivänä Suomeen sekä illan että aamun uutisia – viimeksi mainitut itselleen iltamyöhään.

Ylellä on Yhdysvalloissa kaksi kirjeenvaihtajaa, ja he tekevät juttuja talon kaikkiin kanaviin. Toisin kuin pohjoismaiset kollegansa, he myös tuottavat juttunsa itse eli hankkivat haastateltavat, kuvauspaikat ja kuvausluvat. Palloja on koko ajan ilmassa monta.

Suurvallan asiat kiinnostavat kaikkia. Kiireisten amerikkalaisten ajasta taistelevat kansainvälinen ja paikallinen media. Usein tavallinenkin haastattelu vaatii suomalaistoimittajalta sitkeää työtä: puheluita, sähköposteja ja hyviä perusteluita, miksi aihe kiinnostaisi pienessä pohjoisessa maassa Atlantin toisella puolella.

Netin ja somen kanssa ”saa pitää varansa, ettei puhelin hitsaudu käteen kiinni tunteesta, että kaikkea on seurattava koko ajan”.

Presidentti Donald Trump on suurvallan päämies, jonka näkemyksiä on seurattava. Toisaalta osa hänen tviiteistään on ”ihan silkkaa koepalloa”, johon ei tarvitse eikä pidä reagoida.

”Media on hyötynyt Trumpista valtavasti, koska hän toimii niin eri tavalla kuin aiemmat poliitikot. Mutta media ei saa sokaistua eikä unohtaa rooliaan. Paljon asioita voi ilmaista viihteellisyyden keinoin, mutta poli-tiikan teko on myös raakaa asiaosaamista. Sirkushuvit voivat olla hauskaa hetken, mutta on surkeaa, jos viihteellisyyden jalkoihin jää se, osataanko hommia hoitaa.”

Ylen kirjeenvaihtajat tekevät vuorotellen kaksi viikkoa uutisvuoroja ja kaksi viikkoa juttuvuoroja, joissa pääsee kohtaaman paikallisia. Ne ovat tarpeellinen ja rakas vastapaino ”päivän trumpeille”.

Kohtaamiset ovat harvoin helppoja, mutta valaisevia ne ovat – ja usein myös karun sydämellisiä.

Kaliforniassa Vilén haastatteli perheenäiti Helen Brownia parkkipaikalla, jossa autossa asuvat kodittomat saavat yöpyä.

”Kodittomuus ei ole pelkästään alkoholistien tai huumeidenkäyttäjien ongelma. Siellä on perheitä, jotka eivät palkallaan ole saaneet asuntoa.”

Kansasilaista kiinteistönvälittäjää Lesia McMillinia Vilén haastatteli tämän harjoitellessa ampumista kotipihallaan.

”Aseet ovat minulle tuttuja, koska olen kotoisin maalta ja enoni ja kaksoisveljeni metsästävät. Mutta Suomessa aseet liittyvät usein harrastukseen. McMillinilla oli pinkki käsiase ja kivääri itsepuolustuksen takia.”

Kuolemantuomion saaneen Tony Medinan Vilén tapasi Texasissa ensimmäisen kerran jo vuonna 2008.

”Kymmenessä vuodessa minulle oli tapahtunut paljon. Hän oli ollut samassa sellissä. Hänelle oli syntynyt hiljattain ensimmäinen lapsenlapsi, jota hän ei ehkä koskaan tapaa.”

Ylen tv-uutisten ystävät muistavat Vilénin raportoimassa napakasti Valkoisen talon edustalta ja koronakeväänä kotinsa parvekkeelta tai terassilta. Jos Vilén havaitsi jotain demokratiaa tai ihmisarvoa nakertavaa, sitä oli kommentoitava.

Tärkeä juttuaihe oli esimerkiksi rakenteellinen rasismi, joka näkyy Yhdysvalloissa terveydenhuollossa, kohtaamisissa virkavallan kanssa ja koulussa.

”Vaikka minua ei valkoisena ulkomaalaisena nostateta autosta eikä tuijoteta epäluuloisesti vaatekaupassa, Yhdysvalloissa pidempään asuessa epätasa-arvoa ei voi olla havaitsematta. Esimerkiksi koronakeväänä tyttäreni ainoa musta luokkakaveri ei päässyt kertaakaan mukaan etätapaamisiin. Heillä ei ollut tietokonetta.”

Haastatteluja tehdessään Vilénille on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan ja ymmärtämään. Työssä jaksaakseen juttujen aiheista ja haastateltavien kohtaloista on kuitenkin osattava irtautua. Ohjenuorana toimii kriisipsykologi Salli Saaren neuvo vuosien takaa.

”Kun työssään kohtaa kurjuutta ja surkeutta, siviilielämässään on vaalittava kauniita asioita.”

Yhdysvaltain presidentinvaalipäivä on 3. marraskuuta. Vaikka maan asioiden seuraaminen ei lopu Suomeen paluuseen, Vilén myöntää, että journalistina areenan jättäminen juuri ennen finaalia tekee vähän kipeää. Paikan päällä ihmisiä voisi kuulla suoraan, eikä aikaero olisi ongelma.

Perheen kannalta nousevienkin koronakäyrien Suomi on hieno paikka. Yhdysvalloissa lapset eivät olisi vieläkään päässeet kouluun tai päiväkotiin. Vaikka koronalinjaukset ja -toteutukset eivät aina onnistu Suomessakaan, uskoa tieteeseen, täsmällisyyttä ja syy-seuraussuhteiden tajua tuntuu olevan täällä paljon enemmän.

Kotimaan hyvät puolet selvästi erottavan katseen lisäksi Vilénin Yhdysvaltain-tuliaisiin kuuluu entistä syvempi tietoisuus journalismin merkityksestä. Kyseenalaistajien ristitulessa tekijöiden on uskottava lujasti itseensä.

”Meidän pitää vaikka ihan peilin edessä muistuttaa itsellemme, että journalismi on demokratialle äärimmäisen tärkeää. Sitä ei voi ulkoistaa viestintätoimistoille eikä sosiaaliselle medialle. Tässä ajassa jonkun on muistutettava, että koska polioon kuoltiin vielä 50 vuotta sitten, rokotuskattavuus on tärkeää. Ja että vaikka Trump niin väittää, EU:ta ei luotu painamaan Yhdysvaltoja alas vaan luomaan rauhaa Eurooppaan.”