Asianajaja Martina Kronström on pettynyt.
On kulunut kaksi vuorokautta sitä, kun Oulussa kokoontunut Rovaniemen hovioikeus päätti pitää voimassa toimittaja Johanna Vehkoolle tuomitut sakot kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta.
”Esitimme hovioikeudessa kaikki ne todisteet, jotka oli mahdollista esittää. Päämieheni kertoi tapahtumista itse. Lisäksi oli videoita ja kirjoituksia. Oikeuskäsittely oli reilu. Olen silti sitä mieltä, että hovioikeus ei ymmärtänyt, mitä häirintä on.”
Mädättäjä. Verorahoilla toimiva kallispalkkainen juristi. Huono ihminen. Luuseri.
Päivästä toiseen, kuukausia ja jopa vuosia.
Aikaisemmin syytettyihin ja uhreihin kohdistunut ja henkilöön menevä arvostelu osuu nykyään myös juristeihin, tuomareihin ja syyttäjiin.
Johanna Vehkoota ja Jessikka Aroa edustava Martina Kronström ei voi osallistua sosiaalisen median keskusteluihin, sillä kaikkea Kronströmin sanomaa voitaisiin käyttää häntä ja hänen asiakkaitaan vastaan.
Samasta syystä tuomarit ja syyttäjät eivät juurikaan kuulu tai näy Twitterissä eivätkä Facebookissa, vaikka osalla siellä tili onkin.
Jos asianosaisista tulisi jäävejä, oikeusprosesseja saatettaisiin joutua uusimaan.
”Tiedän aika hyvin, mitä minusta kirjoitetaan. Sattuuhan se, mutta minun on annettava sen kaiken olla. On oltava teflonia. Eikä mikään muuttuisi sillä, että minut kammettaisiin näistä töistä sivuun. Tilalle tulisi varmasti joku muu”, Martina Kronström sanoo.
2000-luvun alussa nauvolainen abiturientti Martina Kronström mietti, mitä tekisi isona. Tuttu ehdotti juristin opintoja Turussa. Kronströmiä kiinnosti prosessioikeus, joka sääntelee oikeudenkäyntimenettelyä tuomioistuimissa ja muita keinoja, joilla kansalaiset voivat oikeusvaltiossa saada oikeussuojaa. Myös ympäristöasiat ja konkurssilainsäädäntö tuntuivat mielenkiintoisilta.
”Näin jo varhain, että haluan nimenomaan puolustamaan ihmisiä ja yrityksiä. Olen aina ajatellut, että lopulta oikeus voittaa.”
Kronström puhuu kutsumuksesta. Hän valitsi asianajajan uran. Tarjolla oli myös tuomarin ja yleisen syyttäjän osa.
”Arvostan todella paljon heidän työtään. Ja sitä työtä riittää. Kiire ja paine suorittaa ovat todella kovia, luultavasti kovempia kuin minulla.”
Lopulta oikeus voittaa. Voittiko Oulussa?
”Vaikka välillä tuntuu, että asioita on vatvottu kauan ja oikeudessa käsitellään vuosien takaisia tapahtumia, on muistettava, että toimittajien häirinnässä on kyse melko tuoreesta ilmiöstä.”
Kronströmin käsitys on, että oikeuslaitokset eri puolilla maata ovat vasta nyt heräämässä häirintään, jonka kohteeksi esimerkiksi toimittajat Jessikka Aro ja Johanna Vehkoo ovat joutuneet. Linja on haussa.
”Käsiteltäviä tapauksia on paljon. Oikeuslaitoksessa on paineita tehdä päätöksiä. Luonnollisesti se vaikuttaa myös tuomareihin, kun apuna ei ole aikaisempia päätöksiä, joista hakea tukea omaan juttuun.”
Vehkoon oikeudenkäyntiä edeltävällä viikolla Kronström ajaa Helsingin käräjäoikeudessa toista juttua. Syyskuun 23. päivänä salissa 209 on aiheena sananvapaus.
Asianomistajina ovat toimittaja Jessikka Aro ja Puolustusvoimissa työskentelevä tutkija.
Vastaaja, entinen kirkkoherra Juha Molari, on erotettu heistä mustalla sermillä. Osapuolten välillä ei ole näköyhteyttä.
Martina Kronström ja asianosaiset saapuvat oikeussaliin heille varatusta sisäänkäynnistä. Oven läpi kuljetaan erilliseen taukotilaan. Yleensä kaikki asianosaiset kulkevat saliin samasta pääsisäänkäynnistä. Poikkeuksellinen järjestely johtuu siitä, että aikaisemmissa oikeuskäsittelyissä on koettu vakavia häiriöitä.
Kun Helsingin hovioikeus käsitteli aiemmin tänä vuonna MV-lehden julkaisemia juttuja ja lehden taustahenkilöiden muissa kanavissa julkaisemia kirjoituksia, nähtiin odotustiloissa melkoinen show. Asianomistajia oli useita, yksi heistä Jessikka Aro. Syytettyjen tukijoukot laativat sekavia raportteja nettiin kaikista ja kaikesta iskemällä kameran ja mikrofonin lähes kiinni muun muassa työtään tekevien ammattitoimittajien kasvoihin.
Oikeussalissa osa yleisöä hihitteli kovaäänisesti herjaamissyytteille.
Tänään käräjäoikeuden odotustilassa, salissa ja yleisöparvella on rauhallista. Sali on yksi oikeustalon suurimpia. Yleisöä on vähän, ehkä 15 ihmistä. Heidät komennetaan salin yläosan parvelle. Sieltä näkee ja kuulee kaiken, mutta paksun lasin takaa. Syynä järjestelyyn on koronaviruksen aiheuttama varovaisuus sekä se, että oikeuden tuomari ei halua saliin minkäänlaisia häiriöitä.
Helsingin käräjäoikeus käsittelee vuosittain yli 75 000 asiaa, eniten koko Suomessa. Yhä useammin kiistellään muun muassa siitä, mitä saa sanoa, miten saa sanoa ja missä yhteydessä ja tarkoituksessa sanotaan.
Molarin mukaan alkamassa ovat vainokäräjät.
Vainoamisesta on tosiaan kyse myös syyttäjän mukaan, mutta uhreja ovat Aro ja Puolustusvoimain tutkija. Kierroksia lisää se, että tällä kertaa syyttämisestä on päättänyt valtakunnansyyttäjä. Vastaaja ei ole syyllistynyt mihinkään – omasta mielestään. Perusteluihin sisältyy otteita Raamatusta. Asianajajaa ei ole, vaan vastaaja edustaa itseään. Samoin ovat tehneet monet muutkin toimittajien häirinnästä syytetyt.
Normaalisti yleisö ja toimittajat seuraavat oikeudenkäyntiä salissa. Näin toimitaan avoimessa yhteiskunnassa.
”Päämieheni kertovat oikeudessa kiusaajalle, miksi he tuntevat, niin kuin tuntevat. Se ei ole helppoa. Eikä se auta yhtään, kun tietää, minkälaisia väheksyviä ja henkilöön käyviä live-twiittejä takarivissä julkaistaan kesken oikeudenkäynnin”, Martina Kronström sanoo.
Kronströmin mukaan vaarana on se, että uhri sulkeutuu eikä halua kertoa kokemastaan häirinnästä.
”Tilanne ei missään tapauksessa saa johtaa itsesensuuriin, siihen että taivumme ulkopuolisen painostuksen edessä. Että kerromme vähemmän. Tai siihen, että vakavaa asiaa vähäteltäisiin. Oikeuden on tehtävä selväksi, että kiusaamisella on seuraamuksia.”
Myös hallitus on havahtunut tilanteeseen ja sanavapauden uusiin uhkiin.
Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) mukaan Suomessa on lisääntynyt toiminta, jossa työtään tai luottamustointaan hoitavia ihmisiä häiritään ja uhkaillaan eri tavoin.
Oikeusministeriössä on valmistunut luonnos hallituksen esitykseksi laittoman uhkauksen säätämisestä virallisen syytteen alaiseksi. Laiton uhkaus olisi virallisen syytteen alainen, jos se kohdistuu henkilöön hänen työtehtävänsä tai julkisen luottamustehtävänsä vuoksi.
Hallituksen esitys asiassa on tarkoitus antaa loppusyksystä.
Helsingissä käräjillä tulee päätös. Entinen kirkkoherra tuomitaan vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Maksettavaa tulee yhteensä lähes 100 000 euroa.
”Kova tuomio. Kannattaa miettiä, lähteäkö julkisuuteen mustamaalaamaan ihmisiä. Siitä voi seurata vankeutta ja ulosottokierre.”
OIKAISU: 22.10. Jutun alkuperäisessä versiossa käytettiin virheellisesti verbiä ”puolustaa”. Todellisuudessa asianajaja Martina Kronstrom edustaa toimittajia.
Lue lisää:
Hovioikeus pohtii Janitskinin kuoleman vaikutusta tuomioon (Journalisti 3/2020)
Jessikka Aro valittaa hovioikeuteen (Journalisti 30.1.2020)
Maalittaminen halutaan kriminalisoida, mutta asia etenee hitaasti (Journalisti 14.11.2019)
Kommentti: MV-oikeudenkäynnistä tuli erikoinen show (Journalisti 23.10.2019)
Oikeus osoitti ymmärtävänsä nettihäiriköinnin muotoja ja seurauksia (Journalisti 19.10.2018)
Kommentti: Toimittajien häirintä on totta – ja se on saatava loppumaan (Journalisti 20.6.2018)
Maalitus on koko yhteiskunnan asia (Journalisti 8/2018)
Martina Kronström
Martina Kronström on Helsingissä asuva asianajaja ja asianajotoimisto Sotamaa Oy:n toimitusjohtaja.
Puolustaa eri oikeusasteissa muun muassa Jessikka Aroa ja Johanna Vehkoota.
Syksy 2018 Johan Bäckman, Ilja Janitskin ja kolmas henkilö saivat käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tuomioita muun muassa törkeistä Jessikka Aroon kohdistuneista kunnianloukkauksista ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen sekä monista muista rikoksista. Janitskin kuoli kesken oikeusprosessin. Korkein oikeus myönsi viime viikolla Arolle valitusluvan.
Kevät 2019 – syksy 2020 Johanna Vehkoo tuomittiin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Journalistiliitto pitää tuomioita kohtuuttomina. Vehkoo harkitsee valittavansa korkeimpaan oikeuteen.
Talvi 2019 Jessikka Aro haki lähestymiskieltoa häntä häiriköineille Panu Huuhtaselle ja Tiina Keskimäelle. Oikeus katsoi vastaajien toiminnan olleen ”vakavasti häiritsevää” ja aiheuttaneen ”pelkoa ja ahdistusta”, mutta ei määrännyt lähestymiskieltoa. Asiasta on valitettu hovioikeuteen.
Syksy 2020 Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron ja toisen henkilön törkeästä kunnianloukkauksesta. Tuomio ei ole lainvoimainen.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
