Verkkosivujen rakenteen pitää olla selkeä, tekstien on erotuttava taustastaan, videot on tekstitettävä ja podcastit on litteroitava. Lomakkeet ja liitetiedostot täytyy pystyä lukemaan ruudunlukuohjelmilla.

Digipalvelulain vaatimukset laajenivat 23. syyskuuta koskemaan myös videota ja ääntä sekä ennen 28. 9. 2018 julkaistuja verkkopalveluita. Uudempien verkkopalveluiden on pitänyt olla saavutettavia jo viime syksystä lähtien.

Verkon ääni- ja videosisällöt pitää siis jatkossa julkaista myös tekstimuotoisina, jotta ne olisivat kaikkien saavutettavissa. Vaatimus koskee julkisia toimijoita, mutta myös sellaisia järjestöjä ja säätiöitä, joiden rahoituksesta yli puolet tulee julkisista varoista. Esimerkiksi valtion hankerahalla tehdyn verkkosivun tai pääasiassa kulttuurituella julkaistun verkkolehden pitää olla saavutettava.

 

Digipalvelulain taustalla on EU:n saavutettavuusdirektiivi. Lain tarkoitus on edistää kaikkien mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita yhdenvertaisesti ja esteettä.

Monessa työssä vaatimukset näkyvät jo. Podcasteja muun muassa kunnille ja virastoille tuottava Jaksomedia alkoi tarjota tekstiversioita viime vuonna. Tuotantoyhtiö etsi yhteistyökumppanikseen litterointeihin erikoistuneen yrityksen, sillä esimerkiksi alkuperäinen käsikirjoitus ei aluehallintoviraston mukaan riitä täyttämään lain vaatimuksia.

Koska tekstiversion on oltava valmis vasta kahden viikon kuluessa julkaisusta, työprosesseja ei ole Jaksomedian Olli Sulopuiston mukaan tarvinnut muuttaa. Valmis podcast vain lähetetään litteroijalle.

Sulopuiston mukaan tekstiversion tarvitsevat tilaajat ovat olleet hyvin selvillä saavutettavuusvaatimuksista, eivätkä sen kulut ole olleet ongelma.

”Tekstimuotoinen juttu on hyvä hakukonenäkyvyydenkin kannalta. Se saattaa lisätä podcastien kulutusta, kun jakso, jota kuulija etsii, on helpommin löydettävissä.”
 

Aluehallintovirastolla ei ole tarkkaa arviota siitä, kuinka suurta joukkoa toimijoita uudet vaatimukset koskevat. Julkista rahoitusta saavia järjestöjä on tuhansia, mutta kaikkia tarkastellaan tapauskohtaisesti. Esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksesta arvioidaan, että yli 50 prosentin rahoitusrajan ylittäisi korkeintaan neljä kulttuurilehtitukea saanutta verkkojulkaisua.

Kuurojen Liitto uusi verkkosivunsa tänä vuonna saavutettavuusvaatimukset huomioiden. Vaikka järjestöllä on etumatkaa aiheen asiantuntijana, käyttäjien toiveista nousi esiin mielenkiintoinen uusi havainto, verkkotuottaja Heidi Koivisto Robertson kertoo.

”Kuurot haluavat katsoa viittomakielistä videota, mutta samalla silmäillä tekstiversiota. Siksi kokeilimme uutta juttua: videon voi kiinnittää sivulla tekstin rinnalle niin, että tekstiä voi samalla selata.”

Työssään Koivisto Robertson neuvoo myös viranomaisia saavutettavuuskysymyksissä. Monesti ongelma on, että saavutettavat versiot sisällöistä on hankala löytää. Viittomakieliset videot on toisinaan ladattu vain YouTubeen, eikä niitä löydy verkkosivuilta. Hakukoneetkaan eivät niitä löydä, ellei videoihin ole merkitty hakusanaa: ”viittomakielellä”. Myös litteroitu podcast menee hukkaan, jos sitä ei löydä.

”Ne eivät voi olla ihan eri maailmoissa eläviä sisältöjä. Ristiinlinkitys on hirvittävän tärkeää”, Koivisto Robertson viittoo.

Tekstiversiot ovat Koivisto Robertsonin mukaan vasta alku aitoon saavutettavuuteen. Tärkeimmät tiedot pitäisi saada myös viittomakielellä.

”Usein on harhaluulo, että tekstittäminen riittää. Monen kuuron äidinkieli on viittomakieli, ja suomi on toisen tai vieraan kielen asemassa.”

Tarkemmin saavutettavuus määritellään kansainvälisellä WCAG-ohjeistuksella, joka takaa teknisen saavutettavuuden. Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Eetu Komsi korostaa kuitenkin, ettei saavutettavuus voi olla vain teknisten osaajien vastuulla.

”On arvioita, että jopa puolet saavutettavuusongelmista johtuu sisällöntuottajista, ei julkaisujärjestelmistä. Jos sisällöntuottaja ei lisää kuvalle tekstivastinetta tai valitsee värejä, jotka eivät noudata ohjeita tummuuskontrasteista, kehittäjät eivät voi sille mitään.”

Osa pienistä järjestöistä on kantanut huolta siitä, että uusi säätely on niille liian raskasta, ja aiemmin julkaistut sisällöt täytyy poistaa verkosta.

Lailla ei haluta vähentää verkkosisällön määrää, Komsi sanoo. Ennen 23. syyskuuta julkaistuja videoita tai podcasteja ei myöskään tarvitse saattaa tekstimuotoon, elleivät ne ole yleisön kannalta aivan keskeisiä.

”Tärkeintä on miettiä, miten ne jatkossa tehdään.”

Digipalvelulaki

Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta tuli voimaan huhtikuussa 2019. Sen saavutettavuusvaatimukset ovat tulleet ja tulevat voimaan asteittain ja koskevat muiden muassa ministeriöitä, viranomaisia, pankkeja, yliopistoja, ylioppilaskuntia, sähkö- ja vesiyhtiöitä, postia sekä sellaisia järjestöjen, yritysten ja säätiöiden tuottamia palveluita, joista yli puolet on rahoitettu julkisin varoin. Laki ei koske Yleisradiota.

Lakia valvoo Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lain takana on EU:n saavutettavuusdirektiivi, joka tuli voimaan jo vuonna 2016.

Lisätietoja ja ohjeita saa muun muassa osoitteista saavutettavuusvaatimukset.fi (Aluehallintovirasto), saavutettavasti.fi (Celia/OKM) ja papunet.net (Kehitysvammaliitto).