Tutkittua

Median muutokset näkyvät tuloneuvottelujen uutisoinnissa

Helsingin Sanomien rooli tulopoliittisten neuvottelujen kommentoijana ja väittelyareenana on muuttunut vuosikymmenten varrella yhteiskunnallisten mullistusten mukana.

Viestinnän tutkijat Esa Reunanen ja Jari Väliverronen Tampereen yliopistosta ovat selvittäneet median roolia tulopoliittisen kokonaisratkaisun eli tupon historiassa. Tulokset julkaistiin vastikään Tupo ja media -nimisenä vertaisarvioituna kirjana.

Tutkimuksen aineistona toimivat Helsingin Sanomien tuloneuvotteluja käsittelevät artikkelit kolmelta eri vuosikymmeneltä. Varhaisin aineisto sijoittuu vuodelle 1968, jolloin solmittiin ensimmäinen tupo, ja myöhemmät vuosille 1991 ja 2015. Kaikissa näissä tapauksissa hallitus pyrki tulosopimuksella takaamaan yritysten kilpailukyvyn talouskriisissä.

Vuonna 1968 tuloneuvotteluja käytiin piilossa julkisuudelta. Helsingin Sanomissa poliitikot eivät niinkään kommentoineet asiasisältöjä vaan hyödynsivät lehteä puoluepoliittiseen identiteettipolitiikkaan. Porvarioppositio syytti hallitusta ideologisten päämäärien ajamisesta tulopolitiikan varjolla.

Samaan aikaan Helsingin Sanomien oma tyyli oli neutraalisti referoiva. Käytännössä lehti asettui näin tukemaan vallalla olevaa diskurssia ja työmarkkinoiden kolmikantaa.

Vuonna 1991 keskustelua leimasi poliittisten konfliktien ohella journalistien kyynisyys poliitikkoja kohtaan. Tutkijoiden arvion mukaan poliittista järjestelmää pidettiin tuolloin niin vahvana, että sen uskottiin kestävän median rajujakin hyökkäyksiä.

Sittemmin luottamus liberaaliin demokratiaan on horjunut ja median hyökkäykset poliittisia instituutioita kohtaan ovat rauhoittuneet. Journalistit tiedostavat entistä paremmin, että media on yksi politikoinnin osapuolista. Vuoden 2015 tuloneuvotteluja koskevissa uutisissa ja jopa mielipidejutuissakin varottiin tukemasta mitään tiettyä poliittista linjaa

Tutkimuksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.