Näyttelijä Helmi-Leena Nummela kertoi marraskuussa Instagramissa, että hän odottaa lasta avopuolisonsa, mediapersoona Roope Salmisen kanssa. He halusivat ilmoittaa raskaudesta itse ennen kuin iltapäivälehdet saavat tietää. Samalla he päättivät, että eivät kommentoi asiaa medialle lainkaan. Kyselijöitä riitti.
Joulukuussa Aamulehden kulttuuritoimitus pyysi Nummelalta haastattelua. Aiheena olisi Nummelan rooli Tampereen työväen teatterin Juhannustanssit-näytelmässä. Siihen Nummela suostui.
”Se oli tosi asiapitoinen juttu, olin tyytyväinen lopputulokseen. Jutussa oli pari lausetta yksityiselämästä”, Nummela kertoo.
Pari päivää myöhemmin hän huomasi lööpissä oman naamansa.
Helmi-Leena Nummela avoimena suhteestaan Roope Salmiseen.
Kun Nummelan ystävä ihmetteli, kuinka Nummela oli suostunut antamaan iltapäivälehdelle haastattelun, hän luki lehden.
”Se oli täsmälleen sama haastattelu, mutta raakaversio. Siinä oli joitain lauseita, joita Aamulehden jutusta oli poistettu. Jutussa oli liudennettu teatteriasiaa ja lisätty Roopen kuvia. Näytti siltä, että olen antanut haastattelun Iltalehdelle.”
Nummela soitti jutun kirjoittaneelle Aamulehden toimittajalle Anu Ala-Korpelalle. Tämä ei tiennyt asiasta mitään.
Ala-Korpela arvelee, että Iltalehteen oli ehkä vahingossa otettu toimitusjärjestelmästä versio, johon viimeisimmät korjaukset eivät olleet tallentuneet. Valtaosin juttu oli sama. Otsikkoon ja ingressiin tosin oli nostettu teatteriroolin sijaan parisuhde. Ala-Korpela sanoo aina mainitsevansa haastateltaville, että juttu voidaan julkaista muissa konsernin lehdissä. Iltalehteä hän ei välttämättä erikseen maininnut.
”Ei taatusti sovittu, että juttu voisi ilmestyä muualla. En ikimaailmassa olisi antanut haastattelua”, Nummela sanoo.
Nummela soitti Iltalehden päätoimittajalle, joka kertoi, että juttuvaihtokäytäntö on normaalia toimintaa.
Anu Ala-Korpela sanoo, että on lähtökohtaisesti hyvä, että kiinnostavista aiheista kertovat jutut saavat enemmän julkisuutta.
”Mutta en missään nimessä halua pettää haastateltavien luottamusta. Olisin itse voinut toimia tarkemmin. Helmi-Leenan puolesta harmittaa. Toisaalta juttu oli mielestäni hyvä, se ei saattanut häntä millään tavalla huonoon valoon.”
”Minulla on likainen ja häpäisty olo. Nyt kun on tullut haastattelupyyntöjä, ne herättävät vastenmielisyyttä. Tuntuu, että kaikki kusettavat ja esittävät, että materiaali olisi omaa”, Nummela sanoo.
Suomalaiset tiedotusvälineet tekevät nykyään paljon yhteistyötä. Haastattelut leviävät konsernin sisällä ja jopa konsernien välillä erilaisilla yhteistyösopimuksilla. Yksi laajimmista on 12 maakuntamedian yhteenliittymä Lännen Media. Täysin ongelmatonta juttuvaihto ei ole.
Journalistin ohjeiden 17. kohdan mukaan ”haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä.”
Tämä ei toteudu käytännössä. Toimittaja ei aina tiedä, millaisessa yhteydessä haastattelua tullaan käyttämään.
Meillä oli ihan hyvä liitto. Maaliskuussa 2019 Talouselämä julkaisi laajan reportaasin avioeron vaikutuksesta talouteen. Se oli niin sanottu tähtijuttu eli netissä maksumuurin takana. Juttu herätti kiinnostusta, ja sen ansiosta Talouselämä sai paljon uusia digitilaajia.
Pian Alma Media -konsernin maakuntalehti Satakunnan Kansa julkaisi saman jutun netissä otsikolla Vaimo kuuli saavansa miljoonaperinnön ja haki avioeroa samana päivänä.
Noin puoli vuotta myöhemmin lokakuussa juttu julkaistiin Aamulehdessä.
Joulukuussa se ilmestyi Iltalehdessä, mikä herätti Talouselämän toimituksessa kiivasta keskustelua: jos henkilö luulee antavansa haastattelun Talouselämälle, ei hän voi automaattisesti olettaa joutuvansa Iltalehteen.
Talouselämän päätoimittaja Jussi Kärki on harvasanainen. Hän ei halua puhua konkreettisesta tapauksesta eikä oikein konsernin sisäisistä asioistakaan.
Kärjen mukaan toimituksessa on selkeä prosessi sen varalta, että muut lehdet kertovat haluavansa julkaista Talouselämän juttuja. Periaatteessa se ei ikinä tapahdu automaattisesti.
”Aina tapauskohtaisesti harkitaan ja käydään pohdinta. Jos toimituspäällikkötasolla nähdään, että julkaisu on mahdollista, sen jälkeen jutun toimittajan kanssa käydään keskusteluja, miten hän näkee juttunsa. Sen jälkeen toimittaja on yhteydessä jutun haastateltaviin.”
Usein kysymys on ollut siitä, että paikallislehden toimitus on huomannut, että Talouselämässä on haastateltu paikkakunnan yrittäjää.
Toki Talouselämäkin hyödyntää muiden saman konsernin lehtien juttuja.
”Itse näen juttuvaihdon positiivisena asiana: yhteistyö tuo meidän tekemiseen laajemmat hartiat. Toimittajat pystyvät perehtymään syvällisemmin ja tekemään analyyttisempiä juttuja, kun saadaan sisältöä verkkoon yhteistyön kautta.”
Avioeroreportaasin ilmestyminen Iltalehdessä oli kuitenkin yllätys. Se ei Kärjen mukaan mennyt prosessin mukaisesti, vaan joululomien aikana tapahtui informaatiokatkos. Toimittajalta ei kysytty.
”En sano mitä tapahtui. Tämä on inhimillistä työtä, ja en pysty täysin varmasti sanomaan, että se olisi ainoa lajiaan.”
Alma Median Alma Consumer -yksikön liiketoimintajohtaja Kari Kivelä sanoo, että juttuvaihtoa tehdään aina, kun se on järkevää ja vapauttaa resursseja.
Hänen mukaansa laajemmasta näkyvyydestä on tullut negatiivista palautetta pääsääntöisesti silloin kun julkisuus on ollut haastateltavalle negatiivista.
Helmikuussa Sanoma Media Finland ilmoitti ostaneensa Alma Median maakuntalehdet ja paikallislehdet. Todennäköisesti luvassa on yhä enemmän juttuvaihtoa.
Jo nyt muun muassa Rakennuslehdelle annettuja haastatteluja julkaistaan Helsingin Sanomien uutissivuilla.
Sanoma-kaupan vaikutuksia Kivelä ei halua arvioida, mutta juttuvaihdon periaatteiden kannalta se ei välttämättä muuta nykytilannetta.
”Asiakkaat ovat samoja, heidän odotuksensa eivät muutu. Yleisesti olemme lisänneet paikallisuutta alueellisissa medioissa.”
Viestintäalan yrittäjä Merja Mähkä kertoi joulukuussa synnyinseudullaan Vammalassa paikallisen pankin tapahtumassa sijoitusharrastuksestaan. Samalla hän antoi paikallislehti Tyrvään Sanomille haastattelun.
”Puhuin ummet ja lammet, minulla ei ollut kiire mihinkään, käytiin pitkästi läpi minun historiani. Mainittiin kaikki, kenen tyttö minä olen. En pyytänyt juttua tarkistettavaksi, kun paikallislehdissä toimittajilla on muutenkin kädet täynnä töitä.”
Myöhemmin joku mainitsi Mähkälle, että hänestä oli hyvä juttu Satakunnan Kansassa.
”Nopeasti tajusin, että ai niin. Huomasin jutusta, että alussa on pieni virhe.”
Jutussa käsiteltiin sensitiivisiä aiheita, kuten Mähkän lapsen kuolemaa. Hän sanoo, että ei välttämättä olisi puhunut samoista asioista muille kuin Tyrvään Sanomien toimittajalle.
”En ole harmissani tai pahoillani. Ennen kaikkea olen huvittunut: minun, jos jonkun, olisi pitänyt tajuta, että haastattelu voi levitä tällä tavalla. Olen ollut viestintätoimistossa töissä ja pidän yhä mediakoulutuksia. Toimittajalla oli syytä olettaa, että minä tiedän pelin säännöt. Ja minähän kyllä tiedän.”
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Eero Hyvösen mukaan journalistien pitäisi ottaa vakavasti Journalistien ohjeiden 17. kohta.
”Mitä tottumattomampi haastateltava on, sitä tarkemmin pitää kiinnittää asiaan huomiota. Jos henkilö on jatkuvasti saman konsernin haastateltavana, asia on mutkattomampi.”
Valtaosa JSN:n päätöksistä on ollut vapauttavia.
Tuorein tapaus oli langettava.
Helmikuussa JSN antoi langettavan matkailuautoilun erikoislehti Caravanille. Jutussa haastateltu esitteli matkailuautoaan. Juttu julkaistiin myös Ilta-Sanomissa osana lehtien keskenään sopimaa järjestelyä. Haastatellulle ei kuitenkaan kerrottu, että haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Kantelijan mukaan haastattelu oli tarkoitettu lehden kohdeyleisölle, muun muassa alan harrastajille.
Taas syynä oli väärinkäsitys: Ilta-Sanomat julkaisi jutun ennen kuin asiasta oli saatu haastateltavan suostumus. Neuvosto totesi, ettei kantelijan voinut olettaa tietävän jutunvaihtojärjestelystä.
Sisältöyhteistyö ei ole aivan uusi ilmiö. Kun mediayhtiöt alkoivat keskittyä noin 15 vuotta sitten, esimerkiksi maakuntalehdet alkoivat tehdä yhä enemmän yhteistyötä. Kokonaisia sivuja ja osastoja voitiin kopioida.
”Nyt ei ole kuin isoja pelaajia. Sanoma, Alma, Keskisuomalainen ja muutama itsenäinen maakuntalehti”, Journalistiliiton juristi Hannu Hallamaa sanoo.
Hallamaa kertoo saaneensa viime aikoina freelancereilta yhteydenottoja aiheesta – mitä tehdä, kun oma juttu on yllättäen julkaistu eri lehdissä?
”Kaikki eivät ole ilmiöstä tietoisia. Edelleenluovutuksesta pitää aina sopia erikseen, ja lähes kaikissa mediayhtiöiden vakiosopimuksissa näin tehdäänkin. Edelleenluovutus mahdollistaa myös juttuvaihdon, mistä pitää kertoa selkeästi freelancerille.”
Avustajasopimuksissa freelancerille annetaan rinnakkaismyyntimahdollisuus vain harvoin. Liiton kanta on yksiselitteinen: konsernin tai juttuvaihtoringin laajuisesta käytöstä tulisi laskuttaa lisää.
”Mitä laajempi käyttö, sitä suurempi korvaus pitäisi saada”, Hallamaa sanoo.
”Juttu on ostajallekin arvokkaampi. Se olisi reilu tapa toimia, mitä toivoisin alalla käytettävän. Free on huonossa asemassa, kun hänellä ei ole tietoa ostajan tarpeesta. Mediayhtiöiden pitäisi katsoa peiliin. Ennen pitkää hyvät freelancerit loppuvat.”
Poikkeuksiakin on.
Vapaa toimittaja Oskari Onninen oli tehnyt haastattelun Imageen. Jutun ilmestymisen jälkeen hän kuuli, että Apu haluaisi julkaista sen. Piti kysyä lupa haastateltavalta. Lisäksi Onnista pyydettiin kirjoittamaan noin 2 000 merkin johdanto, josta maksettiin 200 euron lisäkorvaus.
”Tekisin saman uudelleen koska vain”, Onninen sanoo.
Hallamaa ei näe normaalissa juttuvaihdossa juridisia ongelmia. Internetaikakaudella lähtökohta on, että jutut julkaistaan verkossa, ja kaikki tiedot ovat kaikkien saatavilla. Aiemminkin haastattelut ovat levinneet lainausoikeuden perusteella.
Yksi poikkeus on: jos oikeus katsoo, että toimittaja on loukannut jutussa kunniaa tai yksityisyyttä, tuomioistuimen ratkaisuun ja tuomion ankaruuteen voi vaikuttaa se, kuinka näyttävän levityksen juttu on saanut.
Vapaa toimittaja Jarno Liski kirjoitti joulukuussa Iltalehteen jutun kainuulaisesta kuljetusalan yrittäjästä, joka oli tehnyt konkurssin – omien sanojensa mukaan Postin alihinnoittelun vuoksi. Pian juttu lähti leviämään. Ensin se ilmestyi Talouselämässä, sitten Kauppalehdessä ja lopulta myös Alma Median ulkopuolella, MTV Uutisten verkkosivuilla. Kauppalehdellä ja MTV Uutisilla on sisältöyhteistyösopimus.
”Ajattelin, että olen varmaan pannut nimeni johonkin avustajasopimukseen. Tuli kuitenkin mieleen, että tokkopa Iltalehden juttuja on oikeus levittää Maikkarille. Kysyin Alma Median henkilöstöjohtajalta kopiota sellaisesta sopparista, jotta voin kertoa haastateltaville, mihin minulle annetut haastattelut menevät”, Liski kertoo puhelimessa.
Liskille todettiin, että oli tapahtunut vahinko: kun juttu oli julkaistu Kauppalehdessä, MTV Uutiset katsoi sen automaattisesti olevan juttuvaihtopoolissa. Kirjoittajan nimikin oli kadonnut matkalla. Liskille pahoiteltiin virhettä. Journalistiliitosta kuitenkin kerrottiin Liskille, että vaikka oikeuksien loukkaaja olisi vilpittömin mielin, se on silti korvausvastuussa.
Viestinvaihdon jälkeen Liski sai MTV Uutisilta uudelleenjulkaisusta saman korvauksen kuin Iltalehdeltä alun perin. Täysin ongelmattomana Liski ei asiaa näe.
”Voi olla teoriassa haastateltavia, jotka haluavat puhua vain tietylle brändille. Voi olla asioita, joita voi tuoda esiin paikallisessa lehdessä, mutta ei valtakunnallisessa lehdessä. Siinä, miten juttuja lyhennetään tai otsikoidaan, voi syntyä asiavirheitä tai vääriä sävyjä. Näissä saisi olla selkeämmät pelisäännöt. Toisaalta en pidä yhteiskunnallisena ongelmana, jos kriittinen juttu valtaapitävästä leviää muihin kanaviin.”
Toinen kysymys Liskin mukaan on toimeentulo. Yhteistyö vähentää juttujen kysyntää ja heikentää median moniäänisyyttä.
”Omalta osaltani kaikki meni hyvässä rakentavassa hengessä, mutta tuskin olisin saanut korvausta, ellen olisi itse sitä pyytänyt. Menneessä maailmassa olisin voinut myydä aiheesta jokaiselle jutun ja tulla paremmin toimeen tässä ammatissa.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
