Toimittaja ei aina ole taivutuksen airut

Vitsillä sisään: pidän susta, sanoi hiihtäjä.

Vitsi ei ole hyvä, mutta se vaatii hitusen kielitietoutta. Suksi-sanasta on joskus käytetty susta-partitiivia samaan tapaan kuin veitsi taipuu veistä.

Kielessä on läpi vuosituhansien jyllännyt analogia eli sanan tai muodon mukautuminen toiseen. Muutos on usein yksinkertaistava. Esimerkiksi kasvit helpi ja alpi ovat monelle niin vieraita, että muotojen helven, helpeä ja alven, alpea rinnalle hyväksyttiin 1990-luvulla muodot helpin, helpiä ja alpin, alpia.

Analogian imu on sitä vahvempi, mitä vähemmän sanaa tai muotoa käytetään. Harvalla on ongelmia esimerkiksi sanan kilpi (kilven, kilpeä) kanssa.

Ylpeä kirjoittaja haluaa usein esitellä sanavarastoaan. Tällöin tekstiin voivat päätyä vaikkapa hieman juhlavat airut, paasi ja soppi. Taivutuksessa tapahtuu kuitenkin välillä kummia. Lukijapalautetta on tullut muun muassa muodoista ”airueet”, ”paasin” ja ”soppeja”, jotka ovat oikeaoppisesti airuet, paaden ja soppia. Airut taipuu siis kuin olut, paasi kuin vuosi ja soppi kuin happi.

Myös budjettiriihi tuottaa välillä vaikeuksia. Helsingin Sanomien arkistohaun mukaan budjettiriihtä lipsahtaa lähes joka kymmenes kerta lehteen muodossa ”budjettiriiheä”. Evätä-verbin astevaihtelu osataan vielä heikommin – korrekti epäsi-muoto voittaa ”eväsi”-muodon vain 6 – 4. Monelle on ilmeisen epäselvää, että evätä taipuu kuin levätä. Sanakirja on näissäkin asioissa ystävä.

Kuten helpi ja alpi osoittavat, suosituksista tulee helposti museotavaraa, jos ne eivät lainkaan mukaudu kielenkäyttäjien todellisuuteen. Ennen lopullista muutosta taas ollaan vedenjakajalla: jotkut inhoavat yhä toimea-partitiivia, joka hyväksyttiin vuosikymmeniä sitten tointa-muodon rinnalle. Heidänkin ilmeensä voisi olla näkemisen arvoinen, jos kesän matkakohteeksi suosittelisi Särkännientä.