Miksi toimittaja hakeutuu terapeutin vastaanotolle? Alalla on mieltä kuormittavia erityispiirteitä, kertovat terapeutit

Toimittaja Micke Suopuro ei eräänä aamuna kyennyt lähtemään töihin. Sängystä nouseminen oli kova ponnistus, eikä matka jatkunut sohvaa pidemmälle. Suopuro oli huomannut hälytysmerkkejä: hän nukkui huonosti ja ärtyi helposti. Työstä puuttui ilo. Uupunut Suopuro hakeutui lääkäriin työterveyden kautta, ja 26-vuotiaalla Kauppalehden kesätoimittajalla todettiin työuupumus. Hän sai mielialalääkereseptin ja hoitosuunnitelman, ja jäi sairaslomalle loppukesäksi.

”Sairastumiseni johtui ehkä siitä, että olin tehnyt paljon töitä ilman riittävää palautumista. Olin jo pitkään työskennellyt opiskeluiden ohella. Arki katkesi vain kesäisin, mutta ei terveellä tavalla, kun tein vain lisää töitä. Minulla oli lisäksi kova tarve näyttää, että osaan.”

Samalla kun Suopuro teki töitä uupumusrajalla, hän pelkäsi, että väsymyksestä puhuminen esimiehille voisi nostaa ammatillisen seinän pystyyn. Se pahensi tilannetta.

”Sairastuneena ajattelin, että en saisi enää töitä, jos näytän olevani heikko.”

Suopuro kertoi kokemastaan Instagramissa ja journalistiikan opiskelijakavereilleen. Hän huomasi, että muillakin oli vastaavia kokemuksia.

Työuupumus on toimittajilla merkittävin työhön liittyvä syy hakeutua avun pariin, kertovat Journalistin haastattelemat mielenterveyden ammattilaiset. Siihen ajaa useimmiten kaikennielevä kiire.

Journalisti haastatteli kahta toimittajia työkseen tapaavaa ammattiauttajaa. Lisäksi juttua varten käytiin useita luottamuksellisia taustakeskusteluja työuupumukseen tai burn outiin sairastuneiden toimittajien kanssa. He eivät kuitenkaan halunneet juttuun, koska esimerkiksi pelkäsivät, miten ulostulo mielenterveysasioissa vaikuttaisi asemaan työelämässä.

Toimittajien ammattikunnalla on pääosin samanlaisia psyykkisiä kuormitustekijöitä kuin muillakin asiantuntija-aloilla, Lääkärikeskus Aavan työterveyspsykologi Heikki Särkelä kertoo. Muun muassa henkilöstövähennykset ovat lisänneet työn määrää ja kiirettä.

Särkelä tapaa työssään toimittajia, mutta myös niin sanottuja duunareita, sekä esimerkiksi juristeja, mainostyöläisiä ja tilitoimiston työntekijöitä. Toimittajat erottuvat muista työssä kuormittuneista.

”Yksi asia, mitä toimittajat eivät aina hahmota itse, on työn julkisuus. Kun työ on lähtökohtaisesti aina julkisesti esillä ja arvosteltavana, luo se työssä onnistumiselle erityiset paineet. Työssä onnistumisesta tulee herkästi henkilökohtainen asia.”

Hänen vastaanotollaan on käynyt toimittajia, jotka tekevät ylitöitä intohimosyistä tai siksi, että työ koetaan yhteiskunnallisesti tärkeäksi. Silloin ei ole varaa tehdä sekundaa.

Ylen työterveydessä työskentelevä psykiatrinen erikoissairaanhoitaja Ullamaija Keskinen on nähnyt vastaanotollaan, miten julkisen arvostelun kohteena oleminen vaikuttaa toimittajien mieliin.

”Toimittajien arvostaminen on vähentynyt sinä aikana kun olen ollut töissä. Lukijat ja katsojat ajattelevat nyt enemmän, että toimittajasta voi sanoa julkisesti mitä vain”, hän sanoo.

Oman paineensa tuo sosiaalinen media. Somekanavien kautta luodaan ammatillista asiantuntijuutta ja brändiä sekä seurataan, mitä maailmassa tapahtuu. Silloin työaika ja -minä ajautuvat herkästi vapaa-ajan puolelle.

Toimittajan työ vaatii luovuutta ja kognitiivisia taitoja. Siksi psyykkisen toimintakyvyn aleneminen näkyy työssä nopeammin kuin rutiiniin nojaavissa töissä, sanoo Heikki Särkelä.

”Aloitekyvyn vaikeudet ja keskittymiskyvyttömyyden ongelmat näkyvät toimittajilla tosi nopeasti.”

Ullamaija Keskinen on työskennellyt Ylessä lähes 30 vuotta. Tänä aikana toimittajien kiire ja työn jatkuvat keskeytykset ovat lisääntyneet. Samalla työuupumuksen määrä on lisääntynyt.

”Ennen tultiin juttelemaan enemmän yksityiselämän kuormitustekijöistä, nyt töistä.”

Kiire luo useita ongelmia työpaikalla. Alaiset kuormittuvat, koska esimiehillä ei ole aikaa koordinoida ja johtaa heidän työtään. Moni esimieskin haluaisi olla enemmän läsnä ja johtaa paremmin, mutta siihen ei ole aikaa.

”Haluan olla vähän kapinallinen, kun sanon, ettei kiire voi olla itsetarkoitus. En niele selittelyä, että ’tällainen tämä aika on nyt ja tällaista tämä työ nyt vain on’”, Keskinen sanoo.

Keskinen pitää myös luovan työn ja tehokkuuden yhdistelmää ristiriitaisena. Yhä lyhyemmässä ajassa tulisi tuottaa sisältöä eri alustoille ja tehdä se vielä laadukkaasti.

Kun työuupunut toimittaja tulee Keskisen juttusille, tämä kysyy, pitääkö potilas työssään taukoja. Usein ei pidä. Lounaskin hotkitaan näyttöpäätteen vieressä.

Keskinen kehottaa toimittajia edes kokeilemaan tauottamista, vaikka katsomaan ikkunasta ulos ja tuijottamaan hetken tyhjyyteen.

”Luovuus on työväline, josta täytyy pitää huolta. Aivojen pitää päästä välillä puhdistumaan.”

Pieni määrä ammattiavun piiriin hakeutumisista selittyy työn raskailla puolilla. Tämä tarkoittaa vaikkapa toimittajaan kohdistuvaa uhkailua tai post-traumaattista reagointia esimerkiksi ulkomailla kriisialueilla tai kotimaan onnettomuuspaikalla tapahtuneista asioista.

Heikki Särkelä tapaa vuositasolla muutaman tällaisen asiakkaan. Ullamaija Keskinen ei osaa antaa tarkkoja tilastoja, vaikka kokemusta hänelläkin on. Hän on luotsannut uransa aikana toimittajia läpi Estonian uppoamisen, kouluampumisten ja Thaimaan tsunamin.

”Soitan toimittajan perään, jos hän on ollut yksin jossain kuormittavassa paikassa. Kysyn, miten hän voi ja tarvitseeko keskusteluseuraa.”

Vaikeassa tilanteessa ollut tarvitsee kuuntelijaa, ammattiauttajat tietävät. Heikki Särkelä kiittelee avuliaita kollegoja.

”Työkaverilta saadaan yleensä todella hienosti apua jo alkuvaiheessa, jolloin itse ongelmaa ei synny niin herkästi.”

Särkelä kertoo, että toimittajia suojaa traumatisoitumiselta usein se, että esimerkiksi onnettomuuspaikalle saapuessaan toimittajalla on ennakkotieto jo siitä, mihin hän on tulossa.

”Toimittajalla on tehtävä, jota hän on suorittamassa. Trauma syntyy usein niin, että jotain tapahtuu yllättäen ja tilanne on kontrolloimaton.”

Suopuron toipumistyö alkoi diagnoosin saamisesta. Hän koki, ettei enää tarvinnut ponnistella. Silloin hän ymmärsi, miten poikki oli oikeasti ollut. Hän myös huomasi, että esihenkilöt eivät vetäneetkään mattoa alta, vaan olivat ymmärtäväisiä.

”Olin turhaan pelännyt pysähtymistä. Aloin toipua, kun lopetin kaiken suorittamisen.”

Burn outista on nyt kulunut vuosi, ja Suopuro kokee toipuneensa. Hän on tällä hetkellä töissä määräaikaisena toimittajana Yle Urheilussa, jossa hän selostaa eri lajeja. Selostajan työ on henkisesti latautunutta: valmisteluihin kuluu paljon aikaa, mutta itse työsuoritus hujahtaa ohi hetkessä. Adrenaliini velloo veressä vielä vuoron päätyttyäkin.

Siksikin Suopuron tuntosarvet ovat edelleen pystyssä. Hän tunnustelee työterveydestä saaman keskusteluavun turvin varovasti, mikä vointi on. Määräaikaisuutensa ajalle hän on neuvotellut lyhyitä lomia, joka varmistaa hänen jaksamisensa työssä.

Työnantajille Suopuro neuvoo, että määräaikaisten työntekijöiden kanssa on syytä ottaa huomioon lähtökohdat, joista nämä tulevat. Työnantajalle ei välttämättä tule mieleen, ettei opiskelija tai tuuraaja ole nähnyt lomaa pitkään aikaan, vaikka tarvitsisi sitä. Tai että esimerkiksi nuori työntekijä tarvitsee palautetta siitä, millainen työpanos on oikeasti riittävä. Suopuro on todistanut, kuinka moni nuori toimittaja tekee salaa ylitöitä näyttääkseen mahdollisimman osaavalta työnantajan silmissä.

Kanssakulkijoille hänellä on yksi neuvo.

”Käy rohkeasti juttelemassa ammattilaisen kanssa. Kynnys voi tuntua isolta, mutta sen yli astumisessa on vain voitettavaa.”