Journalismin pitäisi hämmentää enemmän, sanoo Tero Kartastenpää

”Meillä oli yli vuoden ajan tiedossa, että teemme seksiä käsittelevän numeron. Ajatuksemme oli alun perinkin, että kannessa olisivat yksinkertaisesti sukuelimet”, kertoo Tero Kartastenpää.

Päätoimittaja Kartastenpää suunnitteli feministisen aikakauslehti Tulvan seksiteemaisen numeron 3 – 4/2019 kannen yhdessä AD Viivi Prokofjevin kanssa. Numero oli virkaa tekevän päätoimittajan viimeinen. Lehdestä ja varsinkin sen kannesta nousi pieni kohu. Tulvaa kustantava Naisasialiitto Unioni pahoitteli lehden sisältöä viestissä jäsenilleen.

”Lehdessä on myös juttu siitä, miten vagina- ja vulvasymboliikka on jälleen feminismin ytimessä. Tekstissä tätä myös problematisoidaan, koska se, että feminismi voimaantuu naisen sukuelimistä, saattaa rajata joitain ihmisiä ulkopuolelle. Kannessa halusimme kuitenkin näyttää sellaista, mitä ei yleensä näytetä. Ajatus on kysyä, miksi tällaista ei saisi olla esillä. Alastomuuteen liittyvän häpeän riisuminen on pitkä feministinen projekti. Kansi on osa kuvasarjaa, joka esittelee erilaisia ihmisiä ja heidän vulviaan.

Tämä oli kymmenes lehti, jonka teimme Viivin kanssa, ja minusta hienoin. Meillä oli myös monia iloisia ja leikkisiä ideoita kansikuvaksi. Lopputuloksesta tuli kuitenkin aika kaunis ja harras. Tulva on linjaltaan vegaaninen ja ekologinen lehti. Kun siis tehdään printtilehteä, niin printin kokemuksen pitää olla enemmän, jotain, joka perustelee sen, että lehti on painettu.

Osasin odottaa, että joku konservatiivi saattaa hermostua kannestamme. Mutta feministipiireissä tällainen kuvasto on aika tavallista. Kustantajamme myy heijastimiakin vaginasymbolilla. Lukijoilta saamani palaute onkin ollut lähes yksinomaan positiivista. Toinen asia on sitten se, mitä iltapäivälehtien kommenttipalstoilla keskustellaan.

Mutta minusta on hyvä, jos ihmiset ovat hämillään. Se ei ole ollenkaan haitallista. Hämmentyminen on ihmisistä usein ärsyttävää, mutta sellainen maailma on, kaoottinen. Journalismissa ollaan liian vähän hämillään ja yritetään määritellä asiat liian tarkkaan.

Oli aika hölmöä, että kustantaja rinnasti pahoittelussaan kannen pyytämättä lähetettyihin dickpiceihin. Tulva ei ole ympäristönä uhkaava, eikä kansikuva ole seksuaalinen. Tulvaa voisi verrata taidemuseoon. Jos kävelee Ateneumiin, saattaa nähdä ihan vastaavia kuvia suomalaisen maalaustaiteen kultakaudelta, samasta aihepiiristä.”