Bellingcat-verkoston alkuperäisjäsen Veli-Pekka Kivimäki paljastaa salaisuuksia haravoimalla tietoa avoimista lähteistä

Kun Maidanin väkivaltaisuudet syttyivät Ukrainassa talvella 2014, Veli-Pekka Kivimäki koukuttui Twitteriin.

”Kaikki näkyi sitä kautta selkeämmin. Alkavan sodan tapahtumat välittyivät tarkemmin somevideoiden ja -kuvien kautta”, Kivimäki kertoo.

Samana vuonna syntyi myös Bellingcat-verkosto. Kivimäki on yksi tutkivien kansalaisjournalistien ryhmän alkuperäisjäsenistä. Kiinnostus maailman kriiseihin juontaa juurensa koulutuksesta ja uteliaisuudesta saada selville, mitä oikeasti tapahtuu.

Bellingcatissa Kivimäen ensimmäinen tutkimus koski Malaysia Airlinesin MH17-matkustajakoneen pudottamista.

”Keräsin lentokoneen palasten kuvia verkosta, koska minua kiinnosti, millä kone oli ammuttu alas. Ajattelin, että palaset kertovat jotain siitä, millaisia vaurioita koneessa oli. Bellingcatin porukan kanssa aloin myös havainnoida sotilaskaluston liikkeitä. Löysimme kuvia ja videoita Buk-ohjusvaunusta Ukrainassa. Saimme selville, että sama vaunu oli näkynyt myös Venäjän puolella.”

Bellingcat osoitti netin avoimien lähteiden avulla, että matkustajakonetta ammuttiin juuri tällä ohjusvaunulla.

Seuraavaksi käynnistyi Ukrainan sodan ajoneuvoseurantaan liittynyt projekti.

”Kokosimme yhteen kaikki sotilaskalustohavainnot Venäjän ja Ukrainan rajalta. Sijoitimme kalustohavainnot exceliin ja käytimme työkalua, jolla voimme visualisoida kartalle havaintoja. Informaatio oli peräisin somevideoista”, Kivimäki selvittää.

”Tämän perusteella näimme, että kalustoa oli liikuteltu rajan yli enemmän kuin se yksi Buk-vaunu. Löytyi esimerkiksi panssarivaunuja, joita oli ensin kuvattu Venäjällä ja myöhemmin Ukrainassa.”

Kivimäki on koulutukseltaan insinööri. Hän on päivätöissä Puolustusvoimissa ja tekee Maanpuolustuskorkeakouluun väitöskirjaa sosiaalisen median hyödyntämisestä toimintaympäristötietoisuuden lisäämisessä, eli siitä, miten somea voi hyödyntää avointen lähteiden kautta.

Bellingcatissa Kivimäki on mukana tutkijana. Järjestö koostuu sivustolle raportoivista kirjoittajista ja tutkintatiimistä. Nykyään ryhmään kuuluu myös kouluttajia, jotka opettavat tutkimismenetelmiä.

Verkosto syntyi, kun englantilainen Eliot Higgins oli aikaisemmin aloittanut itsenäisesti Syyrian sodan tutkimuksen sosiaalisen median kautta. Ukrainan sodan syttyessä keskustelua syntyi toisten itsenäisten tutkijoiden kanssa.

”Ryhmässä on varmaan yli kolmekymmentä ihmistä, mutta aktiivisten osuus on noin puolet. Jotkut ovat suuntautuneet jollekin tietylle maantieteelliselle alueelle, jotkut osaavat esimerkiksi arabiaa tai venäjää. Tämä ohjaa ihmisten erikoistumista”, Kivimäki kertoo.

Kivimäen mukaan henkilövalinnat syntyivät Twitterin kautta keskustellen. Eliot Higgins etsi sopivia tyyppejä, joita kutsui mukaan.

Bellingcat tekee työtä, johon monella toimituksella ei ole aikaa. Journalisteja sen ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata, Kivimäki sanoo. Bellingcat tekee myös yhteistyötä tiedotusvälineiden kanssa.

”Journalistisilla toimijoilla saattaa olla paikan päällä toimittaja tai kuvaaja, joka voi tehdä kanssamme yhteistyötä. Yhdistelmä toimii parhaimmillaan hienosti”, Kivimäki kertoo.

”Eräs entinen Bellingcatin tutkija ja kouluttaja on The New York Timesin tutkivassa ryhmässä. Lisäksi meillä on hyvät suhteet moneen suuntaan, kuten BBC:lle.”

Toimittajia ja muita kouluttamalla Bellincat kerää lisäksi rahoitusta. Kouluttajia on ympäri maailmaa, ja kouluttamaan on palkattu työntekijöitä.

”Suomessakin voisi hyvin olla koulutusta toimittajille. Itse en kouluta, vaan olen vapaaehtoinen tutkija, ihan huvin ja mielenkiinnon vuoksi”, Kivimäki sanoo.

Kivimäkeä kiinnostavat verkon avoimet lähteet, joiden perusteella voi löytää tietoa tapahtumista.

”Kiinnostavaa on selvittää, missä kuva on oikeasti otettu. Käyttäjien merkitsemiin paikkoihin ei voi luottaa, koska kuvat voi sijoittaa minne vain. Itse olen erikoistunut selvittämään, missä ne todellisuudessa on otettu ja milloin.”

Tiedon hakemiseen on olemassa monia tekniikoita. Bellingcat-ryhmälle on kehittynyt silmää sille, mitä kuvasta pystytään päättelemään.

”Välillä kuvia voi paikantaa hämmästyttävän vähällä tiedolla. Joskus asiaan pääsee kiinni pelkän kuvassa esiintyvän henkilön avulla”, Kivimäki kertoo.

”Esimerkiksi Ukrainan separatisteilla oli Venäjän ’facebookissa’ eli VK:ssa profiileja, joissa he julkaisivat tekemisiään. Tämän kautta löytyi muitakin, jotka riehuivat samalla alueella.”

Tutkijoille luotettavan tiedon kokonaisarviointi on tärkeintä: kuka on tuottanut tiedon, miksi se on tuotettu, milloin ja missä.

”Bellingcatilla ei ole mitään fiksattua sääntöä, kuinka monta lähdettä tulee olla, mutta aika heikoilla ollaan, jos on vain yksi havainto. Aina pitäisi olla jotain muutakin faktaa.”

Sosiaalisen median kanavat ovat olennainen lähde. Esimerkiksi Ukrainan tapahtumia tutkittaessa Twitter oli aluksi isossa roolissa.

”Sinne päätyi materiaalia, joka oli julkaistu myös VK:ssa”, Kivimäki kertoo.

Myös Instagramin ja Youtuben kautta löytyi kuvia ja videoita. Facebookin roolia tiedonhankinnassa vähentävät sivuston lukuisat rajoitukset.

”VK:ssa oli aluksi vähän rajoitteita, joten sitä oli helppo tutkia. Esimerkiksi Instagramista pystyi aikaisemmin paikan perusteella hakemaan kaiken, mitä oli julkaistu.”

Some muuttuu jatkuvasti. Lainsäädäntö Euroopassa ja Yhdysvalloissa on vaatinut parannusta käyttäjien yksityisyyteen. Tämä on Kivimäen mukaan myönteistä kehitystä, mutta vaikeuttaa tutkimista.

”Sosiaalinen media on sulkeutumassa. Esimerkiksi Instagram on aloittanut rajoittamisen, sieltä ei saa enää vaikkapa paikkatietoja irti. Twitter on lisännyt rajoituksia ja Facebook on mennyt todella kiinni.”

Raporttien julkaisusta ei ole seurannut Bellingcatille oikeuspulmia, mutta eettisiä ongelmia kansalaisjournalismissa on. Silminnäkijähavaintojen julkaisemisessa pitäisi olla varma siitä, ettei lähteiden turvallisuus kärsi. Sivullisten suojeleminen on Kivimäen mukaan tärkeintä.

”Toinen haastava tapaus on ollut nyt, kun Europol on joukkoistanut lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä selvityksiä ja pyytänyt tunnistamaan paikkoja, joissa videot on kuvattu. On suuri riski, että joku muu ehtii paikalle ennen poliisia”, Kivimäki sanoo.

Verkoston jäsenten omakin turvallisuus on ollut uhattuna. Esimerkiksi Ukrainan äärioikeistoa seuranneet ja siitä julkaisseet ovat saaneet uhkauksia.

”Nettimölinää on paljon, mutta se on vain mölinää”, Kivimäki sanoo.

Pari vuotta sitten Bellingcatin tileihin yritettiin murtautua. Erityisesti Sergei Skripalin myrkytystapauksen tutkijaan kohdistetaan Kivimäen mukaan jatkuvasti murtautumisyrityksiä.

”Todennäköisesti valtiolliset toimijat koettavat saada tietoa haltuunsa. Itse en tähän mennessä ole pelännyt oman turvallisuuteni puolesta.”