Vapaa kiekkojournalisti Uuge Kojola saa yhdestä joukkueesta itselleen elannon

Uuge Kojola on harvinaislaatuinen yrittäjä Suomessa: hän on elättänyt itsensä vuodesta 1994 vain yhtä urheiluseuraa, helsinkiläistä jääkiekkojoukkuetta HIFK:ta seuraamalla.

Välillä Kojolan palkan on maksanut journalistinen työnantaja, välillä yrityssponsori. Hän on tehnyt radiolähetyksiä, blogeja ja videoita, mutta aihe on ollut aina sama: HIFK.

”Suomessa on vähän tiedotusvälineitä, jotka voisivat osoittaa vakituiselle toimittajalle seuranta-alueeksi vain yhden joukkueen. Yrittäjänäkin täytyy löytää yritysyhteistyökumppani”, Kojola kertoo.

Kojolan kaltaisia, yhdelle joukkueelle omistautuneita tekijöitä on maailmalla paljon: erityisesti urheilusta viihdeteollisuutta muovanneessa Yhdysvalloissa, mutta myös suurten seurojen Espanjassa, Saksassa, Italiassa ja Englannissa. Nämä toimittajat seuraavat usein oman alueensa valtaseuraa, kuten jenkkifutisjoukkuetta, jalkapallo-, koripallo-, käsipallo- ja jääkiekkojoukkuetta tai F1-tallia.

He ovat usein itsekin tunnettuja. Niin myös Kojola. Hän kertoo, että esimerkiksi HIFK:n vanhemmat pelaajat varoittelevat uusia hankintoja hänen omaperäisistä kysymyksistään.

Myös seuran fanit ovat oppineet etsiytymään Kojolan perässä aina uusille julkaisualustoille. ”Punaisessa perheessä” moni tunnistaa Kojolan Nordenskiöldinkadun varrella olevan jäähallin käytäviltä haastatteluita tekemässä.

Kojola sanoo kohtelevansa myös muiden seurojen pelaajia reilusti ja nämä häntä.

”Vaikka seuraan HIFK:ta, minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada haastattelua muiden joukkueiden pelaajilta.”

Kojolasta tuli jääkiekkotoimittaja Radio Cityssä. Hän aloitti siellä musiikkitoimittajana vuonna 1992, mutta pian hänen tehtäviinsä sisällytettiin myös Lätkämaailma-ohjelma. Siinä seurattiin kaupungin omaa joukkuetta HIFK:ta.

Niin käynnistyi myös Kojolan pitkä yhteistyö panimoyhtiö Sinebrychoffin kanssa. Se kustansi Radio Cityn ohjelman.

Kojola ei muista, että yhteistyökumppanilla olisi tuolloin ollut sanomista sisältöihin.

”Silloin annettiin palaa kunnolla, mikäli aihetta oli. En tosin ole senkään jälkeen sensuroinut mitään, minkä olen kokenut tärkeäksi kertoa.”

Kun Lätkämaailma loppui, Kojola alkoi tehdä juttuja HIFK:sta suoraan Koffin ja Snickers-suklaapatukoiden verkkosivuille.

”Tarvittiin vain toimiva nauhuri ja kamera sekä rikkaan äidinkielemme variaatiot. Vapaana kiekkojournalistina oma liiketoiminta oli helppo käynnistää”, Kojola kertoo.

Kojola teki Snickersin tuella esimerkiksi patukan ”Nutcase”-mainoskampanjaan liittyvää blogia. Kampanjassa oli urheilijayhteistyökumppaneina kaukaloiden kovanyrkkejä, muun muassa HIFK:ssa tuolloin pelannut Pasi Nielikäinen. Kojolan teksteissä Nielikäistä ei kuitenkaan korostettu, eikä sponsori sitä pyytänyt.

Myöskään Sinebrychoff ei ole koskaan puuttunut Kojolan värikkäisiin, oikeinkirjoitussääntöjä venyttäviin ja paikoin kiistanalaisiin kirjoituksiin.

Kojolan teksteissä vilisee puhekielestä litteroidulta vaikuttavia lauseita, esimerkiksi ähinää ja puhinaa kirjoitetussa muodossa – kuin bluesmuusikon sanoituksissa. Toisaalta hän käyttää älykkäitä sanaleikkejä ja vertauskuvia, joita HIFK:n kannattajat myöhemmin lainaavat.

Ja kun hyvin asioista perillä oleva Kojola kirjoittaa ”elämme mielenkiintoisia aikoja”, se enteilee uuden hankinnan saapumista joukkueeseen.

”Ovat jotkut juttujeni kohteet joskus hermostuneet, kuten niin ikään Koffin leirissä ollut TPS:n valmentaja Hannu Jortikka”, Kojola sanoo.

Jortikka ei olisi halunnut antaa Kojolalle haastattelua huonosti menneen ottelun jälkeen – ja Kojola kirjoitti siitä omaan tyyliinsä.

”Mutta rahoittajien puolelta ei ole koskaan otettu yhteyttä, eikä sopimuksiin ole kirjattu mitään ehtoja julkaisujen sisältöön liittyen.”

Kojola kertoo, ettei häntä ole koskaan esimerkiksi pyydetty nostamaan esiin tiettyjä näkökulmia.

”Minulla on ollut aina vapaa valinta. Olen sen verran kapinallinen, että tiukan muodon määrääminen ei kyllä toimisi, tämän olen myös tehnyt selväksi. Osaan kyllä kuunnella, kysellä ja olla tarvittaessa hiljaa sponsorin visioita tulkitessa.”

Tänä syksynä Kojola on palannut Radio Cityyn. Hänen videoraporttejaan julkaistaan radion sosiaalisen median kanavissa ja haastatteluja sekä suorina että taltioituna radiossa.

Kojola on aina kokenut tekevänsä HIFK:sta uutisoidessaan journalismia, ei esimerkiksi tiedottamista.

”Työni ei ole minulle sokea palvontakultti. Olen mennyt aina jääkiekko edellä. Minua kiinnostavat urheilu ja sen tekijät, yli maiden, mantujen ja seurarajojen.”