Sateenkaaritermien kanssa on hyvä olla tarkkana. Näin välttää virheet ja kunnioittaa ihmisarvoa.

Translain uudistus, sateenkaarisertifikaatit, seksuaalivähemmistöjen oikeudet – sateenkaariaiheita käsitellään mediassa entistä enemmän. Esimerkiksi uutismediassa translaki on pinnalla, sillä hallitus on luvannut uudistaa sitä.

Sateenkaaritermistö tuottaa kuitenkin toimittajille päänvaivaa. Esimerkki yleisestä mokasta: toimittaja käyttää termiä homoliitto kertoessaan yleisesti samaa sukupuolta olevien liitoista. Se on virhe. Liiton voi hyvin solmia esimerkiksi kaksi biseksuaalia.

Setan tiedottaja Eliisa Alatalo ja Kansainvälisen sateenkaarijärjestön ILGA-Euroopan toinen vt. puheenjohtaja Viima Lampinen toivovat toimittajilta paitsi tarkkuutta termien kanssa, myös yleistä harkintaa. Lampinen nostaa esiin tilanteet, joissa esimerkiksi poliitikko sanoo haastattelussa jotain ilmiselvän homovihamielistä ja toimittaja kirjaa sen juttuun sellaisenaan.

”Toivoisin, että toimittajat uskaltaisivat toteuttaa ammattitaitoaan ja osaamistaan sen sijaan, että pelkistävät itsensä sanelukoneiksi”, Lampinen sanoo. Hänestä toimittajien tulisi jo haastattelutilanteessa haastaa poliitikon homovihamielistä kommenttia jatkokysymyksillä.

Alatalon ja Lampisen mukaan sateenkaariaiheiden käsittelemiseen ei sinänsä tarvita mitään kommervenkkejä. Riittää, että toimittajat käyttävät ammattitaitoaan, noudattavat Journalistin ohjeita ja kunnioittavat ihmisoikeuksia.

Jos kuitenkin tarvitsee kättä pidempää, Seta tarjoaa avuksi esimerkiksi Alatalon kirjoittamaa toimittajaopasta, josta ilmestyi syyskuussa neljäs versio Sateenkaari journalismissa.

Mihin Journalistin ohjeiden kohtiin sitten kannattaa kiinnittää erityishuomiota? Ilmiselvä kohta on 26, jonka mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava ja sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.

Lisäksi Setan Alatalo mainitsee muun muassa kohdan 15: Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.

Oppaassa hän kirjoittaa, että usein esimerkiksi pride-uutisoinnissa mainitaan otsikossa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, mutta jutuissa kerrotaan vain seksuaalivähemmistöjen tilanteesta, jolloin otsikoinnille ei löydy sisällöstä vastinetta.

JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä aiheellista mediakritiikkiä on se, että sukupuolivähemmistöt eivät näy riittävän monipuolisesti mediassa. Sen sijaan Journalistin ohjeet eivät edellytä, että otsikko on tyhjentävä ja yksiselitteinen. Käsitteitä voi otsikossa käyttää laajemmin tai suppeammin kuin itse jutussa.

Grundström ei ole lukenut Setan uusinta toimittajaopasta, mutta pitää tämän tyyppisiä oppaita lähtökohtaisesti hyödyllisinä palveluina toimittajille. Opas voi tuoda esiin journalismin vinoumia ja puutteita ja auttaa pohtimaan, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää aihetta voisi käsitellä tai mitä termejä kannattaisi käyttää.

Hän kuitenkin muistuttaa, että tiedotusvälineillä on velvollisuus tehdä sisältöä koskevat ratkaisut journalistisin perustein, eikä päätösvaltaa saa luovuttaa toimitusten ulkopuolelle.

”Mutta varmasti tällaiset oppaat voivat auttaa journalistista päätöksentekoa”, Grundström sanoo.

JSN kävi viime vuoden lopulla läpi kaikki neuvostossa käsitellyt, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyvät ja ohjeeseen 26 kohdistuvat kantelut koko 2000-luvulta. Niitä oli kahdeksan, ja vain kahdessa oli tullut langettava – joskin Grundströmin mukaan vanhimmat vapauttavat päätökset eivät ehkä vastaa täysin nykyistä ajattelutapaa.

Grundström korostaa, että JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta.

”Sananvapautta joudutaan puolustamaan sellaisissakin tilanteissa, joissa journalismi on huonoa”, Grundström sanoo. JSN ei ota kantaa journalismin laatuun.

Grundström toteaa, että päätöksiä tehdessä harkitaan kokonaisuutta ja punnitaan Journalistin ohjeiden eri kohtien painoarvoa. Esimerkiksi toukokuussa Syd-Österbotten sai vapauttavan päätöksen julkaisemastaan mielipidekirjoituksesta, jossa paikallisen seurakunnan kappalainen puolusti seurakuntansa kirkkoherran aiemmin esittämiä jyrkkiä ja syrjiviä mielipiteitä seksuaalivähemmistöistä.

JSN totesi päätöksessään, että mielipidekirjoituksessa vähintäänkin kyseenalaistettiin seksuaalivähemmistöjen ihmisarvo ja käytettiin halventavia ilmaisuja heidän elämäntavastaan. Vapauttava päätös tuli muun muassa sillä perusteella, että paikallisella yleisöllä on oikeus tietää seurakunnan pappien syrjivistä näkemyksistä.

Palataan vielä termeihin. Kannattaako toimittajan puhua esimerkiksi intersukupuolisista, jos lukija ei ymmärrä, mitä sana tarkoittaa?

Setan Alatalon mielestä kannattaa, koska siten voi antaa yleisölle tietoa maailmasta, monipuolistaa kuvaa ihmisyydestä ja purkaa normeja ja stereotypioita. Tarvittaessa termit täytyy selittää, kuten muissakin aiheissa.

”Miten joku vakausmekanismi on selitetty ihmisille ensimmäisen kerran”, Alatalo ottaa esimerkin.

ILGA-Euroopan Lampisen mielestä huoli termien vaikeudesta on turhaa ja lukijoita aliarvioivaa. Vähiten käytetyt termit voivat toki olla vieraita, mutta niidenkin merkityksen voi tuoda ilmi kontekstissa. Lampinen haluaisi jo mennä eteenpäin siitä, että sateenkaarijuttujen kyljissä julkaistaan faktalaatikoissa juttuun liittymättömiä listauksia erilaisista sateenkaari-identiteeteistä ja termien selityksiä.

Jos toimittaja käsittelee jutussaan haastateltavan sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista, Lampisen mielestä olisi paras kysyä haastateltavalta itseltään, miten tämä ne määrittelee, ja käyttää sitten haastateltavan määritelmiä.