Paluumuuttajat

”Rakastin työtäni tasavallan presidentin viestintäpäällikkönä. Koko ajan sattui ja tapahtui, ja sain olla mukana ihan mielettömissä jutuissa.”

Keväällä tasavallan presidentin viestintäpäällikkö Katri Makkonen katseli television eduskuntavaalitenttejä. Hän huomasi, että haluaisi olla studiossa haastattelemassa ehdokkaita suorassa lähetyksessä.

Samoihin aikoihin A-studiossa avautui juontajan paikka. Makkosta mietitytti, miltä tuntuisi palata yhtiöön, jossa hän oli jo tehnyt journalistina lähes kaikkea mahdollista, ja työhön, josta oli kuusi vuotta sitten lähtenyt – saatuaan presidentiltä elämänsä työtarjouksen.

Lopulta Makkonen vastasi A-studion työtarjoukseen kyllä, yllättäen itsensäkin.

”Lähtöpäätös ei ollut missään nimessä helppo.”

Moni journalisti on viime vuosina vaihtanut viestinnän töihin kyllästyttyään väheneviin resursseihin, kiireeseen, digitaalisuuden huonoihin puoliin ja työmahdollisuuksien puutteeseen – tai koska yksinkertaisesti haluaa tehdä viestintää. Katri Makkosen ja Eeva Lehtimäen kaltaisia paluumuuttajiakin kuitenkin on.

Eeva Lehtimäki aloitti 12. elokuuta työt MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen päällikkönä palaten taloon, jossa oli ennen lähtöään työskennellyt 17 vuotta. Siinä välissä, kesällä 2015, viestintätoimisto Ellun Kanojen toimitusjohtaja Taru Tujunen pyysi Lehtimäkeä töihin – ja tämä suostui.

Vaikka yt-neuvotteluja oli ollut Maikkarilla taajaan, Lehtimäki tykkäsi työstään ja työyhteisöstään. Hän vastasi Tujusen kutsuun, koska oli kyllästynyt suomalaiseen politiikkaan, jota oli tarkastellut työkseen vuodesta 1999 ja joka oli hänestä muuttumassa ikävään suuntaan.

Toinen syy oli halu oppia pitkä uran jälkeen uutta.

Viestintätoimistossa opittavaa riitti. Vaikka toimittajan kontakteja, kiteyttämisen taitoa ja ymmärrystä median logiikasta arvostettiin jopa korkeammalle kuin median sisällä, työhön kuului myös tehtäviä, joista Lehtimäellä ei ollut mitään kokemusta.

”Silloin pitää kestää oma vajavaisuutensa ja se, että joissain asioissa aloittaa aika pohjalta – alkaen powerpointien ja luentojen koostamisesta.”

Uutta Lehtimäelle oli myös laajojen strategisten analyysien tekeminen ja blogikirjoittaminen. Viestintäprojekteissa hän sai usein huomata, että se, mikä oli sähäkän ja suoraviivaisen journalistin mielestä myyvintä, kiinnostavinta ja pantava toimeen saman tien, vaati asiakkaan mielestä harkintaa.

Katri Makkonen ei myönnä, että siirtyminen A-studiosta tasavallan presidentin kansliaan olisi vaatinut journalistilta isoa sopeutumista.

Osittain kyse on siitä, ettei Makkonen halua eikä voi avata tarkkaan maan korkeimmassa hallinnossa tekemänsä työn yksityiskohtia. Presidentin viestintäpäällikkönä työskennellessään hän ei antanut lainkaan haastatteluja.

Hänestä viestintäpäällikön työ oli journalismin tapaan nopearytmistä, ja myös sen keskeistä sisältöä oli seurata Suomen ja maailman tapahtumia.

Makkonen sanoo naiivin vaikutelman uhallakin ajatelleensa koko ajan olevansa journalistien kanssa samalla puolella – demokratian puolella.

”Totta kai ymmärrän, etteivät journalistit saa valtionhallinnosta kaikkia haluamiaan tietoja, mikä voi luoda kitkaa. Mutta Suomen kaltaisessa maassa suurin osa asioista tulee aikaa myöten julki, niin kuin kuuluukin.”

Kun Makkonen kertoi kesäkuussa palaavansa A-studioon, hän sai paljon kannustavia viestejä mutta myös kriittisiä. Entinen kollega Boris Salomon ihmetteli Facebookissa, miten Ylen riippumattomuuteen vaikuttaa se, että ”vallanpitäjän äänitorvena” työskennellyt Makkonen palaa A-studion juontajaksi.

Makkosen mielestä lähtökohtaisesti ongelmallista journalismia olisi vain se, että hän haastattelisi entistä esimiestään.

”Ennen kuin menin presidentin kansliaan töihin, en ollut koskaan tavannut tai haastatellut presidenttiä. Varmasti selviydyn jatkossakin haastattelematta.”

Miten haastatteluihin vaikuttaa se, että Makkonen tietää valtionhallinnosta asioita, joita moni journalisti ei tiedä?

”Jos kokisin olevani jossain asiassa jäävi, en sitten tekisi siitä haastattelua.”

Vaikka Makkonen sanoo ”vastaajan puolella” tajunneensa, miten vaikeaa nopean kommentin antaminen monimutkaisesta aiheesta voi olla, hän ei usko sen estävän häntä vaatimasta vastauksia journalistina.

Hänen mielestään keskustelu viestinnän ja journalismin rajoista on tärkeää, koska liike edestakaisin tuntuu kasvavan. Samalla jokainen tapaus on nähtävä erillisenä, ja ihmisten työn jäljen on annettava puhua puolestaan.

”Jos olisin työskennellyt viestintätoimistossa tai tehnyt puoluepoliittista viestintää, paluussa journalistiksi voisi olla enemmän ristiriitaa. Olen poliittisesti riippumaton ja toimin viestintäpäällikkönä virkavastuulla. Presidentin viestiä ei ollut tarvetta myydä.”

”Vastasin Facebookissa, että katsotaan työn tuloksia sitten syyskuussa.”

Kun viestijä siirtyy journalistiksi tai tekee molempia töitä yhtä aikaa, herää perusteltu huoli riippumattomuudesta. Harvemmin keskusteluun nousee se, että viestinnän kokemuksesta on journalisteille ja journalismille myös hyötyä.

Katri Makkonen tietää Yleen palatessaan aiempaa enemmän siitä, miten yhteiskunta- ja päätöksentekojärjestelmä toimii. Hänestä journalistien on tärkeää mieltää itsensä paitsi osaksi journalismia myös osaksi maata ja maailmaa. Siinä kokemus muualta auttaa.

Eeva Lehtimäki sanoo lukeneensa Ellun Kanojen raportteja ja kirjoja laatiessaan yhteiskunnan muutoksesta enemmän kuin toimittajana koskaan. Yritysten, organisaatioiden ja järjestöjen edustajien kanssa työskennellessään hän selitti näille toimitustyön taustoja ja opetti, millaisia materiaaleja ja ideoita media mieluiten hyödyntää.

Mediavalmennuksissaan Lehtimäki rohkaisi asiantuntijoita ottamaan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Vaikka hän luonnollisesti työskenteli asiakkaidensa eduksi, hän sanoo valmentamisen hyödyttävän myös mediaa. Mitä useampi asiantuntija rohkaistuu antamaan haastatteluja, sitä moninaisempia ääniä mediassa kuullaan – esimerkiksi enemmän naisia. Haastateltavan esiintymistaito ei Lehtimäen mielestä ole pois toimittajalta, jonka on vastaavasti luotettava omaan ammattitaitoonsa ja taustatyöhönsä.

Toisaalta Lehtimäelle oli valmentajana iso asia tajuta, miten ainutlaatuinen ja harvinainen tilanne haastattelu monelle asiantuntijalle on ja miten tylyltä toimittajien kiire tai tapa käyttää lausuntoja voivat tuntua.

”Tietenkään median ulkopuoliset eivät voi määrätä, mikä on tärkeää ja mitä kerrotaan, ja toimittajan pitää olla kriittinen yleisönsä puolesta. Mutta tulisiko jutuista parempia, jos kiinnittäisimme ihmisten kohtaamiseen enemmän huomiota?”

Toinen iso oivallus oli, ettei toimitusten ulkopuolella olla uutisista yhtä intohimoisesti kiinnostuneita kuin toimituksissa ja että ihmisten ajasta ja huomiosta kilpailee niin tavattoman moni asia.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta journalismi pärjää kisassa?

”Tiedän, että käytännön työssä filosofia helposti jää. Mutta toimituksissa pitäisi olla enemmän aikaa pohtia näkökulmia ja valita, mihin voimat, ajattelu ja parhaat tekijät keskitetään”, Lehtimäki sanoo.

Viestinnän taidot hyödyttivät Lehtimäkeä hänen perustaessaan oman toiminimen vuoden 2018 alussa. Syy Ellun Kanoista lähtemiseen oli halu keskittyä itselle mieluisimpiin töihin parin kasvuyrityksessä vietetyn hektisen vuoden jälkeen. Journalistiksi hän palasi, koska halusi käyttää työssään omaa ääntään.

Lehtimäki ehti olla vapaa politiikan toimittaja ja kolumnisti, kommentaattori, kouluttaja ja juontaja puolitoista vuotta ennen Maikkarilta saamaansa työtarjousta. Jääviysongelmia hän ei kokenut, koska ei ollut Ellun Kanoissa valmentanut puolueita tai poliitikkoja. Yrittäjäksi ryhdyttyään hän kieltäytyi poliittiselta tai työmarkkinakentältä tarjotuista töistä.

Uudessa työssään Maikkarilla Lehtimäki ei usko joutuvansa usein haastattelemaan entisiä valmennettaviaan yrityksistä ja organisaatioista.

”Mutta jos niin kävisi lähitulevaisuudessa, ottaisin asian esiin esimieheni kanssa enkä tekisi haastattelua.”

Valikoituja juontotöitä Lehtimäki aikoo jatkaa myös uuden päivätyönsä ohella, ”koska ammattitoimittajan vetämistä tilaisuuksista nyt vaan tulee parempia.” Ensin to do -listalla ovat kuitenkin paluu toimitusrutiiniin, perusteellinen tutustuminen maan nykyiseen hallitukseen ja eduskuntaan sekä MTV Uutisten uuden yhteiskuntatoimituksen käynnistäminen.

Katri Makkoselta jäivät presidentin kansliaan iso työhuone, assistentti ja työ, jossa hän sai kokea muun muassa valtiovierailuja. Kansliassa työtä tehtiin suojassa monilta journalisteihin kohdistuvilta paineilta.

Toisaalta kansliaan jäivät myös protokolla ja rooli instituutiossa, jonka pitää näyttää koko ajan presidentilliseltä.

Takaisin journalistiksi Makkosen vetivät vapaus ja halu tietää, mitä journalismi nyt on ja mihin se on menossa. Pelko paluusta ”samoille käytäville ” jäi, kun Makkonen tajusi, etteivät sen paremmin journalismi kuin Ylekään ole kuuden vuoden jälkeen sama.

”Tiesin, että jos haluan vielä tehdä journalismia, sen aika on nyt, koska kymmenen vuotta poissa olisi jo liikaa. Minulla on koko ajan ollut vahva journalistin identiteetti ja halusin katsoa, onko se nostalginen ajatus vai totta.”

Makkonen aloitti työt Ylessä 9. syyskuuta. Ensimmäinen hänen juontamansa A-studio lähetettiin tämän lehden painopäivänä 16. syyskuuta.

Vaikka Makkonen halusi palata suoraan lähetykseen, syy ei ollut se, että hänellä olisi missio muuttaa sitä tai journalismia. Hän halusi mukaan kysymään, koska uteliaisuus ja kysyminen ovat aina olleet hänelle luontaista. Näkökulman vaihtaminen on kiehtovaa.

”Kun olin Ylen kirjeenvaihtajana Kiinassa, tykkäsin tehdä pitkiä juttuja radioon ja televisioon, kulkea ihmisten parissa ja katsoa maailmaa alhaalta ylöspäin.”

”Kun vertaan kuutta viime vuotta työhöni journalistina, olen katsonut asioita ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi kun olimme Kiinassa valtiovierailulla, olin presidentti Xi Jinpingin vieraana kansankongressin palatsissa, mukana keskusteluissa ja illallisella. Kirjeenvaihtajavuosinani minua kutsuttiin vain puoluevirkailijoiden kuulusteluihin ja poliisin putkaan. Olin kahdeksan kertaa poliisin huostassa.”

Lue lisää

• Viestintäala houkuttelee yhä toimittajia (Journalisti 8/2017)

• Toimittajasta viestijäksi - Viestintäammattilaiset Kirsi Piha ja Mikael Jungner kertovat, miten toimittaja pärjää viestintätoimistoissa. (Journalisti 2/2016)

• Uusi alku - ”Leipääntyminen iski, kun omille jutuille ei jäänyt aikaa” (Journalisti 10/2014)