Liitto

Kansainvälistä journalistiliittoa repivät sisäiset riidat ja talousongelmat – Pohjoismaiden mitta alkaa olla täynnä

Neljä päivää, satoja puheenvuoroja ja nopeasti nuijittuja päätöksiä. Ei vieläkään aitoa keskustelua tai muutosta toimintaan.

Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) kongressi kesäkuun alussa Tunisian pääkaupungissa Tunisissa oli Pohjoismaille pettymys. Kaikkia maailman ammattiliittoihin kuuluvia toimittajia edustavalle liitolle valitaan kolmen vuoden välein järjestettävässä kongressissa uudet päättäjät ja linjataan tavoitteet.

Kokouksessa tehtiin hyviäkin päätöksiä, hyväksyttiin muun muassa kansainvälinen etiikan peruskirja. Suomelle, Ruotsille, Tanskalle ja Norjalle tärkeät uudistukset jäivät kuitenkin sivuosaan. Niiden yhteinen ehdokas ei päässyt liiton 21-jäseniseen hallitukseen, ja mikä tärkeämpää, aloite IFJ:n ylimpien päättäjien toimikausien rajoittamisesta yhdeksään vuoteen hylättiin.

Kyseessä ei ollut vain yksittäinen tappio tai huono kokous. Pohjoismaille päätökset olivat todiste siitä, ettei liiton pitkään jatkuneita ongelmia haluta korjata tai edes tunnusteta.

Ja ongelmia maailmanliitossa on kosolti. Sen toiminnasta puuttuu avoimuutta, yhteistyökykyä, demokraattisuutta ja tahtoa uudistua, pohjoismaisten liittojen puheenjohtajat sanovat.

”Kuvaavaa on, että meitä pyydettiin hyväksymään budjetti, jota emme olleet nähneet”, Suomen Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho kertoo.

Se saatiin lopulta sähköpostitse, kokoustilan kehnon verkkoyhteyden turvin.

Vaikka moni päätös tehtiin kokouksessa yksimielisesti, taustalla vellovat ristiriidat, jotka jakavat maita voimakkaasti. Karkeasti jakaen Pohjoismaiden kanssa samoilla linjoilla ovat esimerkiksi Saksa, Belgia ja Kanada, eri mieltä taas muiden muassa Iso-Britannia, Ranska, Brasilia, Kolumbia ja monet Lähi-idän maat. Jakolinjat eivät ole pysyviä, mutta juopa sitäkin syvempi.

IFJ on journalistien ja media-alan työntekijöiden ammattiliittojen keskusliitto. Nykymuodossaan se perustettiin kylmän sodan aikana. IFJ:n eli ”Brysselin liiton” oli määrä olla vastavoima neuvostomyönteiselle journalistien maailmanliitolle IOJ:lle.

Suomen Journalistiliitto on ollut IFJ:n jäsen vuodesta 1956. Tänä vuonna se tilittää maailmanliitolle jäsenmaksuna 45 500 euroa.

Pohjoismaat ovat IFJ:n suurimpien rahoittajien joukossa. Aiemmin ne olivat järjestössä myös vaikutusvaltaisia. Maiden liitot ovat aina valmistelleet asiansa huolellisesti ja tehneet yhteistyötä.

”Tunisin kongressissa putsattiin viimeinenkin Pohjoismaiden edustaja pois hallituksesta. Jotkut vähän kauhistuivat ja kysyivät, onko se ongelma”, Journalistiliiton kansainvälinen asiamies Juha Rekola kertoo.

”Ja kyllä se alkaa olla ongelma. Emme halua uhkailla rahalla, mutta totuus on, että ulos juntatut maat maksavat ison osan toiminnasta. Jos ne kyllästyvät, korttitalo hajoaa saman tien.”

IFJ on ollut talousvaikeuksissa pitkään, ja sen sisällä riidellään toiminnan uudistamisesta ja tehostamisesta. Pohjoismaat haluaisivat tehokkaampaa edunvalvontaa, enemmän tietoa liiton rahojen käytöstä sekä yhteistyötä muiden sananvapausjärjestöjen kanssa. Esimerkiksi Britannian ja Ranskan liitot taas edustavat ehdotonta ay-perinnettä, joka nojaa tulisieluisiin julkilausumiin.

Lisäksi käsitys hyvästä hallinnosta, järjestökulttuurista ja avoimuudesta on eri maiden välillä hyvin erilainen. Osa kansallisista liitoista on tiiviissä väleissä oman maansa hallinnon kanssa.

 

Solmuun ovat menneet myös henkilösuhteet.

Vuonna 2013 maailmanliiton sisäiset ristiriidat kärjistyivät pahasti. Ne henkilöityivät silloiseen puheenjohtajaan, brittiläiseen Jim Boumelhaan, jonka kahdentoista maan yhteisrintama yritti syrjäyttää Dublinissa pidetyssä kongressissa. Venäjä kuitenkin lipesi rivistä juuri ennen äänestystä, ja Boumelha sai vuonna 2007 alkaneelle kaudelleen jatkon.

Osa kansallisista liitoista harkitsi tuolloin eroa. Boumelha on järjestössä erittäin ristiriitainen hahmo, jonka tekemisiä ruodittiin kriittisesti Tanskan ja Norjan liittojen Journalisten-lehdissä vuoden 2013 kokouksen jälkeen. Jutuissa Boumelhaa syytettiin muun muassa IFJ:n aiemman pääsihteerin savustamisesta ulos paikaltaan ja tuotiin esiin puheenjohtajaäänestykseen liittyvät epäselvyydet: ääniä oli annettu enemmän kuin niitä piti olla.

Boumelha syytti lehtiä ja niiden emoliittoja mustamaalaamisesta. Eikä hän ole unohtanut asiaa vieläkään, vaan viittaa siihen myös Journalistin haastattelussa.

Ristiriidoista huolimatta Pohjoismaat jatkoivat liitossa.

Boumelha luopui puheenjohtajuudesta vuonna 2016 ja on siitä lähtien toiminut liiton taloudenhoitajana. Tunisian kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin marokkolainen Younes M’Jahed, joka on myös toiminut IFJ:n luottamustehtävissä pitkään.

Esimerkiksi norjalaisten mielestä liiton on vaikea uudistua, koska sen päättäjät eivät juuri vaihdu.

”Kun samat ihmiset valitaan luottamustehtäviin yhä uudelleen, uudistusten ja muutosten tekeminen on hankalaa”, Norjan journalistiliiton puheenjohtaja Hege Iren Franzen sanoo.

 

”Brysselin liiton” keskustoimisto sijaitsee tietenkin Brysselissä, Rue Loin varrella – erinomaisella lobbausetäisyydellä EU-kortteleista. Toimistorakennus on hulppea, mutta yläkerran kapeiden käytävien varrella on tavallisia, vähän nuhjuisia konttoreita.

Toimistossa on 11 työntekijää. Matalia, paperipinojen täyttämiä työhuoneita ovat jakamassa myös Euroopan journalistiliiton EFJ:n viisi työntekijää.

Juuri nyt, 11. kesäkuuta, toimistolla on hiljaista: lähes kaikki työntekijät ovat Tunisian kokouksessa.

Toimistorakennuksen käytäville on tullut myös ei-toivottua väljyyttä. Samassa talossa työskenteli aiemmin paljon kansainvälisiä toimittajia, mutta nyt moni toimitus on vähentänyt henkilöstöä ja etsinyt halvempia työtiloja, kertoo toimistolla tuolloin työskennellyt Adrien Collin. Hän siirtyi elokuussa EFJ:n leipiin.

Media-alan talousvaikeudet ovat yksi syy maailmanliiton ongelmiin. Kun journalisteja irtisanotaan, ohenevat myös kansallisten ammattiliittojen jäsenmäärä ja tulot, eivätkä ne voi maksaa jäsenmaksuja entiseen tapaan. Vuosien 2017 – 2018 välillä IFJ:n toteutuneet jäsenmaksutulot vähenivät viitisen prosenttia. Osa maista on jättänyt ne maksamatta.

”Media on kriisissä Euroopassa, media on kriisissä kaikkialla, joten myös IFJ on kriisissä”, Collin sanoo.

Maailmanliitto on reagoinut tulojensa vähenemiseen kuluja karsimalla. Esimerkiksi aluetoimistoille annettua rahoitusta ja työntekijöiden työaikaa vähennettiin. Yksi työntekijä irtisanottiin, mistä koitui liitolle kuluja. Suomalaiset ovat kritisoineet irtisanomispäätöstä, koska irtisanotun yksi tehtävä oli hankkia liitolle kaivattua projektirahoitusta.

Projektirahoitus tuo IFJ:lle noin 27 prosenttia tuloista ja kilpailu siitä on aina vain kovempaa. Samaa pottia ovat jakamassa myös muut kansainväliset sananvapausjärjestöt, joiden kanssa liitto ei ole hakeutunut yhteistyöhön osin poliittisista syistä. Pohjoismaiden mielestä IFJ:n pitäisi olla avoimempi yhteistyölle.

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan journalistiliittojen puheenjohtajat korostavat silti, että niiden mielestä IFJ tekee edelleen tärkeää työtä.

”Vuosien aikana on käyty paljon keskustelua ja kirjoitettukin ongelmista IFJ:n läpinäkyvyydessä ja johdossa. Ei siis ole mikään salaisuus, että olemme nostaneet asiat keskusteluun ja halunneet niihin muutosta. Samaan aikaan olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä IFJ:n tekemään solidaarisuustyöhön”, Ruotsin journalistiliiton puheenjohtaja Ulrike Hyllert sanoo.

Hän korostaa myös, että liiton aluetoimistot ovat kehittäneet toimintaansa hyvin – ongelmat koskevat lähinnä järjestön johtamistapaa.

Myös suomalaiset vakuuttavat, että Journalistiliitto on sitoutunut IFJ:n tavoitteisiin.

”Emme sano, että meidän pitäisi saada rahoillemme vastineeksi valtaa. Kritisoimme sitä, että meidän kaikkien rahat käytetään tehottomasti”, Juha Rekola sanoo.

 

Syyskuun alussa Pohjoismaiden liittojen puheenjohtajat olivat koolla Helsingissä. He linjasivat yhdessä aikovansa ajaa ratkaisuja liiton ongelmiin demokraattisia reittejä pitkin, vielä kerran.

Hanne Ahon mukaan on vaikea sanoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Voi olla, että liiton rahatilanne pakottaa sen uudistumaan.

”Talous on valitettavasti hyvä ongelmanratkaisija”, Aho sanoo.

Kaikesta on aistittavissa, että Pohjoismaiden kärsivällisyys alkaa loppua.

”Kansainvälinen solidaarisuus ja vahva, maailmanlaajuinen liitto ovat meille tärkeitä, mutta olemme kysyneet samoja kriittisiä kysymyksiä vuosikaudet”, Tanskan liiton puheenjohtaja Tine Johansen sanoo.

Hän ei uskalla arvioida, millä todennäköisyydellä liiton ongelmat saadaan ratkaistua.

”Ei aavistustakaan. Mutta aiomme jatkaa vastausten vaatimista.”

Kansainvälinen journalistiliitto IFJ

IFJ edustaa edustaa 187 ammattiliittoa 140 maasta. Sen tehtävänä on auttaa kansallisia liittoja puolustamaan työntekijöiden oikeuksia ja turvaamaan lehdistönvapautta. Liitto muun muassa ottaa kantaa vangittujen toimittajien puolesta, kouluttaa kehitysmaiden toimittajia ja tukee ammattiyhdistystoiminnan käynnistämistä.

Suurin osa IFJ:n tuloista tulee jäsenmaksuista. Suomen Journalistiliitto maksaa sille tänä vuonna 45 500 euroa ja Euroopan journalistiliitolle EFJ:lle 11 000 euroa. Ollakseen EFJ:n jäsen on oltava IFJ:n jäsen.

Lisäksi IFJ saa avustuksia ja projektirahoitusta muun muassa EU:lta ja ruotsalaiselta ammattiliittojen Union to union -kehitysyhteistyösäätiöltä.

Liiton kolmas tulonlähde ovat sen myöntämät kansainväliset pressikortit.

Maailmanliiton johto myöntää talouspulmat, muttei tunnista muuta kritiikkiä

Kansainvälisen journalistiliiton (IFJ) puheenjohtaja Younes M’Jahed kiistää, että hänen kesäkuusta saakka johtamaansa liittoa kohtaan osoitettu kritiikki kaikuisi kuuroille korville. Päinvastoin, liiton johto on valmis kuulemaan rakentavaa kritiikkiä ja vastaamaan siihen.

Palautteen kuitenkin täytyy olla hyvin perusteltua, M’Jahed korostaa. Siksi häntä oudoksuttavat syytökset vanhanaikaisuudesta ja tehottomuudesta.

Hankalan taloustilanteen IFJ:n johto myöntää. Liitto on kuitenkin tehnyt säästötoimia, joiden myötä vuosien 2017 ja 2018 tilinpäätökset olivat plussalla. Kaikkiaan sen taloudellinen asema on kolme viime vuoden aikana kohentunut.

Pääsihteeri Anthony Bellanger arvioi, että esimerkiksi projektirahoituksen saaminen on jatkossakin hankalaa, koska samoja rahoja haikailee niin moni muu toimija.

Sen sijaan muuta kritiikkiä Bellanger ei tunnista. Pääsihteeri kertoo jopa yllättyneensä siitä, että jotkut maat ovat tyytymättömiä Tunisin kokoukseen ja järjestön toimintaan. Hän toki ymmärtää sen, että oman ehdokkaan häviö harmittaa. Kyse ei kuitenkaan ole Bellangerin mukaan siitä, että kriittisiä ääniä ei haluttaisi hallitukseen.

Bellanger korostaa, että liittojen edustajat saavat halutessaan kaiken tiedon. Suomen liiton kokemus asiasta kuitenkin on, että tietoja pitää erikseen vaatia. Esimerkiksi tiedot tulevista säästötoimista ja liiton varallisuudesta ovat olleet epämääräisiä.

Taloudenhoitaja Jim Boumelha sanoo taloudellisen tilanteen pysyvän epävarmana, sillä epävarmuus jatkuu myös media-alalla. Hänen mukaansa liitto on jo tehnyt mittavia säästötoimia ja uusia kohteita voi olla vaikea löytää. Toisaalta aluetoimistojen toimintaa voidaan kehittää jatkossakin niin, että ne pärjäisivät käytännössä omillaan.

”Osa on jo lähellä sitä”, Boumelha sanoo.

Pohjoismaiden muu kritiikki suututtaa häntä; Boumelha pitää sitä poliittisesti motivoituneena. Hänen mielestään maiden pitäisi viedä kritiikkiään eteenpäin ensisijassa demokraattisten kanavien kautta. Muu on ylimielistä.

”Jos muut jäsenet luottaisivat Pohjoismaihin, heillä olisi paikka IFJ:n johdossa.”

Marja Honkonen