Freelancekuvittaja Ulla Donner teki ahdistavista tunteistaan sarjakuvakirjan

”Olin ajatellut, että sarjakuva on ’akuankkaa’. Kun kävin siitä kursseja opiskelijavaihdossa Pariisissa, tajusin, että sillä voikin kertoa melkein mitä vaan, että kuvaa ja tekstiä voi yhdistää niin kuin parhaaksi näkee. Se tuntui vapauttavalta vastakohdalta graafiselle suunnittelulle, jonka koin olevan täynnä sääntöjä siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa makua, mikä coolia ja mikä liian nättiä”, sanoo kuvittaja ja graafikko Ulla Donner.

Vaihdosta palattuaan Donner työsti oivalluksiaan kandidaatintyössään Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun koulutusohjelmaan. Osana työtä syntyi sarjakuva Spleenish, jonka hän myöhemmin laajensi sarjakuvaromaaniksi. Se ilmestyi S&S:lta ensin ruotsiksi ja sitten suomeksi vuonna 2017.

”Ehkä sarjakuva tuntui vapauttavalta myös siksi, että en tiennyt siitä paljonkaan. Spleenish syntyi kokeilunhalusta, innosta ja improvisoiden, välillä teksti, välillä kuva edellä. Koska yhtenäistä käsikirjoitusta ei ollut, yhdistin kuvat punaisella värillä. Mustaa en halunnut, koska se on niin synkkä. Vaikka kirja käsittelee kriisiä, ahdistusta ja masennusta, halusin, että se on hauska, ilman raskauden ja itsesäälin tuntua.

Spleenish käsittelee kokemiani tunteita, mutta mikään sen anekdooteista ei ole tapahtunut sellaisenaan. Ahdistus on usein tuottamatonta, mutta sarjakuvasta löysin tavan luoda siitä jotain. Aiheen julkinen käsittely ei pelottanut, koska aikamme on niin täynnä ihmisten tarinoita. Omia kokemuksiaan saa käsitellä juuri niin hilpeästi tai epäkunnioittavasti kuin haluaa. Toisten kokemusten kanssa olisi vaikeampaa.

Teknisesti kirja oli työläs, ja käännökseen tekstasin ja sommittelin tekstit vielä uudestaan. Idea Spleenishin tarjoamisesta kustantamoon tuli äidiltäni. S&S tuntui luontevalta, koska olin tehnyt sinne aiemmin freelancetöitä. Vaikka tein kirjaa itsenäisesti, kustantamon kannustus oli tärkeää. Kun valitin, että kirja on liian huono, he totesivat: jatka tekemistä.

Varsinainen leipätyöni ovat lehtikuvitukset ja kirjasuunnittelu. Koska sarjakuvassa teen kuvat, tekstit ja taiton itse, itseensä on helppo väsyä. Kuvittaessani istun ikään kuin takapenkillä, ja matkaa johtaa toisen teksti, vaikka valitsenkin, mihin tartun siinä. Enenevä sarjakuvan tekeminen näkyy kuvittamisessa. Kun ennen keskityin visuaaliseen kauneuteen, nyt haluan saada kuviini myös huumoria.”