Kannustusta ja vapaat kädet annetaan, mutta lisää työaikaa ei. Näin sosiaalisen median sisältöjen odotetaan monissa toimituksissa edelleen syntyvän – samalla, kun paineet ammattimaisempaan ja aktiivisempaan somen tekemiseen kasvavat.
Usein tuloksia syntyykin. Kouvolan Sanomissa toimittajat Johanna Tenovirta ja Pinja Valkonen virkistivät lehden some-kanavat päädyttyään yhtä aikaa toimituksen viime syksynä uudistettuun verkkodeskiin.
”Esimerkiksi Instagramin seuraajamäärä nousi tuhannella. Se oli hyvä palaute siitä, että kannatti tehdä”, Tenovirta kertoo.
Tenovirtaa ja Valkosta ajoivat oma innostus ja muiden toimitusten esimerkki. Työnantaja ei sometyön kirimiseen velvoittanut, kehuja on kyllä tullut. Uudet kanavat palkitsevat tekijänsä myös itse.
”Somessa näkee heti, puhutteleeko juttu lukijoita. Saan siitä kiksit”, nykyisin tuottajana työskentelevä Valkonen sanoo.
”Se koukuttaa”, Tenovirta lisää.
Sometyö ei tunnu heistä sen vuoksi kuormittavalta, vaikka se valuu vapaa-ajallekin. Toimituksessa on silti myös niitä, joille keikalta pyydetyt päivitykset ovat vain ikävä lisä.
”Heille se on työtä työn päälle”, Valkonen toteaa.
Sometyö palkitsee aktiiviset, mutta rasittaa niitä, jotka tekevät sitä velvollisuudentunnosta. Tämä käy ilmi Jyväskylän yliopiston tutkijoiden Lauri Haapasen ja Marika Paason tekemissä haastatteluissa.
”Some on positiivinen noidankehä. Mitä aktiivisempi on, sitä enemmän siitä kokee saavansa”, Paaso sanoo.
Väitöstutkimustaan tekevä Paaso ja aiheesta artikkelia valmisteleva Haapanen kysyivät aiheesta 48 toimittajalta. Haapasen tutkimus keskittyy someen osana toimitustyötä, Paason toimittajien omaan someaktiivisuuteen. Tutkimukset ja haastattelut ovat erilliset, mutta havainnoissa toistuvat samat ristiriidat:
Työnantajat toivovat toimittajien panostavan someen, mutta työaika ja -tavat jäävät työntekijän murheiksi. Somessa pitää olla, mutta on epäselvää, mitä siellä pitäisi tehdä. Somen odotetaan hoituvan ”siinä sivussa”.
”Vaikka sosiaalisen median roolia pidettäisiin toimituskokouksissa tärkeänä, kukaan [haastateltavista] ei kertonut, että siihen käytännössä osoitettaisiin työaikaa”, Haapanen sanoo.
Aktiivinen someläsnäolo työroolissa sopii hyvin kokonaistyöajassa eläville erikoistoimittajille ja huonosti säännöllistä työaikaa tekeville rivitoimittajille, joiden pitäisi tuottaa tauotta juttuja. He hoitavat sometyönsä usein vapaalla.
Haastatteluissa ei tullut vastaan käytäntöä, jossa vapaa-ajan someaktiivisuus työroolissa olisi jollain tapaa korvattu.
”Varmasti kuitenkin ollaan tyytyväisiä, kun joku pitää yllä yleisösuhdetta sunnuntai-iltana”, Paaso sanoo.
Toisaalta toimittajat kokevat somen niin luontevaksi osaksi ammattiaan, etteivät odota siitä erillistä korvausta.
Suurissa toimituksissa viralliset kanavat ovat nimettyjen työntekijöiden vastuulla. Esimerkiksi Helsingin Sanomiin on vakiinnutettu sometuottajan tehtävä, vaikka päivityksiä tekevät myös uutisdeskin toimitussihteerit ja osastojen esimiehet, toimitussihteeri Verna Vuoripuro kertoo.
Itsekin sometuottajana työskennellyt Vuoripuro vastaa sosiaalisen median kehittämisestä. Hänen mukaansa HS ei pakota, mutta kannustaa toimittajien omaa someläsnäoloa ”voimakkaasti”. Vapaa-ajan aktiivisuutta ei ole toistaiseksi hyvitetty työajasta.
Myös Ylessä pääsomekanavia ylläpitävät sometoimittajat. Uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajan Riikka Räisäsen mukaan monet toimittajat ovat aktiivisia somessa työrooleissa. Hän painottaa, että se on vapaaehtoista ja lähtee omasta innosta.
”Sellaista keskustelua ei ole toistaiseksi tullut, että someajasta haluttaisiin palkkaa”, Räisänen kertoo.
Uutis- ja ajankohtaistoimituksen luottamushenkilön Satu Miettisen mukaan toimittajia kannustaa aktiivisuuteen usein halu saada vinkkejä ja tuoda omaa työtään esiin. Kyse on työn imusta.
”Silloin ihminen tekee sen itselleen. Tämä on kuitenkin ihan älyttömän kilpailtu ala”, Miettinen sanoo.
Kääntöpuoli on, että työstä irrottautuminen on vaikeampaa. Vastuun työnsä kuormittavuudesta joutuu kantamaan yhä enemmän itse, Miettinen sanoo.
Some-läsnäoloa on houkuttelevaa verrata siihen, miten journalistit ovat ennenkin pitäneet silmänsä auki vapaa-ajalla. Niillä on kuitenkin iso ero, Marika Paaso muistuttaa.
”Uutisnarkkarille some on huonompi tilanne. Työvälineet ovat mukana koko ajan.”
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
