Työelämä

Ei näy, ei kuulu. Miltä tuntuu tehdä näkymätöntä työtä alalla, jolla kaikki on julkista?

”Moni kuvittelee, että ulkomaan
muotikuvausreissut ovat puolilomaa.”

Harva julkkis poseeraa naistenlehden kannessa omissa vaatteissaan. Ei, vaikka olisi millainen tyyli-idoli. Ennen kansikuvausta joku on selvittänyt julkkiksen tyylin kulmakivet, vaatekoon sekä sen, millaisiin tai minkä värisiin vaatteisiin tämä ei suostu pukeutumaan. Vaatteet on myös pitänyt hankkia. Se joku harvemmin mainitaan jutun tekijätiedoissa.

Pia Hagström on muotitoimittaja ja stylisti. Hän on se joku, jonka työstä lukija ei tiedä, mutta jonka kädenjälki näkyy kaupan lehtihyllyssä.

”Stylisti pitäisi mielestäni mainita kirjoittajan ja kuvaajan ohella – hänhän on osa tiimiä! Mutta toisin kuin ulkomailla, Suomessa ei nykyään mainita assistenttejakaan. Muualla ainakin isompien juttujen yhteydessä on lueteltu kaikki tekijät assareista tuotantoyhtiöihin”, Hagström sanoo.

Lehtitalot ovat viime vuosina säästäneet ulkoistamalla muotitoimittajat. Muotia lehdissä tietenkin on, sillä visuaalisella ilmeellä on iso merkitys lehden myyntiin. Naisten viikkolehtiä ostetaan paljon irtonumeroina, ja kannella on suuri merkitys.

”Kansien houkuttelevuutta tutkitaan paljon. Lehtihyllyllä tehtävät päätökset ovat alitajuisia. Esimerkiksi kansihenkilön ilme vaikuttaa siihen, miten paljon lehteä ostetaan. Lehti, jonka kansihenkilö on totinen ja jonka kädet ovat puuskassa, ei mene kaupaksi. Sen sijaan hymy, silmien pilke ja läsnäolo toimivat aina.”

Mutta mikä merkitys on vaatteilla?

”Vaatteet liittyvät rentouteen ja hyvään oloon. Usein kansikuvauksiin tulevat henkilöt ovat epävarmoja. Ei ole mitenkään helppoa olla kuvattavana ja haastateltavana. Jos joku ei viihdy kuvausvaatteissa, se kyllä näkyy naamasta. Siksi en punge ketään vaatteeseen, johon hän ei halua.”

Jos kuvattava haluaa lunastaa kuvausvaatteet, on Hagström onnistunut tavoittamaan tämän tyylin.

Kun Pia Hagström työskenteli Anna-lehden vakituisena muotitoimittajana, hänen työnkuvaansa kuului kansihenkilöiden stailaaminen ja isojen muotikokonaisuuksien tuottaminen. Hän siis buukkasi mallit, otti yhteyttä valokuvaajaan ja varasi meikkaaja-kampaajan sekä etsi kuvauspaikat. Suunnitelmat hän teki lehden AD:n ja päätoimittajan kanssa.

Annassa Hagström myös kaivoi verkosta muotikuvia pienemmille palstoille ja haki PR-toimistoista tai maahantuojilta rekkikaupalla kuvausvaatteita.

”Esimerkiksi Annassa keskivertolukija on noin 40-vuotias nainen, jolta löytyy vaatekaapista bleiseriä ja neuletta. En tee hänelle muotijuttua, jossa on taiteellisia vaatteita tai jotain ihan ufoa.”

Osa muotikuvista kuvataan ulkomailla. Se tarkoittaa työtä aamusta iltaan.

”Ihmiset eivät usein ymmärrä, miten paljon aikaa menee vaikkapa kuuden muotikuvan kuvaamiseen. Moni kuvittelee, että ulkomaan muotikuvausreissut ovat puolilomaa.”

Vaikka suuri yleisö ei Hagströmin työstä tiedäkään ja lehtitalot ovat ulkoistaneet muotitoimittajat freelancereiksi, Hagström nauttii työstään. Hän kokee auttavansa suomalaisnaisia pukeutumaan.

”Me muotitoimittajat luomme mielikuvia ja haaveita, joista lukijat voivat unelmoida. Joku saattaa miettiä meidän muotikuviemme äärellä, että tuo on minun kesän look!”

Nimi: Pia Hagström Ikä: 54 Työpaikka: Vapaa muotitoimittaja ja stylisti Työhistoria: Tehnyt Otavamedialla kuvausjärjestelijän ja studiosihteerin töitä 1990-luvulta alkaen. Annan muotitoimittaja 16 vuotta.


”Ymmärrän kyllä, ettei Raimo Ylivieskassa
suutu, jos ohjelman käsikirjoittaja vaihtuu.”

”Täydellinen uutinen, ihan täydellinen. Ärsyttää, että ollaan kuvaustauolla”, Jenni Janakka manailee.

”Tällä viikolla tutkijoille selvisi, että delfiineillä on klitoris. Eli kaikella todennäköisyydellä delfiinit nauttivat seksistä.”

Janakka olisi halunnut uutisen käsikirjoittamaansa ja ohjaamaansa sekä nyt siis harmittavasti kuvaustauolla olevaan viihteelliseen paneeliohjelmaan Hyvät ja huonot uutiset.

Ohjelmassa neljälle panelistille ja vieraalle esitellään oikea tiedeuutinen. Sen jälkeen panelistit kertovat, onko uutinen hyvä vai huono.

Janakka sanoo olevansa tiedenörtti, jonka surffailun kansainvälisten tiedejulkaisujen sivuilla ja yliopistojen tietokannoissa ohjelma mahdollistaa.

”Ja sitten rakastan vitsihuumoria.”

Janakka päätyi Hyvien ja huonojen uutisten käsikirjoittajaksi, kun edellinen juontaja, näyttelijä Kari Ketonen suositteli häntä pääkäsikirjoittajan paikan auettua.

Ohjelman käsikirjoituksen puurtaminen on yksinäistä, vaikka Janakka saakin ideointiapua ohjelman toiselta käsikirjoittajalta Pietari Vihulalta ja tuottaja Essi Helléniltä.

”Työni tasapainottavat toisiaan. Minussa on vahvana se puoli, että haluan olla hiljaa ja kirjoittaa yrmeänä yksin.”

Viikoittaisen ohjelman käsikirjoituksen tekeminen veisi pari työpäivää, mutta kuvausaikataulujen takia työskentely kasaantuu ryppäisiin. Valmiin käsikirjoituksen Janakka lähettää panelisteille.

”Uutisen lisäksi avaan näkökulmia, miten sitä voisi lähteä käsittelemään. Jos uutinen on ilmastonmuutoksesta, niin käsiteltäviä aiheita ovat matkailu, ilmasto ja elämäntuska. Panelistien vitsejä en käsikirjoita.”

Hyvät ja huonot uutiset näyttää improvisoidulta ohjelmalta, jossa saman pöydän ääreen ovat kokoontuneet viihteestä ja kulttuurista tutut tyypit, joilla on erityisen lennokasta läppää.

Suosituimpia panelisteja, kuten kirjailija Miika Nousiaista – Hakaniemen puuduttajaa – haikaillaan vieläkin takaisin, vaikka hän ei ole ollut ohjelmassa moneen tuotantokauteen.

Mutta jäisikö kukaan kaipaamaan kulisseissa lymyilevää Janakkaa?

”Raimo Ylivieskasta ei suutu, jos ohjelman käsikirjoittaja vaihtuu. Sen ymmärrän. Työni laatu puhuu kuitenkin puolestani. Koen olevani sisässä ohjelmassa ja tiedän kykeneväni palvelemaan sitä hyvin. Tuotannolle aiheutuisi ylimääräistä ja tarpeetonta härdelliä, jos he lähtisivät korvaamaan minua.”

Nimi: Jenni Janakka Ikä: 33 Työpaikka: Nelosen Hyvät ja huonot uutiset -ohjelman käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tekee myös Himocast-nimistä podcastia yhdessä Kaisa Merelän kanssa ja on kirjoittanut Röyhkeyskoulu-nimisen teoksen.


Atte Uusinoka on lähetys-toimittajavuorossa juontajan apu. Taustalla studiossa Ykkösaamun juontaja Seija Vaaherkumpu.

”Ilman tausta- ja lähetystoimittajia
ohjelmaa ei voisi tehdä.”

”Jaa, että brändi….”, pohtii Atte Uusinoka. ”Kyllä siitä opiskeluaikoina puhuttiin. Että pitäisi olla oma tyyli ja omanlainen some-elämä. Se tuntui ja tuntuu edelleen vähän oudolta.”

Uusinoka työskentelee tausta- ja lähetystoimittajana Yle Radio 1:n Ykkösaamussa. Prime timessa arkiaamuisin pyörivä Ykkösaamu on erikoistunut talouteen, politiikkaan ja muihin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Ohjelmassa usein mainitulla studion punaisella sohvalla istuvat maan ykköspäättäjät ja vaikuttajat.

Uusinoka viihtyy taustalla, sillä tuntee, että hänen työtään arvostetaan.

”Tiedän, että ilman tausta- ja lähetystoimittajia ohjelmaa ei voisi tehdä nykyisessä muodossaan. Tiimityötähän tämä on ja minulla on iso vastuu tietyistä osiosta.”

Haastatteluaamuna Uusinoka on ollut lähetystoimittajavuorossa.

Hän on avannut Yleisradion Mediatalon oven vähän ennen puolta viittä. Ensimmäiseksi Uusinoka on hakenut aamun lehdet ja kupin kahvia. Sitten hän on alkanut järjestelmällisesti käydä läpi kotimaisia ja kansainvälisiä medioita sekä Twitteriä.

Ohjelman juontaja saapuu yleensä viiden ja puoli kuuden välillä, tuottaja seitsemään mennessä. Lähetys alkaa kello 7.30.

Lähetystoimittajan tehtävänä on perata aamun uutiset, pääkirjoitukset, kolumnit ja sosiaalisen median aiheet. Uusinoka käy kertomassa niistä lähetyksessä kolme kertaa aina kolme minuuttia kerrallaan. Sen lisäksi lähetystoimittaja leikkaa aamun ensimmäisestä keskustelusta seitsemän minuutin pituisen uusinnan ja pitää huolen siitä, että jos maailmalla tapahtuu lähetyksen aikana uutisoitavaa, hän tuo tiedon juontajalle.

”Paljon pieniä tehtäviä, joiden tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa.”

Ykkösaamun toimittajilla on kaksi eri roolia. Lähetystoimittajan tehtävän lisäksi Uusinoka on myös Ykkösaamun valmisteleva toimittaja. Se on puhdasta taustatoimittajan työtä.

Valmistelevalla toimittajalla on aamupalaverin ideoinnin jälkeen vastuullaan yksi seuraavan lähetyksen vartin pituisista keskusteluosioista.

Taustatyövaiheessa Uusinoka kaivaa esiin kaiken, minkä irti saa: tutkii ja taustoittaa aiheen, buukkaa haastateltavat suoraan radiolähetykseen, tarkistaa vielä kerran lähteet ja kirjoittaa juontajalle alustavan kysymysrungon sekä tiivistelmät niistä taustakeskusteluista, jotka hän on käynyt haastateltavien kanssa.

”Ideana on, että aiheesta tekemäni selvitys ja kysymysrunko ovat niin selkeitä ja konkreettisia, että kuka tahansa voi astella paperi kädessään studioon ja hoitaa haastattelun.”

Monet työvaiheet ovat mieluisia. Tutkimusvaiheessa pääsee sivistämään itseään ja haastateltavia soitellessa omat verkostot kasvavat.

Palautetta Uusinoka saa kollegoiltaan.

”Kun juontaja tulee sanomaan, että aihe oli hänelle tuntemattomampi, mutta hän pystyi tukeutumaan taustoihini niin paljon, että teki hyvän haastattelun, tiedän tehneeni työni hyvin.”

Nimi: Atte Uusinoka Ikä: 27 Työpaikka: Yle Radio 1:n Ykkösaamun toimittaja Työhistoria: Kirjoittanut Turun ylioppilaslehteen ja työskennellyt Ylen eri osastoilla vuodesta 2015.


”Taustalta tulevat
yleensä parhaat ideat.”

Samaa työtä, väittää MTV:n toimittaja-uutisankkuri Jaakko Loikkanen. Hän on työskennellyt keskusteluohjelmissa sekä juontajana että taustatoimittajana.

”Molemmat ovat journalistista työtä ja kummassakin roolissa olen yhtä lailla pinnistellyt lopputuloksen eteen ja ollut vastuussa”, hän vertailee.

”No, sen olen huomannut, että nyt kun minulla on oma ohjelma, niin väistämättömistä epäonnistumisista yli pääseminen kestää kauemmin silloin, kun olen ruudussa. Taustalla pystyin jättämään mokan taakseni helpommin.”

Yleisradioon vuonna 2010 mennyt Loikkanen pitää uralleen tärkeänä käänteenä Pressiklubia, jonka taustatoimittajana hän työskenteli keväällä 2014.

Ohjelmaa veti tuolloin kokenut ja taitava Ruben Stiller. Häneltä Loikkanen sanoo oppineensa paljon.

”Vaikka ohjelma oli vahvasti henkilöitynyt Rubeniin, pääsin vaikuttamaan sisältöön. Silloin huomasin, että taustalla ei tarvitse miettiä, miltä mikäkin idea näyttää ruudussa. Siinä roolissa voi testailla ja kokeilla. Siksi taustalta tulevat yleensä parhaat ideat – ja sen olen yrittänyt pitää mielessä, jos käytössäni on ollut taustatoimittaja.”

Loikkasen mielestä hyvä taustatoimittaja ei luo tiimiin turhia hierarkioita, tuo esiin oman kantansa ja uskaltaa haastaa. Hyvien taustatoimittajien maine kiirii.

”En ole kuullut kenestäkään niin paljon hyvää kuin Riku Siivosesta, vaikka suuri yleisö tuskin tietää, mikä hänen roolinsa on vaikkapa Docventuresissa”, Loikkanen sanoo.

On myös toinen havainto: esiintyjän roolia ei aina arvosteta samalla tavalla kuin taustatoimittajan roolia.

”Olen ollut tilanteissa, joissa esiintyjän erityisosaamista ei mielestäni ole tunnistettu tai tunnustettu. Taustatoimittajan ansiot tunnistetaan paremmin.”

Jos työyhteisössä ei aina tunnisteta osaamista, niin nurinkurista kyllä, palaute suurelta yleisöltä tulee lähes poikkeuksetta ruutukasvoille. Loikkasen mukaan se on myös syy siihen, miksi ruutukasvon palkka saattaa olla isompi kuin rivitoimittajan.

”Siinä on eräänlainen haittakorvaus mukana. Ruutukasvon pitää olla vastuussa sisällöstä myös Prisman kassajonossa.”

Jos pitäisi valita: tausta vai parrasvalot?

”Aina sanotaan, että jokaisella toimittajalla pitäisi olla erikoisosaamisala. Mielestäni niin ei tarvitsisi olla, mutta jos pitää valita yksi, minun alani on esiintyminen.”

Nimi: Jaakko Loikkanen Ikä: 34 Työpaikka: MTV3:n toimittaja-uutisankkuri ja Asian ytimessä, Jaakko Loikkanen -ohjelman juontaja. Työhistoria: Työskennellyt aiemmin Ylessä Pressiklubissa, Ajankohtaisessa Kakkosessa ja A-studiossa.