Kuibo parem karjalakse?

Miten sanotaan omalla kielellä jäte-astia (jätehkonteineru)? Yhtye (yhtyveh)? Äitiyspakkaus (yskyniekanvakku)?

Näitä Ylen karjalankielisten uutisten kääntäjä ja uutistenlukija Natalia Giloeva on joutunut pohtimaan alkuvuodesta. Vähemmistökielen kanssa työskennellessä joutuu keksimään uusia ilmauksia ja tarkistamaan vanhoja.

Giloeva kerää ajatuksia usein Facebook-päivityksissä: ”Kuibo parem karjalakse?” – miten tämä sanottaisiin karjalaksi?

Karjala on suomen lähin sukukieli, jolla arvioidaan olevan Suomessa noin 12 000 puhujaa. Näkyvimpiä eroavaisuuksia suomeen ovat lainasanat venäjästä sekä merkityserot: muijal on muualla, äijän on paljon ja rengi on ämpäri.

Ylellä karjalaa on kuultu vuodesta 2015, jolloin Yle Pohjois-Karjalan taajuudella alkoi viikoittainen radiouutiskooste Yle Uudizet karjalakse. Vuotta myöhemmin sitä alettiin lähettää myös Savossa, ja viime vuonna lähetys siirtyi valtakunnalliseksi Yle Radio 1:lle.

Karjalankielinen mediakenttä on kapea. Ylen uutisten lisäksi Suomessa julkaistaan Karjalan kielen seuran verkkolehteä Karjal žurnualua. Karjalan tasavallassa Venäjä rahoittaa muun muassa karjalankieliset televisiouutiset sekä viikottaisen Oma mua -sanomalehden.

Ylen karjalankielinen tarjonta koostuu kokonaan käännöksistä. Vastuutoimittaja valitsee suomenkieliset sähkeet, jotka Giloeva kääntää ja lukee.

Lisäksi verkossa julkaistaan viikoittain muutama uutisjuttu, jotka Giloeva valitsee itse. Näissä painottuvat vähemmistökieliin liittyvät aiheet. Muutaman viikon välein joukossa on sääuutisia.

”Ne ovat erityisen suosittuja. Jotkin aiheet jakavat ihmisiä, mutta sää yhdistää kaikkia.”

Neutraalin ja virallisen uutiskielen löytäminen tuntui Giloevasta vaikealta, vaikka hän on aiemmin opettanut karjalan ja suomen kääntämistä 15 vuoden ajan Petroskoin yliopistossa.

”Oli hankalaa löytää tyyliin tasapaino. Tämä ei ole opetuskieltä, muttei myöskään sellaista karjalaa, jota puhun kotona.”

Giloevan mukaan Yle on auttanut karjalan kehityksessä. Hän on nähnyt monia keksimiään käsitteitä muiden karjalaisten käyttäminä. Giloeva toivoo, että kanavilta kuuluisi karjalaksi muutakin kuin uutiskieltä.

”Uutisilla voi näyttää karjalan nykykielenä, jolla voi lukea samoja uutisia kuin suomeksi, eikä vain puhua metsästä ja marjoista.”

Giloeva toivoo seuraavaksi keskusteluohjelmaa, jossa voisi kuulua puhekieltä sekä erilaisia murteita. Uutiset neuvotelleen Karjalan kielen seuran tavoitteena on karjalankieliset televisiouutiset ja lastenohjelmat.

Neuvottelijataho näkyy myös Giloevan tilillä: yhdistys on maksanut uutisten palkan alusta asti.

”Minulle pääasia on se, että joku maksaa tästä. Tämä on työtä, eikä helppoa sellaista.”