Meidän puolesta kyselijät

Haluaisitko mieluummin harrastaa seksiä vuohen kanssa kerran niin, että kukaan ei tietäisi vai että kaikki luulisivat sun harrastaneen, mutta et joutuisi tekemään sitä?

Kun Anna Karhunen oli rikkonut väsähtäneen hiljaisuuden illallisella Lissabonissa, hänelle ja Tiia Rantaselle jäi tavaksi heitellä toisilleen outoja valintakysymyksiä myös loman päätyttyä.

Kun ystävykset ryhtyivät viime vuonna julkaisemaan Kaverin puolesta kyselen -podcastiaan, tavasta sukeutui jaksojen loppuun Karmaisevan Piinaava Kyssäri eli KPK. Muu sisältö on kaksikon kertomuksia noloista tapauksista, joita ”kaverille” on sattunut.

Kuten se, kun kaveri lähti neukkarista pomojen puheilta ja meni ulos johtavan oven sijasta sisään siivouskomeron ovesta. Tai se, kun kaveri huomasi muutama päivä seksin jälkeen, että hänellä on kondomi alapäässään.

Naisten ystävyyden siemenen kylvi Rantanen vuonna 2012 bloggaamalla Lilyyn helsinkiläisbaarin musavisajoukkueista. Kun sivuston tuottaja Karhunen huomasi, että yksi niistä oli hänen, he päättivät tavata.

Vaikka huumori osoittautui heti yhteiseksi, aluksi ilmassa oli myös jännitystä. Journalismin opiskelija Rantanen katsoi ”ammattilainen” Karhusta ylöspäin ja Karhunen arveli ”nuoren ja coolin” Rantasen pitävän häntä satavuotiaana.

Syksyllä 2017 Karhunen kysyi Rantaselta lounaalla, mitä tämä tykkäisi podcastista, jossa kerrottaisiin noloja juttuja.

”Tiia syttyi idealle heti, ja hänellä oli myös ymmärrystä podcast-maailmasta”, Karhunen sanoo.

”Olen aivan sairas podcast-fani, ja olin tehnytkin yhtä. Meillä yhdistyi helvetin hyvä idea ja käsitys, miten se pitää tehdä”, Rantanen sanoo.

Jo muutaman viikon kuluttua kaksikko nauhoitti ensimmäiset jaksot kännykällä Rantasen kotisohvalla ja julkaisi ne SoundCloudissa.

Nykyisin Kaverin puolesta kyselen on Ylen podcast, joka nauhoitetaan studiossa ja jonka tekemisestä saa palkkaa. Autenttisuuden nimissä myös studiossa on sohva, jolla Karhunen ja Rantanen istuvat kahdestaan.

Podcastin tarinat tulevat tekijöiden, heidän tuttujensa ja sen fanien elämästä. Hauskaa on samastuttavuus ja se, ettei kuulija tiedä, puhuvatko Karhunen ja Rantanen itsestään.

Kun jakson sisältö on sovittu, kumpikin käsikirjoittaa tahollaan. Näin he eivät tiedä tutustakaan jutusta, millaisena kuulevat sen nauhoituksissa.

Yhteinen sääntö on, että turhan ronski kieli ei saa varastaa huomiota podcastin muilta aspekteilta.

Niitä ovat esimerkiksi se, että ”baariläppää” heittävät myös naiset ja se, että rohkeus puhua häpeästä tuottaa lisää rohkeutta.

Välillä työtä ja ystävyyttä on rajailtu esimerkiksi sopimalla, että tietyissä someryhmissä puhutaan vain työasiaa.

Toisaalta julkinen jutustelu aroista aiheista vaatii läheisyyttä, ja podcastin hulvaton tunnelma sitä, että ”arjen kompostia” voi purkaa toiselle rehellisesti ennen töihin ryhtymistä.

Vähän ennen nauhoitusta Karhunen ja Rantanen kertovat toisilleen vitsejä ja hakevat Ylen kahvilasta verensokerimunkit. Sitten koittaa kröhöm kröhöm nyt alkaa -hetki, jossa ollaan tiukasti yhdessä. Kuten myös podcastin sopimusneuvotteluissa, somessa, tulevaisuuden miettimisessä.

”Ja Aamu-tv:n haastattelussa, joka jännitti aivan kuset housussa”, Rantanen sanoo.