Glögiä jo elokuussa

Elisa Miinin hermostui tonttu-oveen viime jouluna. Se ei meinannut pysyä paikoillaan.

”Liimasin sen seinään erikeepperillä, kun teippi ei toiminut. Nyt sitä ei saa seinästä enää irti”, hän sanoo.

Ympärivuotinen tonttuovi sopii puutalokotiin, joka valmistautuu jouluun hyvissä ajoin. Miinin on aloittanut glögien maistelun elokuussa, leiponut ensimmäiset joulutortut syyskuussa ja fiilistellyt joululauluja jo lokakuun alussa.

Teemme haastattelua Miininien kodissa lokakuussa, mutta koti on jo koristeltu kynttilöillä ja tontuilla. Ikkunalle on ripustettu joulutähti ja takan päällä seisoo pähkinänsärkijä. Myös ensimmäiset joulukarkit on jo tehty.

Eteisessä tervehtii Miininin askartelema taulu, jossa kerrotaan, että joulupukin vierailuun on enää 63 yötä.

Perheeseen tulee kaksi joulukuusta viimeistään itsenäisyyspäivänä. Yläkerran kuusi on 8- ja 3-vuotiaiden poikien oma. Alakerran kuuseen saa koskea vain äiti. Puoliso ja lapset suhtautuvat äidin joulutukseen suvaitsevaisesti, osin samoista mieltymyksistä, osin tottumuksesta.

Emäntä tarjoilee punaviinipohjaista alkoholitonta glögiä ja maistaa puolikkaan vihreän kuulan.

”Vähän mietin, meneekö pääluottamushenkilöltä tämän jutun myötä viimeinenkin uskottavuus. Olen yrittänyt sanoa kaikille, etten ole yhtä hullu kuin blogini.”

Elisa Miinin on Mrs. Christmas. Hän pitää samannimistä jouluaiheita käsittelevää lifestyleblogia ja Instagram-tiliä omilla kasvoillaan. Blogi perustettiin, kun esimies huomasi kolme vuotta sitten, että Miinin puhui jo varhain jouluaskareista. Ammatillisuus ja myötäsyntyinen innostus sekoittuvat blogissa.

”Mrs. Christmas on minulle sama kuin Teräsmies Clark Kentille. Se on sellainen supersankari-minä. Se ei ole täysin minä, mutta kuitenkin se lähtee minusta.”

Sisustuslehtien joulukuvaukset tehdään jo alkusyksystä, ja osa lumikuvista kuvataan jo alkuvuodesta. Kaikki media-ammattilaiset eivät jaksa juhlia joulua enää jouluna. Miinin jaksaa. Kyseessä on siis jotain syvempää kuin pelkkä ammatillinen innostus.

Joulurakkaus on lapsuuden perua, Miinin uskoo. Rakastavan perhepiirin luoma tunnelma on Miinille tänäkin päivänä joulun kovin ydin. Tärkeää on olla osa sukupolvien ketjua ja perinteitä.

Joulut eivät ole Miininille aina samanlaisia, eikä hän vietä niitä aina samalla porukalla. Joukkoon mahtuu myös joulu, jota varjosti lähiomaisen menetys.

”Joulun ei tarvitse aina mennä samalla kaavalla. Se ei ole minulle olennaista, mutta joulun fiilis on kantanut vaikeidenkin joulujen yli.”