Samalla viivalla

Soittokierros juttuja ostaville toimittajille, ja vastaus on yksiselitteinen: eläkeläinen saa jutustaan yhtä suuren palkkion kuin päätoiminen vapaa toimittaja.

”Ilman muuta”, Avun päätoimittaja Marja Aarnipuro sanoo.

”Samat palkkiot. Eläkeläisillä on pohjatulo, ja voi olla, että he hyväksyvät tarjotun palkkion helpommin kuin ammattifriikut”, ET-lehden tuottaja Sinikka Klemettilä arvioi.

Sivukulut silti eroavat. Jos toimittaja saa vanhuuseläkettä ja työskentelee yrittäjänä, hän joutuu maksamaan palkkioistaan vain veroa.

Työikäinen toimittaja, joka työskentelee päätoimisena yrittäjänä, maksaa veroa ja yrittäjän eläkemaksua. Yel-maksu määrittyy työtulosta. Maksu voi nousta yli 10 000 euroon vuodessa, jos yrittäjä ilmoittaa työtulokseen saman kuin työsuhteisella toimittajalla.

”En ole ajatellut, että eläkeläinen voi saada periaatteessa parempia palkkioita”, Pellervo-Median lehtien vastaava päätoimittaja Teemu Pakarinen toteaa.

Hän johtaa neljää aikakauslehteä (Kodin Pellervo, Maatilan Pellervo, Osuustoiminta-lehti ja Oma Piha) ja määrittelee avustajien palkkiot työmäärän perustella. Avustajia on lähes 50, joista jotkut ovat eläkkeellä.

Tilastokeskuksessa arvioitiin Journalistin pyynnöstä eläköityneiden toimittajien määrää ja keskimääräistä kuukausieläkettä. Kohderyhmäksi otettiin toimittajat ja päällikkötoimittajat, jotka työskentelivät 2000-luvulla. Heitä oli 26 600.

Vuonna 2016 kohderyhmästä oli eläkkeellä 4 100. Heidän keskimääräinen eläkkeensä oli 2 475 euroa kuukaudessa. Eläkkeellä ja työssä oli 140. Työn tekeminen nosti heidän kuukausitulojaan karkeasti tuhannella eurolla.

Ryhmään kuului lehti-, radio-, tv- ja mainostoimittajia, toimitussihteereitä ja toimitus- ja ohjelmapäälliköitä. Esimerkiksi päätoimittajat ja osa yli 80-vuotiaista jäi huomiotta.

Luvuista voi päätellä, että harvat eläkeläiset työskentelevät tiiviisti.

Poikkeuksia on. Matti Pitko, 76, kirjoittaa joka toinen viikko kolumninsa Aamulehteen ja sanoo, ettei osaisi jäädä vain eläkkeelle. Politiikan toimittaja Yrjö Rautio jäi 65-vuotiaana eläkkeelle Avusta ja kertoi, että aikoo jatkaa kirjoittamista.

”Eläköitynyt kollega totesi minulle tuolloin, ettei eläkkeellä passaa kirjoittaa, se vie työt nuoremmilta. Itseni kannalta työ on parempi kuin heittäytyminen tekemättömäksi”, Rautio sanoo.

Useat juttujen ostajat sanovat, että eläkkeelle jäävät toimittajat tarjoavat aiheita muutaman vuoden, mutta vähitellen into hiipuu. Eräs tilaaja toteaa, että ”hyvä, sillä pikkuhiljaa ote uutisvirrasta ja nykypäivän menosta kirpoaa”.

Sinikka Klemettilä arvelee, että juttujen kirjoittaminen on liian vaikeaa.

”Ennen saattoi riittää pelkkä jutunaihe, nyt pitää miettiä näkökulma ja rakenne. Harva jaksaa myöskään kirjoittaa juttua uusiksi, jos on tarpeen.”

Usein eläkeläiset jatkavat kolumnisteina ja erikoisalansa osaajina.

Kainuun Sanomissa on tilattu kolumneja. Eläköitynyt taloustoimittaja kirjoittaa mielellään taloudesta ja se sopii, sillä lehdessä ei ole enää taloustoimittajia, Kainuun Sanomista Etelä-Suomen Sanomiin siirtyvä päätoimittaja Markus Pirttijoki kertoo.

Eläkeläiset ovat kirjoittaneet kirja-arvioita ja kolumneja, Etelä-Saimaan päätoimittaja Eeva Sederholm ja Lännen Median yhteistoimituksen päätoimittaja Matti Posio toteavat.

Vaikuttaa siltä, että eläkeläiset tarjoavat juttuja enemmän lehtiin kuin sähköisiin välineisiin.

”Yleisradio pyrkii uudistumaan, eikä juttujen ostaminen eläkeläisiltä ole hirveän yleistä”, Ylen populaarimusiikin vastaava tuottaja Juhani Kansi sanoo. Hän tilaa ohjelmia vain yhdeltä eläkkeelle siirtyneeltä toimittajalta, Jake Nymanilta.

Yrjö Rautio perusti eläkkeellä toiminimen. Tapio Mainio työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana Oulussa, jäi eläkkeelle ja perusti kommandiittiyhtiön.

”Auton kilometrikorvausten vähentämisen vuoksi”, Mainio selittää yritysmuotoa.

Hän työskentelee yhtä paljon kuin aikoinaan päivätyössä ja arvioi, että kuukausitulot eli eläke ja palkkiot ovat samaa tasoa kuin aiempi palkka. Toimeksiantajia ovat esimerkiksi Talouselämä, Kauppalehti ja Kuntalehti. Työhuone on Oulun keskustassa.

Mainio ja Rautio työskentelevät eläkkeellä poikkeuksellisen määrätietoisesti. Mainio jatkaa ”rakkaudesta lajiin”. Rautio sanoo, että hän vain pitää kirjoittamisesta. Rautio kirjoittaa Helsingin Sanomiin, Kalevaan ja Apuun.

Palkkioita kertyy eläkkeen päälle vaihtelevasti, noin pari tonnia kuussa. Työtä hän aikoo jatkaa ”niin kauan kuin on kysyntää”.