Nimitys

Maaseudun kuvaaja

Sanne Katainen aloitti 1. marraskuuta Maaseudun Tulevaisuuden vakituisena kuvaajana. Hänestä kamera on tasa-arvon väline.

Miten päädyit tehtävääsi?

Hain ensin kesäkuvaajaksi, ja tykkäsin olla täällä. En ollut perehtynyt maatalouteen aiemmin, mutta on ollut mielenkiintoista nähdä, miten monipuolisesti aihetta voi käsitellä. Pidän myös ajamisesta. Ajokilometrejä voi kertyä jopa tuhat viikossa.

 

Mistä pidät työssäsi eniten?

Vaihtelevuudesta ja siitä, että kamera on tasa-arvon väline. Kuka tahansa kameran edessä onkin, poliitikko, presidentti tai maatalousyrittäjä, he ovat samassa asemassa. Minua kiehtoo, että kohtaan aina ihmisen, en titteliä.

 

Mikä on hankalinta?

Kiire. Lyhyessäkin ajassa voi saada timanttisen otoksen, mutta mitä enemmän kuvaustilanteessa on aikaa, sitä syvemmälle pääsee.

 

Maaseudun Tulevaisuus on MTK:n pää-äänenkannattaja. Näkyykö se kuvajournalismissa?

Kun on kyse ihmisten elinkeinosta, tottakai näytetään parhaat puolet. Se on minusta ymmärrettävää. Kuka tahansa, joka esiintyy jossain lehdessä, haluaa olla hyvässä valossa. Monet lukijat ovat itsekin jonkun alan maataloustuottajia, ja se otetaan huomioon.

 

Ovatko jotkut aiheet vaikeita?

Kuvajournalistin on pystyttävä kuvaamaan myös vaikeita aiheita. Kaikilla meillä on omat vakaumuksemme, mutta jostakin asiasta raportoiminen ei tee lehtikuvaajasta sen asian puolestapuhujaa.

 

Miten suomalaisilla maatalousyrittäjillä menee?

Vaihtelevasti. Tämä vuosi on ollut kuivuuden vuoksi haastava, ja se on näkynyt kaikessa. Olen aina ihmetellyt, kuinka paljon sinnikkyyttä ja omistautumista maaviljely vaatii. On silti paljon myös positiivista kuvaa: nuoria maatalousyrittäjiä, jotka ovat löytäneet paikkansa.

 

Onko työ muuttanut suhtautumistasi ruuantuotantoon?

On. Sadon onnistuminen on kiinni monesta muuttujasta. Kasvinviljelytiloilla yllätti tuotantotapojen monipuolisuus. Eläintiloilla taas mietin, millaisen elämän eläimet elävät. Kuluttajien valinnoilla on merkitystä.

 

Millaiselle keikalle lähdet mieluiten?

Kun mennään haastattelemaan omaan asiaansa intohimoisesti suhtautuvaa ihmistä. Silloin sytyn itsekin aiheesta. Tykkään kyllä myös kuvata hevosia. Olen vanha heppatyttö.

 

Kumpaa on helpompi kuvata, ihmistä vai eläintä?

Ihmistä voi ohjeistaa, hän kuuntelee ja yleensä tottelee. Eläintenkin aitaukseen on kyllä kiva mennä. Eläin on aina oma itsensä, mutta kiinnostunut vain sen aikaa kuin on kiinnostunut. Tai sitten se on liiankin kiinnostunut. Esimerkiksi lehmät ovat sekä uteliaita että arkoja. Niskaan voi kesken kuvauksen osua märkä turpa.

Sanne Katainen, 38, aloitti 1. marraskuuta Maaseudun Tulevaisuuden vakituisena kuvaajana. Hän on työskennellyt lehdessä määräaikaisena keväästä 2016 lähtien. Katainen on työskennellyt myös Kalevassa, Turun Sanomissa ja freelancerina. Hän on koulutukseltaan taiteen maisteri, ja on julkaisemassa valokuvataidekirjaa Peace Dance.