Psykologi-lehden päätoimittaja puolusti journalismia ja väsyi

Psykologi-lehti julkaisi helmikuussa 2017 freetoimittaja Janne Oran kirjoittaman jutun Pahan pauloissa. Juttu kertoo eksorkismista eli saatananmanauksesta, jota katolinen kirkko harjoittaa osana virallista toimintaansa.

Juttuun haastateltiin psykologian ja psykiatrian asiantuntijoita, jotka pitivät eksorkismia uhkana mielenterveydelle.

Artikkeli oli päätoimittaja Hannele Peltosen mielestä oikein hyvä ja se sai tunnustusta laajemminkin. Pahan pauloissa valittiin kolmen parhaan ammatti- ja järjestölehtijutun joukkoon Aikakausmedian Edit-kilpailussa talvella 2018.

Peltosen esimiestä, Psykologiliiton puheenjohtajaa Annarilla Ahtolaa juttu ei kuitenkaan miellyttänyt. Ahtolaa haastateltiin juttuun, samoin Psykologiliiton entistä puheenjohtajaa Tuomo Tikkasta.

”Ahtola viestitti minulle, että juttu on journalistisesti hyvä, mutta oli pahoillaan siitä, että edellinen puheenjohtaja oli saanut jutussa enemmän palstatilaa kuin hän itse. Ahtola kertoi, että hänen täytyy ajatella omaa näkyvyyttään liiton puheenjohtajana. Selitin hänelle, että lehteä koskevat ratkaisut tehdään journalistisin perustein. Ammattiliiton puheenjohtaja ja hänen henkilökohtainen näkyvyytensä ei tee poikkeusta”, Peltonen sanoo.

Ahtola ehdotti, että lehden taittovedokset vietäisiin jatkossa hänen ja liiton pääsihteerin Annamari Jokisen tarkistettaviksi, jotta ”kaikki näkökulmat tulisivat varmuudella ajoissa huomioiduiksi” eikä tulisi tällaisia ”kurjia yllätyksiä lehteä lukiessa”.

Ahtola pitää toimintaansa normaalina työhön kuuluvana palautteena ja kritiikkinä. Hän korostaa, että Psykologiliitto noudattaa lakia, ja että hän ei voi kommentoida yksittäistä työntekijää koskevia kysymyksiä.

Peltonen huokaisee. Hän kertoo, että puheenjohtajalla on ollut muutenkin kaikenlaista ”sanottavaa” lehtien ilmestymisen jälkeen. Edellisen puheenjohtajan kanssa vastaavia ongelmia ei ilmennyt.

Kerran Ahtola syytti päätoimittajaa ”liiton ja koko ammattikunnan edun vastaisesta toiminnasta”, kun lehti julkaisi jutun lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Jutussa oli haastateltavana kokenut traumapsykologi, joka on yksi alansa näkyvimmistä asiantuntijoista.

”Ahtolan mielestä jutussa oli väärä haastateltava, jolla oli vääriä ja vanhanaikaisia ajatuksia. Jos Ahtola olisi nähnyt jutun ennalta, sitä ei olisi hänen mukaansa julkaistu tällaisena.”

Usein Ahtola olisi halunnut tarkistaa tekstin etukäteen. Ahtola on myös halunnut puuttua jopa haastateltavien sitaatteihin, koska itse on ollut asiasta eri mieltä kuin haastateltava.

”En suostunut tekstien ennakkotarkistukseen. Tekstejä ei jätetä julkaisematta sen vuoksi, että joku saattaisi olla niistä eri mieltä tai loukkaantua. Journalismin pitääkin herättää keskustelua.”

Peltonen on kokenut keskustelut Ahtolan kanssa puhutteluina, mutta ei ole suostunut puheenjohtajan vaatimuksiin.

”Vaatimukset ovat ongelmallisia sananvapauslain ja journalistin ammattietiikan kannalta. Päätoimittajalla on sananvapauslain mukainen vastuu ja päätösvalta lehden sisällöstä. Journalistin ammattieettisiin periaatteisiin kuuluu, että tätä päätösvaltaa ei voi luovuttaa toimituksen ulkopuolelle”, Peltonen sanoo.

Myös puheenjohtajan alaisuudessa työskentelevä liiton pääsihteeri Annamari Jokinen on pyrkinyt puuttumaan lehdentekoon, Peltonen kertoo.

Jokinen toivoi kirjoittamansa tekstin taittoelementeiksi puhekuplia. Lehden graafikon Johannes Rantapuskan mukaan puhekuplat eivät sopineet jutun taittoon eivätkä muutenkaan lehden ulkoasuun. Juttuun ei tullut pääsihteerin toivomaa määrää puhekuplia.

”Lehden ilmestyttyä pääsihteeri ei enää tervehtinyt minua. Tilanne kärjistyi entisestään, kun tein monta kertaa selväksi, että en luovuta journalistista päätösvaltaa lehden sisällöstä ja ulkoasusta toimituksen ulkopuolelle.”

Jokinen näkee asian toisin.

”Käsitykseni mukaan mediamaailmassa on ihan hyväksyttävää, että voin esittää toiveita pääsihteerin roolissa itse kirjoittamieni tekstien kuvitukseen, taittoon ja julkaisemiseen liiton kustantamassa lehdessä. Käsitykseni mukaan päätoimittajan tehtävä on päättää, millaisena juttu julkaistaan”, Jokinen sanoo.

Peltosen mukaan erimielisyys puhekuplista viilensi hänen ja pääsihteerin välejä.

”Päätoimittajana päätän myös lehden ulkoasusta. Teen työtäni sananvapauslain mukaisesti eli päätän, johdan, ja määrään ja valvon lehden tekemistä. Tämä koskee myös lehden taittoa.”

Viime syksynä Jokinen oli puhunut pienelle piirille Peltosen työsuhteen mahdollisesta päättymisestä. Puheet kantautuivat myös Peltosen korviin. Hän kääntyi Ahtolan puoleen ja pyysi tätä puuttumaan pääsihteerin käytökseen.

”Ahtola kehotti minua suhtautumaan puheisiin kuin valemediaan, päästämään heti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ’Tällaista työelämä vaan on!’ Ahtolan mielestä asiaa voi katsoa myös huumorin näkökulmasta. Minua eivät naurata pääsihteerin puheet seuraavasta päätoimittajasta, kuopasta, jonka pohjalla olen ja pohdiskelut siitä, miten tulisin toimeen työttömyyskorvauksilla.”

Annamari Jokinen puolustautuu sanomalla, että hän ei toimi Psykologiliitossa työnantajapuolen edustajana.

Puheenjohtajan ja pääsihteerin lisäksi myös liiton varapuheenjohtaja on ottanut poikkeuksellisella tavalla kantaa lehden tekemiseen.

”Mikä helv*tti Psykologi-lehteä vaivaa. Erittäin vaativat ja ehkä pettymyksiäkin tuottaneet työehtosopimusneuvottelut takana ja siitä saa lukea vain pääkirjoituksessa. Ei lapset ja lapsenmieliset näin! Silloin pysäytetään painokoneet ja tehdään juttu asiasta vaikka itkua vääntäen. Alan päästä sellaisiin Väyrysmäisiin V-käyriin. Onneksi on sentään ammattieettisen lautakunnan lausunnot, Jallu Lindblomin tiedepalsta ja oli erikoistumiskoulutusjuttu myös tärkeä”, varapuheenjohtaja kirjoitti yksityiseen Facebook-päivitykseensä 8. 3. 2018.

Miksi kirjoitit näin?

”En pitänyt Psykologi-lehden numerosta 2/2018, sillä siinä ei ollut yhtään edunvalvontajuttua, vaikka työehtosopimusneuvottelut olivat olleet todella raskaat. Olin pitkään toivonut jotain taustoittavaa juttua lehteen. Ei siinä ollut mitään sen dramaattisempaa. Olin harmistunut ja väsynyt. Lisäksi postauksen lopussa kehuin muutamaa lehden juttua.”

Peltonen oli linjannut, että työehtosopimustilannetta käsiteltiin vain lehden pääkirjoituksessa. Muuhun ei ollut painoaikataulujen vuoksi mahdollisuutta eikä tarvettakaan, sillä nopeaa uutisointia varten liitolla ovat käytössään nettisivut, uutiskirjeet, sähköposti ja Facebook. Niiden kautta jäsenet saivat tietoja neuvotteluista.

”Päätoimittajana otan tietysti vastaan kovaakin kritiikkiä lehdestä, mutta en ymmärrä, miksi minuun ei otettu suoraan yhteyttä, vaan vaadittiin sosiaalisessa mediassa painokoneiden pysäyttämistä. On aika erikoista, että työnantajan ja lehden julkaisijan edustaja toimii näin. En tee työtäni itkua vääntäen ja pysäyttele painokoneita kalliisti ilman todella tärkeää syytä.”

Varapuheenjohtaja sanoo, että kommentoi lehteä yksityishenkilönä. Psykologiliiton hallituksen varapuheenjohtajana hän on kuitenkin päättävässä roolissa, kun asia koskee liiton toimiston työntekijää.

Varapuheenjohtaja näkee asian niin, ettei työskentele liiton toimistossa eikä siten ole kenenkään esimies siellä.

”Julkisen sanan neuvosto korostaa sitä, että toimittajan työ sekä sen tulokset ovat julkisia ja kaikkien arvosteltavissa sekä kritisoitavissa rankkaankin sävyyn. Oikeastaan on alkanut tuntua jo siltä, että päätoimittaja Hannele Peltonen on se, joka kiusaa”, hän kirjoittaa.

Varapuheenjohtaja sanoo olevansa vilpittömästi pahoillaan, jos ja ilmeisesti kun hänen postauksestaan on syntynyt kuormitusta ja harmia.

Peltonen on työskennellyt Psykologi-lehden päätoimittajana vuodesta 2012. Paineet ja työmäärä ovat jatkuvasti kasvaneet ja lehden tekijöiden määrää on vähennetty.

Vuonna 2012 liiton toimistoon palkattiin toimittaja-tiedottaja, jonka työtehtäviin kuului myös lehtityötä. Titteli muuttui myöhemmin tiedottajaksi. Nykyiseen työnkuvaan kuuluu hyvin vähän lehtityötä. Ylityöluvan saamista on vaikeutettu.

”Yksikään lehti ei ilmesty, jos en tee ylitöitä. Minulle on kerrottu, että lehti vie liikaa henkilöresursseja ja minun pitäisi tehdä muutakin kuin vain lehteä.”

Puheenjohtaja on sanonut Peltoselle olevansa periaatteen ihminen eikä periaatteesta halua antaa päätoimittajalle ylityölupaa.

Ylitöidensä määrän hillitsemiseksi Peltonen on pyytänyt, ettei liiton toimiston pitkiä palavereita sijoitettaisi lehden taittoviikoille. Tätä toivetta ei ole kunnioitettu. Esimerkiksi elokuussa liiton puheenjohtaja järjesti koko toimiston kehittämispäivän juuri lehden painopäiväksi.

Peltonen uupui ja toimitti lopulta valvontapyynnön Etelä-Suomen aluehallintavirastolle työnantajansa toiminnasta 31. toukokuuta. Se koski päätoimittajan kokemaa kuormitusta puheenjohtaja Annarilla Ahtolan epäasiallisesta puuttumisesta hänen työhönsä sekä työaikaan ja -määrään liittyvistä asioista.

”Näin jälkeenpäin ajateltuna olen ollut ehkä liian kiltti. Olisi pitänyt jo vuonna 2016 lyödä nyrkki pöytään. Mutta kun se ei kuulu tapoihini. Olen toivonut, että asiat selviäisivät keskustellen. Kenties olisi pitänyt tehdä valvontapyyntö AVI:in jo aikaisemmin.”

Elokuun lopulla Peltonen sai AVI:n ratkaisun, jonka mukaan Peltosen häirintäasiassa ei ole tarvetta valvontatoimenpiteille. Ratkaisussa todettiin, että AVI alkaa valvoa työnantajan toimintavelvollisuutta Peltosen psykososiaalisten kuormitustekijöiden vähentämisen osalta. Psykologiliitto sai asiasta selvityspyynnön, johon sen oli vastattava 19. syyskuuta mennessä.

Peltonen pettyi AVI:n ratkaisuun, vaikka oli tyytyväinen siihen, että hänen kokemaansa kuormitukseen puututaan. Journalisti kysyi AVI:lta, missä määrin se tuntee journalistisen työn prosesseja, mutta ei saanut vastausta kysymykseen.

”Olen ratkaisusta ymmälläni. Tarkastajan tekstissä ei mitenkään tule esille päätoimittajan asema ja rooli, sananvapauslaki eivätkä Journalistin ohjeet, joiden rikkomiseen koen työnantajan minua painostavan. Onko sananvapauslaissa todellakin tällainen aukko päätoimittajan esimiehen osalta? Voiko päätoimittajan esimies vaatia, että päätoimittaja rikkoo lakia? En tietenkään taivu. Teen työtäni journalistisin perustein sananvapauslain mukaisesti.

Kantelu ei jäänyt vaille seurauksia. Sunnuntai-iltana 26. elokuuta Peltonen sai Ahtolalta sähköpostiviestin, jossa Ahtola kertoi liiton viestintää koskevasta muutosprosessista. Kun Peltonen kysyi tarkennusta asiaan, hän sai vastauksen, että hänen työnkuvaansa on tulossa muutoksia. Journalistin haastattelussa Ahtola sanoo päätoimittajan asemasta, ettei voi kommentoida yksittäisiä työntekijöitä koskevia kysymyksiä.

Peltonen joutui jäämään uupumuksen takia sairauslomalle, jolta hän palasi töihin viime viikon torstaina. Samana päivänä Ahtola kertoi hänelle esittävänsä liiton hallitukselle, että marraskuun lehti ei ilmesty. Ahtola kehotti torstaina Peltosta myös miettimään muutoksia työtehtävissään. Peltosen käsityksen mukaan tehtävät painottuvat jatkossa viestintään.
 

Päivitys 27.9.

Hannele Peltonen palasi sairauslomalta töihin torstaina 20.9. tarkoituksenaan aloittaa marraskuun lehden tekemiseen liittyvät työt.
Psykologiliiton hallitus päätti perjantaina 21.9., että Psykologi-lehden marraskuun numeroa ei julkaista, vaan se ilmestyy joulukuussa kaksoisnumerona. Puheenjohtaja Annarilla Ahtola perusteli päätöstä henkilökunnan työkuorman vähentämistarpeella.

Tiistaina 25.9. Hannele Peltonen jäi uudelleen lääkärin määräämälle sairauslomalle. Samana päivänä hän sai työnantajalta kirjallisen varoituksen.

Varoituksen perusteena oli muun muassa se, että Psykologiliiton viestinnän kehittäminen on edennyt hankalasti, koska työntekijä ei ole ollut halukas yhteistyöhön ja uudenlaiseen tapaan tehdä töitä.
Peltonen ei työnantajan mukaan myöskään ole riittävästi konsultoinut ja informoinut esimiestä ja muita asiantuntijoita, minkä seurauksena “lehdessä on useita kertoja puutteellista tietoa sekä liiton perustehtävän kannalta vääränlaisia painotuksia”.

Varoitusta perusteltiin myös sillä, että Peltonen on kertonut toimiston ja liiton sisäisiä asioita Journalistille. Varoituksen lopussa työnantaja uhkaa työsuhteen päättämisellä, mikäli edellä kuvatut menettelyt jatkuvat.

Lue lisää:
Haluatko Psykologin päätoimittajaksi, Annarilla Ahtola? (Journalisti 12/2018)