Työelämä

Portinvartijasta vaikuttajaksi

Totuuden jälkeinen aika -kirja on kuin syventävä kurssi mediaympäristön muutoksesta, kirjoittaa Nina Erho.

Miten suomalaiset toimitukset ovat pärjänneet käsitellessään perussuomalaisten tuulivoimaväitteitä, turpeen markkinointikampanjaa, EU:n linjauksia, Itämeren turvallisuustilannetta ja julkisen sektorin kokoa?

Muun muassa tätä analysoi Totuuden jälkeen -kirja, jonka ovat tehneet toimittajat Olli Seuri ja Jarno Hartikainen, kansainvälisen politiikan tutkija Antto Vihma sekä Sitran asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo.

Yksi havainnoista on, että journalistinen media on ”paskanpuhumisen” kanssa vaikeuksissa. Toimittajat ovat tottuneempia käsittelemään eturyhmien lobbausta ja spinnausta kuin faktoista irtautuvia ja kokonaiskuvaa röyhkeillä väitteillä hämärtäviä toimijoita. Virheistä opitaan, mutta onko oppiminen tarpeeksi nopeaa ja ulottuuko se yksilöitä laajemmalle?

Aluksi kirja selittää, miten totuudenjälkeiseen aikaan on tultu ja miksi. Lopuksi se sovittelee portinvartijan roolinsa menettäneelle medialle (vuoro)vaikuttajan viittaa. Kirja on ikään kuin syventävä kurssi mediaympäristön muutoksesta: lukeminen vaatii keskittymistä mutta parantaa valmiuksia tarkastella, ymmärtää ja reagoida.

Tekijät ovat myös haastatelleet median ja viestinnän vaikuttajia. Koko kirjan läpi lukijaa vaivaa se, ettei hän tiedä, kenen sen kirjoittajan kynästä tai kenen haastateltavan suusta analyysi kulloinkin kumpuaa.

Antto Vihma, Jarno Hartikainen, Hannu-Pekka Ikäheimo ja Olli Seuri: Totuuden jälkeen – Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Teos.