Seija Suihkonen pelkäsi korkeita paikkoja. Sitten hän päätti heittäytyä vapaapudotukseen lentokoneesta.
Kun lentokoneen ovi avautui neljässä kilometrissä, pelko puristi Seija Suihkosen sisusta. Hän oli suorittamassa laskuvarjohyppykurssia Floridassa talvella 2009. Alla oli yksi tandemhyppy.
”En muista siitä mitään, kai se jännitti niin paljon”, Suihkonen sanoo.
Vaikka Suihkosta pelotti aivan järjettömästi, hän hyppäsi. Maassa tuli heti tunne, että tätä on saatava lisää.
Keskisuomalaisen toimitussihteeri Seija Suihkonen saa usein vastata, kuinka hän uskaltaa hypätä laskuvarjolla.
”Hyppääminen jännittää aina, mutta se on muuttunut hyväksi jännitykseksi. Olen voittanut pelkoni. Kaiken lisäksi minulla on korkean paikan kammo!”
Suihkonen sanoo, että tarpeeksi ylhäällä korkeuden taju ja sitä myötä korkean paikan kammo katoavat.
”Pelkään edelleen katsoa alas viidennen kerroksen parvekkeelta, mutta ehkä laskuvarjohyppäämisen myötä pelko on hieman helpottanut.”
Suihkosen laji on fs-hyppääminen eli muodostelmahyppääminen. Siinä kaksi tai useampi laskuvarjohyppääjää hyppää samanaikaisesti ja muodostaa ilmassa kuvioita. Suihkonen saattaa parinsa kanssa esimerkiksi ensin ottaa käsistä kiinni, sitten toinen kääntyy sivuttain ja pari ottaa otteen kääntyneen kyljestä. Sama toistetaan toisinpäin.
Muodostelmahyppäämisessä kaikki sovitaan etukäteen. Opettelu on jatkuvaa: kuinka hidastaa putoamista, kuinka liikkua sivuttain, kuinka muodostaa kuvioita entistä nopeammin.
Laskuvarjohyppääminen on Suomessa tauolla lokakuusta maaliskuuhun, jolloin Suihkonen harjoittelee tuulitunnelissa.
Suihkonen on aina harrastanut joukkuelajeja, joten sosiaalinen harrastaminen kiinnosti myös laskuvarjohyppäämisessä. Hän kokee olevansa joukkueen jäsen myös toimitussihteerinä.
”Toimitussihteerin työ on kuin jääkiekkomaalivahdin työtä. Valvon viimeisenä, etteivät helpot laukaukset mene maaliin. Toisaalta silloin kun maalivahti tai toimitussihteeri tekee virheen, kaikki huomaavat sen.”
Kun hyppy lähestyy, mieli tyhjenee kaikesta muusta. Varusteet, korkeusmittari, kypärä ja hyppypuku päälle, varjo selkään. Kädet käyvät varustetarkastuksen tottuneesti läpi: päävarjon avauspampula, varavarjon kahvat. Sama lentokoneessa ja vielä ennen hyppyä. Sen jälkeen on pelkkää pudotusta.
”Vapaapudotus on parasta lajissa.”
Suihkonen putoaa noin 200 kilometrin tuntivauhdilla. Vauhdin huomaa vasta, kun maa alkaa lähestyä.
Kilometrin korkeudessa hän avaa päävarjon. Vain kerran se ei avautunut.
”Se oli todennäköisesti oma pakkausvirheeni.”
Suihkonen käytti varavarjoa ja laskeutuminen sujui normaalisti.
”Ei siinä tullut paniikkia. Näitä tilanteita varten harjoitellaan koko ajan.”
Ja maassa oli jälleen tunne: tätä pitää saada lisää.
Seija Suihkonen, 43
Keskisuomalaisen toimitussihteeri. Asuu puolisonsa kanssa Jyväskylässä.
Valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan yleinen historia.
Työskennellyt Keskisuomalaisessa vuodesta 2003 muun muassa toimittajana urheilu- ja kotimaan osastoilla.
Harrastaa laskuvarjohyppäämisen lisäksi juoksua, salibandya, retkeilyä, matkailua ja kirjeenvaihtoa ulkomaalaisten kirjekavereiden kanssa.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
