Herra teknologia

Tero Lehdon etäiset tuttavat ovat joskus arvuutelleet, mitä työtä hän oikein tekee Alma Mediassa. Työskenteleekö hän esimerkiksi postinjakajana?

”Se on sinänsä aika koominen ajatus”, Lehto sanoo nauraen.

”Olisin todella huono postinjakaja. Jakaisin vielä aamukymmeneltäkin ensimmäistä rappua.”

Syntymästään saakka liikuntavammainen Tero Lehto suhtautuu ajattelemattomiin kommentteihin ja ennakkoluuloihin nykyisin melko kepeästi. Typeryyksiä myös kuulee nykyään harvemmin. 

Lehto on raivannut tiensä aikakauslehtiin kirjoittavaksi teknologiatoimittajaksi lahjoilla, tahdonvoimalla, ahkeruudella ja osaamisella. 

Nuorempana, kun uraa ei vielä varsinaisesti ollut, tahdonvoimaa tarvittiin enemmänkin. 

Osansa on perhetaustalla, ehkä osin sattumallakin.

Lehdon isä työskenteli 1980-luvulla IBM:ssä. Lehdoilla oli kotonaan harvinaisuus, ”yli metrin korkuinen” kotitietokone. Nuori Tero kirjoitteli koneella jo lapsena rikostarinoita, joihin ilmestyi ajan kuluessa enemmän ja enemmän teknologisia yksityiskohtia. 

Orastava kiinnostus tietotekniikkaan sai lisäkipinää, kun Lehdon isoveli pääsi töihin tietokoneliike PC Superstoreen.

”Hänellä oli siis uusimmat laitteet ja pelit”. 

Lehto alkoi kirjoittaa enemmän ja enemmän tietotekniikasta. 

”Lukioiässä minulla oli jo oma tietokone. Tuolloin 1990-luvulla alkoi jo olla nettifoorumien esiasteita. Ryhdyin aktiiviseksi kommentoijaksi MB-netissä, Mikrobitin sähköisessä keskustelupaikassa. Päädyin sitä kautta myös lukemaan Mikrobittiä, ja ennen pitkää lähettämään lehteen kipakkaa palautetta jossain laitetestissä huomaamistani virheistä.”

Lehdessä lukiolaisen palautteeseen vastasi nykyisin Night Visions -elokuvafestivaalia johtava Mikko Aromaa. 

”Hän ehdotti, että tule sitten itse tekemään paremmin.”

Mikrobitin avustaminen johti pian myös saman kustantajan, Helsinki Median, Tietokoneen avustamiseen ja sen jälkeen päivätyöhön. Lehden vaihtaessa omistajaa Lehto löysikin itsensä jo Sanoma Magazinesilta. Sanomalla tehtiin muun muassa kunnianhimoista, mutta huonosti kannattanutta 3T -aikakauslehteä. Vuonna 2013 Lehto löysi itsensä yt-neuvottelujen jälkeen tyhjän päältä. 

Tekniikka&Taloutta julkaisi vielä tuolloin Talentum. Lehto tunsi päätoimittaja Jyrki Alkion, entisen Helsingin Sanomien taloustoimittajan. 

”Talentumilta oli lähtenyt yksi ihminen vuorotteluvapaalle, ja he sitten siirtelivät paikkoja toimitusten välillä. Jouduimme kikkailemaan, koska vuorotteluvapaan sijaisen pitäisi olla työtön”, Lehto muistelee. 

”Menin Leppävaaraan työvoimatoimistoon, ensimmäistä kertaa elämässäni. En aiemmin edes tiennyt missä se on. He tajusivat heti mistä on kysymys, kun kerroin, etten oikeastaan tarvitse mitään, vaan olen menossa maanantaina kirjoittamaan työsopimusta. Eihän vuorotteluvapaan sijaisuutta ole tällaiseen tarkoitettu, mutta ehkä tämän nyt jo uskaltaa kertoa.” 

Sittemmin Alma Media osti Talentumin, mutta Lehdon työpaikka Tekniikka&Taloudessa on osoittautunut pysyväksi. Syksyllä tosin odottaa kuuden kuukauden mittaiseksi suunniteltu pätkä työkierrossa Kauppalehdessä. 

”Oletan, että kirjoitan sinnekin teknologiauutisia, koska niihin he lainaavat minua jo nykyisinkin”, Lehto sanoo. 

”Vaikkapa Nokiaa, verkkoa ja yksityisyyttä, finanssiteknologiaa, pankkimaailmaa ja verkkotunnistautumista käsitteleviä juttuja. Näistä aiheista minulla on vahvaa taustatietoa. Kauppalehdellä on jatkuva tarve näiden alojen journalismille, sillä ohjelmistot ja tietotekniikka ovat isoja aiheita kaikilla teollisuuden aloilla, maataloutta myöten.”

Lehdon aihepiirit ovat laventuneet samaan aikaan, kun vakiopalstojen ja nopean uutistavaran osuus työssä on uran edetessä lisääntynyt. 

”Kun aloitin toimittajantyöt, kirjoitin tietotekniikasta, mutta nyt käsittelen kaikenmoisia tekniikka- ja työelämäaiheita, energiaa, kaivoksia ja niin edelleen. Tekniikka&Talouden aihepiiri on hyvin laaja, mikä tahansa insinööriala kiinnostaa lehteä. Erityisvahvuuteni ovat edelleen mobiili, verkot, tietoliikenne, niihin liittyvät taajuudet ja teknologiat.”

Lehto kertoo viimeksi mainittujen aihepiirien olevan vaikeita. Toimittajan on ymmärrettävä kännykkäverkkojen taajuuksia tai osattava kirjoittaa pikavauhtia juttu siitä, miten valokuitua kaivetaan maahan, ja miksi on eri asia kaivaa sähköjohtoja kuin tietoliikennekaapeleita, tai siitä, miten nopea tietty nettiyhteys on ja missä ajassa vaikkapa elokuva siirtyy verkon kautta. 

”Algoritmien ja protokollien selvittelyyn menisi hirveästi aikaa, jos ei niistä tietäisi. Lisäksi on osattava kansantajuistaa. Kaikki meidän lehtemmekään lukijat eivät ole tietotekniikkainsinöörejä. Metsä- tai konepajainsinöörille tietotekniset termit eivät sano paljoa”, Lehto sanoo. 

”Asiat on osattava yksinkertaistaa ilman, että selittää ne väärin.”

Lehto innostuu puhumaan teknologia-aiheiden yhteiskunnallisesta ulottuvuudesta. Näissäkin aiheissa on usein sävyjä. Teknologiakysymyksetkään eivät ole joko tai.

”Kun tietää taustat, osaa tunnistaa haastateltujen asiantuntijoiden erimielisyydet ja näkemyserot. Haastateltava puhuu valokuidusta näin, koska hänen yrityksellään ei sitä ole, tai noin, koska he ovat siihen investoineet. Teknologiaan liittyy paljon politiikkaa, niin kuin tietenkin kaikkeen, missä liikkuu rahaa.”

Pienessä maassa on joskus vaikea pitää kiinni puhuvien äänten moninaisuudesta, Lehto sanoo. Helpoimmin tulee soitettua samalle tutulle asiantuntijalle F-Securelle tai tietoturvakeskukseen. 

”Samat nimet minun ja muidenkin jutuissa pyörivät. Pieni asiantuntijajoukko helpottaa juttujen tekemistä, mutta pitää varoa sitä, että tiettyjen asiantuntijoiden näkemykset vain toistuvat. Pitää hakea uusia näkökulmia, sillä yritysten edustajilla ja viranomaisillakin on oma tietty näkökulmansa.”

Asiassa ei helpota, että asiantuntijoita ei monesti rohkaista olemaan mediassa. Läheskään kaikki eivät halua tai uskalla haastatteluun. Ei ole annettu mediakoulutusta, on ehkä kiellettykin puhumasta. 

”Ja jos ei ole annettu mediakoulutusta, niin ihminen ei ehkä osaa puhua kuin oman yrityksensä tuotteista.”

Elämä olisi toisenlaista, jos nuorella Terolla olisi ollut vähemmän päämäärätietoisuutta ja tahdonvoimaa. 

Lehto korostaa, että kohtaa ulkoiseen olemukseensa liittyviä ennakkoluuloja tai muita hankaluuksia enää harvoin. Toisin oli nuorempana. 

Kuten ylioppilaaksi kirjoittaneet usein, Lehtokin mietti lukion jälkeen eri opiskelu- ja opintotukivaihtoehtoja. 

”Soitin Kelaan ja kyselin tuista. Virkailija vastasi, että eihän sinun tarvitse jatko-opiskella, voit mennä suoraan eläkkeelle. Ei kauheasti rohkaistu työelämään”, Lehto muistelee. 

”Jos peilaa siihen, kuinka paljon olisin menettänyt, jos olisin koko elämäni sinnitellyt eläkkeellä, elämän laatu ja edellytykset olisivat aika paljon huonommat. Se ajatus on aika hurja. Onneksi perheeni rohkaisi opiskelemaan ja töihin, sieltä ei patisteltu eläkkeelle. Toivottavasti vammaisia ihmisiä nykyään osataan neuvoa paremmin.”

Lehto on työnsä takia sen verran tunnettu teknologiapiireissä, että törmää ihmetteleviin katseisiin enää harvoin. 

”Viestintätoimistot ja tiedottajat ovat usein tuttuja. Ehkä he sanovat haastateltaville etukäteen, että älkää hätääntykö, sieltä tulee hassunäköinen kaveri. Se onkin ihan ok, jää rikkoutuu sitten haastattelutilanteessa nopeammin. Mutta ei ikinä tule sellaista ihmettelyä, joskus pienen hämmennyksen huomaa ensi kertaa tavatessa kättelystä. Tietysti toimittajaa jännitetään muutenkin.”

Lyhyydestä on pientä harmia kokkareilla ja isoilla messuilla, Lehto sanoo. Isoissa yleisötilaisuuksissa on hankala löytää satojen ihmisten joukosta tietty ihminen. 

”Sovin usein järjestäjän kanssa, että esittelevät meidät. Tai löydän jonkun tutun, ja pyydän esittelemään.”

Tämäkin ongelma on pienenemään päin, kun toimitusten työtahti on yhä kireämpi.

”Nykyään on hyvin vähän aikaa purjehtia missään cocktailtilaisuuksissa. Se on vähän mennyttä aikaa.”

Korjaus 28.9. Tekniikka & Talouden päätoimittajan nimi oli jutun leipätekstissä väärin. Hänen nimensä on Jyrki Alkio, ei Jyrki Altio.