Naisten osa mediassa – ikuinen kolmannes?

Helsingin Sanomat lupasi maaliskuussa lisätä naisten määrää sivuillaan. Naisten osuus lehdessä esiintyvistä ihmisistä oli tuolloin noin kolmannes. Samankaltainen lupaus oli annettu vuonna 2014, jolloin lehden haastattelemista asiantuntijoista oli naisia noin kolmannes.

Yhdysvalloissakin on tutkittu naisten määrää lehdissä. Tulos: naisia on sivuilla noin kolmannes. Osuus on pysynyt samana 1980-luvulta asti. Myös EU vertaili jäsenmaiden mediassa esiintyvien naisten määrää. Maasta riippumatta määrä oli noin kolmannes. Helsingin yliopiston Digitaalisten ihmistieteiden laitoksen opiskelijat selvittivät alkukesästä sukupuolten läsnäoloa 1800-luvun suomenkielisissä sanomalehdissä. Ryhmä laski sanomalehtiteksteistä, kuinka usein jutuissa mainittiin mies ja kuinka usein nainen. 150 vuotta sitten naisten osuus lehdissä oli – kyllä, noin kolmannes.

Miten on mahdollista, että emme ole 150 vuodessa pystyneet parempaan? Naisten yhteiskunnallinen asema on muuttunut merkittävästi. Toimittajista valtaosa on naisia. Naispomojenkin määrä kasvaa – johtaisiko se tilanteeseen, jossa sivuille saadaan enemmän naisia? Valitettavasti ei, vastaa väitöskirjatutkija Reetta Hänninen. Journalismitutkimuksesta käy ilmi, että pomon vaihtaminen miehestä naiseksi ei muuta tilannetta oikeastaan mitenkään.

Juttujen miesvaltaisuutta selitetään usein sillä, että päättävissä asemissa on miehiä. Tutkimuksista kuitenkin tiedämme, että media ei vain heijasta epätasa-arvoa vaan myös ylläpitää ja pahentaa sitä. Epätasa-arvo mediassa säteilee koko yhteiskuntaan. Miespoliitikkojen suurempi näkyvyys voi vaikuttaa siihen, ketä vaaleissa äänestetään. Miestaiteilijoiden suurempi näkyvyys siihen, kenen teoksia ostetaan ja katsotaan. Miestutkijoiden suurempi näkyvyys siihen, miten apurahoja jaetaan. Miesvaltaisten alojen suurempi näkyvyys siihen, kenen työtä pidetään tärkeänä ja keneen leikkaukset kohdistetaan. Media ei ole vain raportoija vaan muokkaa yhteiskuntaa aktiivisesti, halusivat toimittajat sitä tai eivät.

Hesarin kampanja ei ole tuottanut tulosta, mutta lehteä on syytä kiittää peiliin katsomisesta. Muiden tiedotusvälineiden sietäisi tehdä samoin. Tarvitaan konkreettisia toimia ja tarkka suunnitelma tasa-arvon parantamiseksi. 150 vuoden kokemuksella voidaan todeta, että tilanne ei muutu toivomalla.