Viime vuonna kuvattu Vuosi New York Timesin toimituksessa näyttää ja kuulostaa parhailta tv-draamoilta – eikä välty niiden kliseiltä, kirjoittaa Marja Honkonen
Yle avasi Ulkolinjan kesän Emmy-palkitun ohjaaja-tuottajan Liz Garbusin neliosaisella Vuosi New York Timesin toimituksessa (The Fourth Estate) -dokumentilla. Kaksi ensimmäistä osaa ovat jo Areenassa, kaksi tulossa.
Viime vuonna kuvattu dokumentti näyttää ja kuulostaa House of Cardsilta, mutta kuvaa journalismin tekemistä idealistisesti kuten Spotlightissa, The Postissa tai The Newsroomissa. Toimittajadraamojen kliseiltäkään ei vältytä: on maanista näppäimistön paukuttamista, vinkkipuheluita ja ihmisiä hokemassa ”Julkaise!”
Pintatasolla dokumentti seuraa suurten uutisten syntyä. Yksi keskiöön nousevista toimittajista on Donald Trumpia pitkään seurannut Maggie Haberman (kuvassa), joka oli laskenut työn ja perheen yhteensovittamisensa sen varaan, ettei tätä valita presidentiksi.
Se on yksi kiintoisista säröistä, jotia dokumentti raapaisee – kuten myös kipuilua, joka syntyy värikkäiden toimittajabrändien ja laatulehden imagon törmäyksistä. Keskeisiä hahmoja ovat tähtireportterit ja pomot, ei niinkään editoiva väliporras, jonka muuttuvaa asemaa vain sivutaan.
Garbus on saanut seurata toimitusta niin esteettä, että osasta keskusteluja on jouduttu piippaamaan lähteiden nimet piiloon.
Paraneeko tosielämän toimittajadraama tästä? Ei parane.
Vuosi New York Timesin toimituksessa 7.–28. kesäkuuta TV1:ssä ja Yle Areenassa.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
