En minä, vaan tämä ammatti

Kun Suvi-Tuulia Nykänen joutui pari vuotta sitten keväällä maahanmuuttoa sivuavien juttujensa takia verkkovihan kohteeksi, se tuntui hirveältä – ja epäreilulta.

”Jos jutuissa ei ole mitään oikaistavaa, siinä loppuvat median keinot tehdä asialle mitään”, hän sanoo.

Iltalehdessä tuolloin työskennellyttä Nykästä muun muassa kutsuttiin MV-lehdessä ”maksetuksi valehtelijaksi”. Sähköpostitse hänen ulkonäköään haukuttiin ja hänen toivottiin joutuvan raiskatuksi.

Nykänen ei antanut solvausten vaikuttaa työhönsä, mutta ne tekivät olon epämukavaksi.

”Aamulla pelotti avata sähköposti.”

Kokemukset kääntyivät ideaksi journalistiikan opinnäytteelle. Pro gradu -tutkielmassaan Nykänen selvitti, miten tavalliset ”rivitoimittajat” käsittelevät vihapuheen kohteeksi joutumista.

Seitsemässä nimettömänä tehdyssä syvähaastattelussa nousi esiin itsellekin tuttuja selviytymiskeinoja. Useat haastateltavista pyrkivät esimerkiksi ilmiöllistämään vihapuheen: se en ole minä, vaan tämä ammatti.

”Kyse on vaikuttamisesta, jolla pyritään siihen, etteivät toimittajat kirjoittaisi tietyistä asioista tietyllä tavalla”, Nykänen sanoo.

Muita keinoja olivat läheisille ja kollegoille puhuminen, sosiaalisen median tilien rajoittaminen ja numeron salaaminen.

Tutkielman otos on pieni, mutta Nykänen uskoo sen kuvaavan tilannetta etenkin suurimmissa mediataloissa.

Vihapuheen kohteeksi voi joutua odottamatta. Siksi Nykänen toivoisi, että asiasta keskusteltaisiin jo toimittajakoulutuksessa.

”Samalla tavalla kuin puhutaan muustakin painostuksesta, pitäisi puhua tästäkin.”

Haastattelujen perusteella työnantajilla on ryhdistäytymisen paikka. Haastateltavista neljä kyseenalaisti esimiestensä ammattitaidon, koska nämä eivät olleet suhtautuneet vihapalautteeseen riittävän vakavasti.

Siksi Nykänen summasi viiden kohdan ohjeet sekä toimittajille että pomoille. Vähintä, mitä toimituksissa pitäisi tehdä, olisi kirjata edes jonkinlaiset toimintaohjeet.

”Jos ilmoitat asiasta esimiehelle ja hän vastaa sähköpostiin vain, että ’ok’, se ei riitä.”

Vihapuheeseen liittyvät oikeudenkäynnit Nykänen näkee tärkeinä. Ne ovat oikeusvaltion osoitus siitä, missä raja menee.

Suuri merkitys on silti pienilläkin eleillä, kuten sillä, kun vihakampanjoinnin kohteena ollut toimittaja Rebekka Härkönen kutsuttiin pudottamaan aloituskiekko jääkiekkopeliin.

”Kun katsoin sitä telkkarista, aloin itkeä”, Nykänen kertoo.

”Vihapuheen kohteena ollessa tuntuu kuin kaikki vihaisivat minua ja juttuani. Eihän se niin ole.”