Populismi on toimittajille hankala herkku, kirjoittaa Nina Erho. Journalistisien ongelmien ratkomiseen tarjoaa apuaan artikkelikokoelma Media & populismi.
Poliittisia dinosauruksia tuoreempi kasvo ja kärjekkäät kommentit ovat toimittajalle herkkua. Siihen tarttuva voi kuitenkin tulla suoneeksi palstatilaa esimerkiksi rasismin kanssa flirttaileville näkemyksille, joiden leviämistä ei halua edistää.
Toisaalta populistisista täkyistä ei voi täysin vaietakaan, koska hiljaisuus on hyväksyntää. Yhteiskuntarauhaa ei liiemmin edistä se, etteivät niiden asiat, joiden puolestapuhujiksi populistit asettuvat, nouse esiin missään. Jos toimittaja haluaa olla aktiivisesti eri mieltä, mutta unohtaa kertoa sen avoimesti tai perustella mielipiteensä, hänen työnsä on helppo kyseenalaistaa.
Näiden ongelmien ehkäisemiseen ja ratkomiseen tarjoaa apuaan Mari K. Niemen ja Topi Hounin toimittama artikkelikokoelma Media & populismi. Tutkimustiedon lisäksi kirjasta löytyvät huoneentaulut, joiden avulla populistipuolueisiin ja muuttoliikkeeseen liittyviä journalistisia valintojaan voi miettiä.
Tätä kirjoittaessa, kun Ylen tekemää työttömän Anna-Maija Tikkasen ja kansanedustaja Susanna Kosken (kok.) kohtauttamista päivitellään oikeissa ja virtuaalisissa kahvipöydissä, erityisen ajankohtaiselta tuntuu Mikko Hautakankaan ja Laura Ahvan artikkeli sovittelujournalismista. ”Sovittelu ei siis tarkoita konsensukseen pyrkivää hymistelyä”, siinä sanotaan.
Mari K. Niemi ja Topi Houni: Media & populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin. Vastapaino.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
