Omalla asialla

Moni toimittaja ottanut ammattinsa esiin tilanteessa, jossa on ajatellut saavansa siitä henkilökohtaista hyötyä.

Tyypillisiä ovat tilanteet, joissa toimittaja mankuu itselleen ilmaiseksi, sisäänpääsylippuja museoon tai keikalle tai vaatii parempaa palvelua vihjailemalla negatiivisella julkisuudella. Takavuosien tympeimmissä tapauksissa toimittajat kiilailivat yökerhojen jonojen ohi pressikortit heiluen.

JSN on antanut toimittajan asemaa koskevan pykälän rikkomisesta useita langettavia päätöksiä. Tapauksia on monenlaisia. Esimerkiksi Me Naiset julkaisi 2014 kiittävän kritiikin uudesta televisiosarjasta, mutta ei kertonut lukijoille, että arvion kirjoittanut toimittaja oli yksi sarjan käsikirjoittajista.

Helsingin Sanomien julkaisemassa blogikirjoituksessa kehuttiin mainosmaisesti luksushotellia. Kirjoittajan ylistävät kommentit ja läheinen suhde hotellin pitäjään vaaransivat toimittajan ja julkaisijan riippumattomuuden ja ammattietiikan, JSN linjasi.

Journalistin ohjeessa numero 4 todetaan, ettei journalistin pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.

JSN antoi 17. toukokuuta journalistin aseman väärinkäyttämisestä langettavan Yleisradiolle. Ylen toimittaja Sanna Ukkola oli työstään saamiensa kriittisten twiittien vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan. JSN:n mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että asiasta keskusteltaisiin palautteen antajan työpaikalla.

Lisäksi hän leimasi Ylen julkaisemassa kolumnissa palautetta antaneen yleisön edustajan nettihäiriköksi.

”Tällainen toimintatapa on omiaan rajoittamaan sananvapautta, jota journalistien tulisi kaikin keinoin puolustaa”, JSN toteaa perusteluissaan.

Ukkola on saanut toimittajanuransa aikana vihapalautetta ja suoranaista nettikiusausta enemmän kuin moni muu toimittaja. Tässä tapauksessa twiitit olivat kuitenkin vain kärjekkäitä ja satiirisia kommentteja.

JSN teki hyvän ratkaisun antaessaan Ylelle langettavan päätöksen. Toimittajan täytyy kestää kriittistä palautetta, vaikka palautteen vyöryessä miten korpeaisi. Toimittajan täytyy olla vähän yli-ihminen: pysyä tyynenä ja asiallisena, vaikka yleisölta tuleva palaute olisi täysin luokatonta.

JSN:n päätöksen perusteluissa on yksi poikkeuksellinen kohta: ”Toimittajan epäasiallinen yhteydenotto ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla eikä sitä voinut tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta.”

Työnantaja ei ole vastuussa siitä, mitä toimittaja tekee vapaa-ajallaan, eikä JSN:n tehtävä ole valvoa toimittajien käytöstä vaan hyvää journalistista tapaa. Perussopimuksen mukaan neuvosto voi käsitellä myös journalistien menettelyä tietojen hankinnan yhteydessä.

Neuvosto paheksuu perusteluissaan myös Ukkolan käytöstä, vaikka langettava tulikin Ukkolan kolumnin julkaisusta.

Ironista tapauksessa on se, että jos Ukkola ei olisi kirjoittanut asiasta kolumnia, JSN ei olisi voinut käsitellä asiaa lainkaan.

Vaikka langettava päätös kirpaiseekin julkaisijaa ja toimittajaa, on alalle eduksi, että sitä on käsitelty laajasti julkisuudessa.

Siitä meidän kaikkien on syytä ottaa opiksi ainakin muistamalla yksinkertainen työnjako: julkaisija vastaa siitä, mitä julkaistaan, mutta omaan käytökseensä voi vaikuttaa vain itse.