Ulkoasupäällikkö Mikko Eronen tekee Suomenmaan näköistä lehteä.

Vähemmän lehtiä, enemmän työtä. Näin kävi Suomenmaan ulkoasupäällikölle Mikko Eroselle, kun printin ilmestymiskerrat vähenivät pari vuotta sitten kolmesta yhteen kertaan viikossa.

Sanomalehdestä tuli aikakauslehti, johon tarvitaan yhden kuvan uutisten sijasta isoja reppareita, henkilöjuttuja ja kuvituksia.

”Uutiset menevät nyt melko automaattisesti verkkoon, ja minun työni pääpaino on printissä.”

Apunaan Erosella on graafikko, journalistinen taittaja ja kaksi valokuvaajaa. Silti perusteellisia visuaalisia panostuksia ehtii viikkorytmissä tehdä rajallisesti. Toisaalta Erosen omalle tekijänluonteelle aikakauslehden mahdollisuudet sopivat hyvin.

”Hienointa jälkeä syntyy, kun toimittaja, kuvaaja ja minä pääsemme samalle aaltopituudelle, tekemään täysin samaa juttua.”

 

Suomenmaa on keskustan pää-äänenkannattaja. Yrittäessään määritellä, mitä keskustahenkisyys tarkoittaa ulkoasussa, Eronen päätyy siihen, että kyse taitaa sittenkin olla ”meidän, Suomenmaan, näköisyydestä”.

”Toivon, että lehti näyttää raikkaalta ja modernilta, nautittavalta lukea ja viihdyttävältä, ei ummehtuneelta.”

Toistuva mutka matkassa on, että kuvattavien poliitikkojen kiireiset aikataulut ja tavoite saada lehteen monipuolisia, rentoja ruutuja ovat eri planeetoilta. Myös ”sote raikkaasti” vaatii mielikuvitusta. Toisaalta sitäkään ei saa olla liikaa, koska lukijakunta on aika iäkästä.

”Ulkoasun ei ole tarkoitus vaikeuttaa lukemista, vaan helpottaa.”

 

Suomenmaan kaikkien tekijöiden ei Erosen mukaan tarvitse kuulua keskustaan, mutta se pitää tietää, kenelle lehteä tehdään. Kiellettyjä aiheita ei kuulemma ole, eivät edes ”keskustalle vaikeat”.

Jotkut asiat ovat toki herkempiä kuin toiset, eikä lukijoita kannata tahallaan suututtaa. Silti lehtityö on lehtityötä myös puoluelehdessä.

”Ja joskus puolueasioilla voi jopa leikitellä, kuten ennakkoluuloilla siitä, millaisia keskustalaiset ovat.”