Päänavaaja

Ylen toimittaja Sara Rigatelli pääsi aiheen kimppuun tammikuun alkupuolella. Rigatellin tehtäväksi tuli selvitellä seksuaalista häirintää koskevia kertomuksia. Pian selvisi, että elokuvaohjaaja Lauri Törhösen tapaus oli yksi räikeimmistä.

Rigatellin juttu Törhösen harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä ilmestyi tammikuun lopussa Ylen verkkosivuilla. Sen todistusvoima on vastaansanomaton. Rigatellin haastattelemista noin 20 naisesta useat esiintyvät jutussa omilla nimillään. Kertomukset Törhösen toiminnasta ovat uskottavia ja keskenään samansuuntaisia.

Rigatelli kuvailee jutun tekoprosessia monella tavalla poikkeavaksi. Heti alkuun oli selvää, että muutkin tiedotusvälineet olivat aiheen kimpussa.

”Haastattelemistani naisista osa koki puhumisen siksikin raskaaksi, että olivat kertoneet kokemuksensa jo muillekin”, Rigatelli sanoo.

”Heidän vakuuttamisessaan puhumaan omilla nimillään oli työtä. Luottamuksen saavuttaminen taas uuteen toimittajaan ei ollut helppoa.”

Rigatelli sanoo ajan olleen haastatelluille kypsä muutenkin kuin #metoo-keskustelun ajankohtaisuuden vuoksi. Moni haastateltava oli aiemmin, nuorempana, pelännyt tekevänsä hallaa omalle uralleen, jos lähtisi syyttämään Törhöstä, Taideteollisen korkeakoulun pitkäaikaista elokuvakerronnan professoria.

”Nyt heillä on jo ura, he tietävät olevansa alallaan osaavia. Pelkoa uran menettämisestä ei enää tarvitse tuntea.”

Sara Rigatelli kertoo, että Törhösen nimen julkistamista pohdittiin huolellisesti sekä toimituksessa että Ylen juristin kanssa. Lopulta Törhösen ohjaajan ja professorin roolissaan käyttämä valta perusteli julkaisupäätöksen. Kaikki tapaukset eivät myöskään ole ”ikivanhoja”. Törhösen professuuri jatkui vuoteen 2006 saakka.

”Lynkkausmielialaa ei tarvita, eikä uusia nimiä ole syytä julkaista vain siksi, että niitä vaaditaan, selvittämättä kutakin tapausta huolella”, Rigatelli sanoo.

”Törhösen toiminta on ollut räikeää. Kouluun pyrkivät ovat nuoria, usein suoraan lukiosta tulleita ihmisiä. Asetelma on hurja, kun pääsykokeessa annetaan ymmärtää, että sisäänpääsyyn voi vaikuttaa professoria miellyttämällä.”

Rigatelli jatkaa aiheen tutkimista. Ilmiö on paljon elokuva-alaa laajempi, hän huomauttaa. Esille tulleissa nimissä on toki myös elokuvaihmisiä.

”Mutta mediassa syntynyt mielikuva aukottomasta listasta tai kaikkien tuntemasta raiskaajaringistä ei pidä paikkaansa.”