En sulle luvannut mä laspalmasta

Kun toimittaja Aino Huilaja ja ohjaaja Jerry Ylkänen lomailevat, luvassa on enemmän hikeä, hiaceja ja karttoja kuin laspalmasta ja ilmastoituja aulabaareja. Siksi parille oli luontevaa lähteä videokameran ja mikrofonin kanssa dokumenttikeikoille viime vuonna muun muassa Ukrainaan, Grönlantiin ja Botswanaan.

”Yhteiset lomamatkat ovat olleet hyvää treeniä. Väkisinkin sitä voimavaraa tuli käytettyä”, Ylkänen kuvailee Say What -dokumenttisarjaa varten yhdessä tehtyjä matkoja.

Ei sillä, etteikö pari olisi niillä riidellyt: väsyneenä, kun oli kuuma ja ”ihan vitun tyhmistä asioista”.

Puolisoa kohtaan voi käyttäytyä epäammattimaisemmin kuin työkaveria, Huilaja myöntää.

”On myös voimavara, kun voi sanoa suoraan, mutta konflikteja voi syntyä. Alun jälkeen opimme, että vähemmän kriiseilyä”, hän sanoo.

Say What on tekijöidensä mukaan ”luontodokumentti ihmisistä”, kahdeksan jaksoa journalismia kahdeksan maan ihmisistä.

Ohjelma ideoitiin pariskunnan keittiössä. Huilaja ja sarjan toinen journalistijuontaja Nina Rahkola listasivat toiveaiheitaan, mutta varsinainen konsepti puuttui. Ohjelmaksi ideat auttoi kehittämään keskustelua kuunnellut Ylkänen, joka on aiemmin työskennelyt muun muassa MTV:n AD:na.

Maikkari valikoitui sarjan kodiksi, ja Huilaja ja Rahkola perustivat oman tuotantoyhtiön. Ulkomaille lähdettiin toimittaja-kuvaaja-tiimeinä, joskus kolmikkona.

Say Whatin kuvasto on yhdistelmä spottimaailman estetiikkaa ja Vice-dokumenttien rujoutta.

”Alusta asti oli selvää, että klassinen uutiskuvasto ei ole meidän juttumme”, Ylkänen sanoo.

Klassiset journalistiset hyveet kyllä olivat, vaikka viihdettä tekemällä olisi Huilajan mukaan päässyt helpommalla.

”Kahden viikon keikan fiksaaminen vaatii hemmetisti työtä. 41 minuuttia voi täyttää helpomminkin.”

Katsojapalautteissa sarjaa on kiitelty siitä, että televisiosta ylipäätään tulee asiaohjelmaa. Tekijöiden tavoitteet olivat korkeammalla: oma osaaminen oli lähtötaso, jonka päälle päätä hakattiin rakentavasti seinään niin käsikirjoituksia tehdessä kuin editoidessa.

Huilaja sanoo löytäneensä intohimonsa. Myös Ylkänen on tyytyväinen.

”Ideologinen ajatukseni oli, että tässä tallennetaan ihmiskuntaa vuonna 2017. Ei tieteellisesti, vaan humaanisti. Se jopa pitää ehkä paikkansa.”

Huilaja ja Ylkänen tapasivat vuonna 2002 Jyväskylässä, Yle Keski-Suomen leivissä. Ajatus töiden tekemisestä yhdessä tuntui sittemmin huonolta, kunnes se Say Whatin myötä toteutui.

Kuvaustilanteissa taito lukea toista on iso etu.

”Tunnemme toisemme niin hyvin, ettei meidän tarvitse käydä dialogia siitä, mitä teemme”, Huilaja sanoo.

Asiaa auttaa myös, että journalistisen työn tekee huolella ennen ja jälkeen keikkoja. Reissussa voi keskittyä olemaan läsnä, tekijät sanovat.

Paljastavimmat hetket saa nauhalle olemalla kärsivällinen.

”Aika on tässä työssä resursseista kallein”, Huilaja sanoo.

”Mitä kauemmin aikaa ihmisten kanssa on, sen parempaa jälkeä tulee.”