Potkut maailmalle

Työskenneltyään yli 16 vuotta Allerin tv-toimituksessa Ismo Lehtonen jäi viime vuoden lokakuussa vuorotteluvapaalle. Hänen oli tarkoitus ottaa puoli vuotta rennosti ja reissata valokuvaajapuolisonsa Tanja Mikkolan kanssa ympäri maailmaa.

Helmikuussa Uudessa-Seelannissa tuli kuitenkin käänne: Lehtosen työnantaja käynnisti yt-neuvottelut, ja pariskunta alkoi miettiä suunnitelmiaan uudelleen.

Maaliskuun lopulla Fesissä Marokossa toimittaja luki Messengeristä, että hänet oli irtisanottu. Siinä vaiheessa pariskunnalla oli jo suunnitelma B: he eivät palaisi Suomeen asumaan, vaan elättäisivät itsensä työskentelemällä yhdessä eri puolilla maailmaa.

”Vaikka irtisanominen oli shokki, aloimme heti miettiä työideoita, ja ensimmäinen alustava yhteistyötarjous potentiaaliselta asiakkaalta tuli jo parin tunnin kuluttua”, Lehtonen kertoo.

Marokon jälkeen parin tie on vienyt Andaluciaan Espanjaan, Serbiaan ja viimeiseksi Siperian halki Japaniin, jossa he ovat tammikuuhun asti. Suomessa he ovat piipahtaneet myymässä tavaroitaan.

Mikkolalle reissuelämä on tuttua. Valtaosan tuloistaan hän on saanut ulkomaankeikoista jo yli kymmenen vuoden ajan.

Pääasiassa Mikkola, ja nyt myös Lehtonen, tekevät työelämäjournalismia yritys-, ammatti- ja järjestölehtiin. Matkajuttujakin pari tekee, mutta niihin ei kannata keskittyä, koska tarjontaa on paljon ja palkkiot pieniä.

Kohteet Mikkola ja Lehtonen valitsevat omien mieltymystensä mukaan, mutta huomioivat myös sen, mistä juttuja saa kaupaksi.

”Yrittäjänä periaatteenani on ollut, että nukun hyvin, jos tiedän, että minulla on riittävästi tuloja ainakin seuraavat kolme kuukautta”, Mikkola sanoo.

Jutuista sopiminen vähintään kolme kuukautta etukäteen auttaa myös haastateltavien etsimisessä ja kuvausjärjestelyissä. Esimerkiksi tehtaisiin pääsy vaatii usein pitkää sähköpostien vaihtoa.

Yleensä matkatyössä kaikkeen menee enemmän aikaa kuin kotimaassa. Huono verkkoyhteyskin saattaa pidentää työpäivää parilla tunnilla. Asioita helpottaa, jos asettuu pidemmäksi ajaksi samaan kaupunkiin.

”Kesällä asuimme pari kuukautta Serbian pääkaupungissa Belgradissa. Siinä ehti solahtaa jo paikalliseen elämään ja saada ystäviä. Usein kävi niin, että haastateltava tunsi seuraavaan juttuun sopivan haastateltavan”, Lehtonen kertoo.

Mikkola on laskenut 89 maan kokemuksella, että ulkomailla elämiseen ja liikkumiseen kuluu keskimäärin noin 700 euroa kuussa henkeä kohden.

”Kulut riippuvat kuitenkin paljon maasta. Joskus edulliset majapaikat ovat kiven alla ja majoituksiin meneekin rahaa selvästi yli budjetin. Silloin on säästettävä jostain. Venäjän läpi matkatessamme nukuimme kolmasosan kuukauden öistä junissa”, Mikkola kertoo.

Välillä tällainen elämäntapa on kuluttavaa.

”Uteliaalle mielelle on hienoa oppia jatkuvasti uutta, mutta on myös raskasta aloittaa joka päivä lähes tyhjästä”, Mikkola sanoo.

Silti pysyvä reissuelämä puolison kanssa on kuvaajasta vähemmän stressaavaa kuin aiempi tilanne, jossa hän sai jännittää, ehtiikö työmatkoilta ajoissa kotiin lauantaisaunaan.

Lehtonenkin vakuuttaa, ettei reissutyöhön ryhtyminen kaduta:

”Tanjan pitkä kokemus tuo luottamusta siihen, ettei tässä kuolla nälkään tai tauteihin.”

Japanin jälkeen kaksikko suuntaa Balille ja sieltä Uuteen-Seelantiin. Sen jälkeen tulevaisuus on avoin. Töiden ehdoilla mikä tahansa kohde on mahdollinen, paluu Suomeenkin.

”Olen teini-ikäisestä lähtien halunnut elää niin, että voin muuttaa vaikka maailman toiselle puolelle heti huomenna. Nyt olen siinä tilanteessa”, Mikkola sanoo.