Vintageharrastaja Elina Teerijoki saa vanhoista naistenlehdistä ideoita niin pukeutumiseen, kotiin kuin toimittajan työhönkin.
Kenkäpareja 103. Se oli tulos, kun toimittaja Elina Teerijoki neljä vuotta sitten viimeksi laski kaappiensa ja hyllyjensä sisällön. Sen jälkeen hän ei ole urakkaan ryhtynyt.
Teerijoki ei kerää mitä tahansa kenkiä, vaan kokoelmaan pääsevät lähinnä 1950- ja 1960-lukujen jalkineet. Toimittaja-yrittäjän kaapit ja ullakko ovat täynnä myös menneiden vuosikymmenten vaatteita, kodinesineitä ja joulutavaraa.
Teerijoelle vintageharrastuksen ydin ei kuitenkaan ole keräily vaan tyyli. Lähes aina hänen päällänsä on vähintään jotakin vintagea – eli 1920 – 1970-luvuilta peräisin olevaa.
”Vintagetyylihän ei ole yksi tietty tyyli, vaan tilanteen mukaan on pukeuduttu ennenkin. Työhön valitsen yleensä sellaisen asun, joka ei vedä huomiota puoleensa – vaikka jakun, puseron ja suoran hameen tai rennon leningin”, Teerijoki sanoo.
Vain rymytessään kaksivuotiaan kuopuksensa kanssa Teerijoki käyttää modernimpia vaatteita. Nekin hän tosin yleensä ostaa käytettyinä.
Teerijoen innostus menneisiin vuosikymmeniin sai alkunsa lukioikäisenä, kun hän löysi äitinsä ja mumminsa varastoista 1960 – 1670-lukujen mod- ja hippityylisiä asuja.
”Alle parikymppiselle ne sopivatkin hyvin. Matkan varrella oma tyyli on kehittynyt.”
Nykyisin toimittajaa miellyttää eniten 1950-luvun ja 1960-luvun alun muotokieli.
”Aikakauden tyyli on naisellinen sekä linjakas ja asiallinen mutta kuitenkin samalla kepeä. En kuitenkaan ole aikakausipuristi, vaan miksaan tarpeen mukaan, ja minulla voi olla vaikka 1950-luvun leningin kanssa 1970-luvun trenssi ja 2000-luvulla valmistetut vanhantyyliset kengät.”
Esteettisten syiden lisäksi vintagessa vetoavat myös kestävyys ja ekologisuus.
”Samanlaista laatua ei nykyisin saa välttämättä edes isolla rahalla. Esimerkiksi vanhat kotimaiset villakangastakit 1960 – 1970-luvuilta ovat joskus aivan uudenveroisia, ryhdikkäitä ja nypyttömiä.”
Teerijoki etsii asuja nettikirppiksiltä, Facebook-ryhmistä ja tavallisilta kirpputoreilta, joita hän kiertää yhdessä muun muassa vanhoja kioskipokkareita keräilevän miehensä kanssa.
Toimittaja myös ompelee itse vaatteita vintagekaavojen mukaan vanhoista kankaista. Yksi hänen suosikkimekoistaan on syntynyt pallokuvioisesta Finlaysonin lakanasta, ja onpa Teerijoki onnistunut muuttamaan vanhan pyykkipussinkin topiksi.
”Tässä harrastuksessa on monta puolta: pukeutuminen ja tyyli, käsityöt, keräily ja historia.”
Historiaa Teerijoki harrastaa lukemalla 1930 – 1960-lukujen suomalaisia naistenlehtiä, kuten Hopeapeiliä, Eevaa ja Kotiliettä.
Elina Teerijoki
43-vuotias turkulainen vapaa toimittaja, tietokirjailija ja sisällöntuottaja. Mieleisimpiä aiheita perhe ja lapset, ruoka ja historiateemat.
Koulutukseltaan filosofian maisteri, opiskellut Turun yliopistossa pääaineenaan yleinen kirjallisuustiede.
Työskennellyt vuodesta 2007 lähtien yrityksensä Kirjoittamo Pikkujutun kautta. Kirjoittanut 13 tietokirjaa, osan yhdessä puolisonsa Juri Nummelinin kanssa.
Pitää Hopeapeili-blogia vintageharrastuksestaan.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
