Sam sukeltaa historiaan

”Kuslig.” Sam Stäuber hakee äidinkielestään ruotsista sanan, miltä tuntuu löytää kymmenien metrien syvyydestä uponnut sota-alus.

”Se on pelkoa, mutta ei liian pelottavalla tavalla. Veden alla laivat tuntuvat jättiläisiltä, ja se herättää kunnioitusta.”

Sukellusmaskin takaa kohteet näyttävät veden alla noin neljänneksen suuremmilta kuin paljain silmin katsottuna, mutta erityisesti suuruusvaikutelma syntyy siitä, että vedessä pystyy leijumaan joka puolella laivan ympärillä.

Ylessä ohjaajana työskentelevä Stäuber on mukana Badewanne-ryhmässä, joka on erikoistunut sotahylkyjen etsintään, tunnistamiseen ja dokumentointiin. Tyypillisesti ryhmä tutkii yhdestä kahteen uutta hylkyä joka kesä.

Ryhmän löydöillä on merkitystä historiantutkimuksen lisäksi ympäristönsuojelulle, sillä Badewanne kartoittaa hylkyjen mahdollisia öljy- ja myrkkypäästöjä.

Stäuber sukeltaa myös puhtaasti huvin vuoksi, silloin yleensä vanhoissa kaivoksissa.

”On mahtavaa leijua eteenpäin tunneleita pitkin katsellen kaivostyöläisen entisaikaisia työoloja: hanskat naulassa, kaivosvaunu raiteillaan tai raolleen jäänyt hissikuilun portti luovat tunteen ajan pysähtymisestä.”

Stäuber tekee 30 – 100 sukellusta vuodessa. Vuodenaika ei rajoita harrastusta.

”Talvella vedet ovat jääkannen alla usein kirkkaimmillaan.”

Takaisin avannon suuaukolle ja pinnalle sukeltaja löytää sukellusnarun avulla. Sitä tai nousuköyttä Stäuber käyttää kaikissa sukelluksissa.

Toinen tärkeä turvallisuustekijä on, että kymmenien metrien syvyyteen ei koskaan mennä yksin.

”Laitesukeltaminen on sekä yksilölaji että ryhmätyötä. Etenkin luolasukelluksessa jämäkkä ryhmäkuri on välttämätöntä. Sukellusparin tulisi koko ajan sijaita muutaman räpylänpotkun päässä.”

Stäuberille ei ole sattunut pinnan alla haavereita tai vaaratilanteita, mutta toistakymmentä suomalaissukeltajaa on hukkunut viime vuosina. Mitä syvemmälle mennään, sitä suuremmaksi riskit kasvavat. Stäuber on käynyt 87 metrissä eikä välttämättä kaipaa enää syvemmälle.

”On tärkeää, että rajojaan ei venytä liian suurin harppauksin. Jos viimeaikaisista kuolemantapauksista voi hakea jotain positiivista, ovat ne herättäneet keskustelua sukeltamisen riskeistä ja rajoitteista.”

Sukellustaitojaan Stäuber on kehittänyt paitsi käymällä kursseja myös opettamalla itse muita.

”Oivallus, että opettaessa oppii itsekin, on auttanut myös ohjaajantyössä. Kun joutuu sanoittamaan muille, miten jokin asia pitää tehdä, tulee analysoineeksi paremmin omaa toimintaansa.”