Toimittajien täytyy nähdä vaivaa siinä, että etsii juttuihin rakentavia näkökulmia ja pääsee eroon omista ennakkoasenteista, kirjoittaa Anna-Sofia Nieminen.
Silmiini osui elokuussa europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren twiitti: ”Saamelaiset ovat kansa, ei poliittinen liike. Siksi saamelaiset eivät ole ole kaikesta samaa mieltä.” @NiilasHolmberg. @radiosuomi
Tämä ilmeisesti saamelaistaiteilija Niillas Holmbergin lausuma toteamus on hätkähdyttävän yksinkertainen. Silti mediassa hämmästellään usein, miten riitaisia saamelaiset ovat. Yhtä lailla voisi hämmästellä, miksi osa suomalaisista kannattaa EU-jäsenyyttä ja osa ei, tai miksi osa lahtelaisista haluaa lihamukia esittävän patsaan torille ja osa ei.
On tietysti totta, että saamelaisilla on kiistansa. Suurin kiista liittyy siihen, kuka saa määritellä saamelaisuuden. Määrittelykysymys on tärkeä, mutta ongelmallista on, että mistä tahansa saamelaisuuteen liittyvästä asiasta keskustellaankin, puhe tuntuu aina kääntyvän kiistoihin ja jostain suuttuneisiin saamelaisiin.
Kun teimme kollegoideni kanssa pari vuotta sitten Uusi Inari -verkkopaikallislehteä Inarissa, meitä varoiteltiin, ettei kannata kirjoittaa mistään saamelaisuuteen liittyvästä – se kun on mahdotonta ilman, että joku saamelainen suuttuu. Emme kuitenkaan halunneet jättää käsittelemättä asiaa, joka on Inarissa niin läsnä ja oleellinen.
Esimerkiksi kollegani tekivät reportaasin, jossa nuoret saamelaiset pukeutuivat saamenpukuihinsa ja kertoivat suhteestaan pukuun. Samalla tuli puhuttua saamelaisesta identiteetistä ja kulttuurista ja niiden muutoksesta. Yksikään saamelainen ei meidän tietääksemme suuttunut.
Saamelaisista kertova journalismi voi olla juuri tällaista: kunnioittavaa, rakentavaa ja avartavaa. Koska saamelaiset ovat normaaleja ihmisiä, heidät voi myös esittää sellaisina journalismissa. Heillä jokaisella on oma mielipiteensä siitä, kuinka paljon perinteistä saamenpukua voi muokata, ja oma kokemuksensa siitä, mitä saamenpuku juuri hänelle merkitsee.
Totta kai myös kiistoista ja muista vaikeista asioista pitää kirjoittaa, mutta kunnioittavasti. Ei tarvitse esittää saamelaisia riitaisena joukkona sillä taustaoletuksella, että heidän pitäisi olla kaikesta samaa mieltä.
Toimittajien täytyy nähdä vaivaa siinä, että etsii juttuihin rakentavia näkökulmia ja pääsee eroon omista ennakkoasenteista.