Yksi plus yksi on yksi

Sekä Urheilulehden että Urheilusanomien lukijat nielaisivat kahvinsa väärään kurkkuun toukokuun lopulla. Urheilusanomia kustantaneen Sanoman uutisoitiin ostaneen kovimman ja ainoan kilpailijansa Urheilulehden A-lehdiltä. Lehdet yhdistyisivät kesän aikana.

Sanoman uuden tuotteen nimeksi paljastettiin jo alkukesästä sinänsä loogisesti Urheilulehti. Kustantajat ovat ennenkin vaihtuneet tiuhaan, mutta tällä nimellä on urheilusta kirjoitettu jo vuodesta 1898. Urheilua käsittelevistä lehdistä vain italialainen La Gazzetta dello Sport on vanhempi.

Mistään kahden lehden yhdistelmästä uudessa Urheilulehdessä ei todellisuudessa ole kysymys. Jukka Röngän johtama Urheilulehden toimitus jäi siirrossa vaille töitä. Molempien julkaisujen tilaajille kesästä alkaen kannettu Sanoman Urheilulehti on sisällöltään vain hieman freesattu Urheilusanomat.

Nykyisen Urheilulehden vahvuudet ovat siis tutut. Kun aihetta on, Mo Farahista, Helsingin IFK:n seuraidentiteetistä, Shefki Kuqista tai superpesiksestä kirjoitetaan kriittisemmin ja perusteellisemmin kuin päivälehtien urheilusivuilla on tapana. Urheilusanomien ja sen edeltäjien IS Veikkaajan ja Veikkaajan ydinosaamiseen kuuluneet analyyttiset otteluennakot on siirretty nyt jo lähes täysin nettiin. Analyysin taso kestää yhä vertailun mihin tahansa maailman huippujulkaisuun.

Printtilehteen edelleen jätetyt vakiovihjeet ja pari aukeamaa tilastoja tuntuvat nykymaailmassa turhilta, jo ilmestyessään vanhentuneilta.

Suuri muutos Urheilusanomiin nähden on lajikirjon tasapuolistuminen entisestään. Tilasin aikanaan Veikkaajan, koska se kirjoitti jalkapallosta ja jääkiekosta, ei juuri muusta. Nyt lehti haluaa palvella myös muun muassa yleisurheilun, hiihdon, moottoriurheilun, salibandyn ja painin ystäviä, siis kaikkia penkkiurheilijoita. Iso kysymys on, saako lajiniilo yleislehdestä enää tarpeeksi haluamaansa luettavaa.

Varsinkin Röngän aikaisen Urheilulehden ystäville lehden nykyversiossa on sulattelemista. Röngän toimituksen sekopäiset, usein maanisesti yhtä totuutta jankuttavat näkökulmat ärsyttivät, naurattivatkin, mutta nyt kun ne ovat poissa, nykyisen Urheilulehden kliininen asiallisuus tuntuu valjulta.

Valtava sääli on vanhan Urheilulehden nettisivun katoaminen. Nopeina halpatuotantoina väsätyt keskusteluohjelmat futiksesta ja kiekosta olivat sisällöltään ainutlaatuisen painavia. Toivottavasti vanhan Urheilulehden hyvät puolet jalostuvat Röngän aikaisen toimituksen syyskuussa starttaavassa uudessa lehdessä, Elmossa.

Sanoman Urheilulehteä voi pitää edelläkävijänä ainakin monimediaisessa kokonaispaketoinnissa. Lehden tilaajat saavat kylkiäisinä muun muassa Ilta-Sanomien näköislehdet, kaikki Veikkausliigan ottelut, rutosti muuta palloilua ja kamppailu-urheilua, jopa suoria konserttistriimauksia. Pienellä rahalla saa paljon, mutta onko itse Urheilulehti enää syy tilata Urheilulehteä?