Ihan tosissaan rennosti

Jo 10-vuotiaana Veera Luoma-aho yritti perustaa tyttöjen jalkapallojoukkueen. Hän levitti koulussa kutsua joukkueen ensimmäisiin harjoituksiin, mutta unohti lopulta itse saapua paikalle.

Kovin paljon paremmin ei sujunut softball-harrastus muutamaa vuotta myöhemmin.

”Olimme ainoa ikäisteni tyttöjen joukkue Suomessa, joten pelasimme poikien baseball-joukkueita vastaan. Vaikka pelasimme softballin säännöillä, hävisimme lähes aina.”

Luoma-aholle jäi kuitenkin kipinä kuulua vielä joskus urheilujoukkueeseen. Siihen tuli tilaisuus noin 25 vuotta myöhemmin viime syksynä. Luoma-ahon pojan futiskaverin äiti kertoi, että HJK oli perustanut juuri naisten harrastejoukkueen.

Tammikuussa Luoma-aho osallistui ensimmäistä kertaa HJK:n Klubin gimmojen harjoituksiin. Häneen vetosi treeneissä erityisesti rentouden ja tavoitteellisuuden yhdistyminen.

”Kaikki joukkueessa ovat erittäin motivoituneita, mutta epäonnistumisiin suhtaudutaan itseironisesti, ja kaikki kannustavat toisiaan. On hauskaa, että voi suhtautua tosissaan johonkin, mihin ei kuitenkaan tarvitse suhtautua tosissaan.”

Myös HJK on tosissaan Gimmojen kanssa. Siinä missä Luoma-ahon HJK:ssa pelaava 7-vuotias poika treenaa hiekkakentillä, äiti pääsee pallottelemaan nurmikolla. Gimmojen valmentajat ovat kokeneita ja pari kertaa harjoituksia on vetänyt HJK:n toimitusjohtaja, entinen ammattilaispelaaja Aki Riihilahti.

”Jokainen treeni ja peli on ollut oppimiskokemus. Tässä ei vain pidetä kuntoa yllä tai polteta kaloreita.”

Siksi jalkapallo toimii Luoma-ahon mielestä täydellisenä irtiottona töistä: jos ja kun lajissa haluaa kehittyä, on pakko unohtaa työt. Podcasteja työkseen tekevä Luoma-aho harrastaa myös juoksemista, mutta tyytyy yleensä lönkyttelemään hitaasti ja keskittyy kuuntelemaan amerikkalaisia podcasteja.

Luoma-aho suhtautuu silti realistisesti kehittymismahdollisuuksiinsa. Kovin hyvää pelaajaa hänestä tuskin koskaan tulee.

”Kun jonkin lajin aloittaa nuorena, harjoitteluaikaa on loputtomasti. Välillä olen harmitellut, etten ole aloittanut tätä aiemmin. Mutta mikä olisi vaihtoehto: se, etten olisi aloittanut tätä nytkään.”

Ja on kypsällä iällä lajin aloittamisessa hyviäkin puolia, kuten se, etteivät rökäletappiot jaksa harmittaa. Kun Klubin gimmat pelasivat huhtikuussa näytösottelun HJK:n 9-vuotiaiden poikien edustusjoukkuetta vastaan, he hävisivät 4–0. Ensimmäisessä virallisessa ottelussa tappiolukemat olivat 9–0 kalliolaista harrastejoukkuetta vastaan.

”Meidän peli pysyi silti hyvin kasassa. Ottelusta jäi hyvä fiilis.”